Lucy - Rockarollica II

Lucy aloitti vuonna 2004 kolmen kaveruksen (Imai (Buck-Tick), Kiyoshi (machine) ja Okazaki (Age of Punk)) sivuprojektina julkaisten albumin Rockarollica. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi toinen albumi Rockarollica II, joka sekä nimen että kansikuvan perusteella on ilmeinen jatko-osa ensimmäiselle albumille. Tästä syystä onkin erityisen vaikea olla vertaamatta näitä albumeita keskenään.


Albumin kuunneltuani ensimmäinen asia mielessäni oli muutos, sillä vastoin kuvitelmaani Rockarollica II ei jatkakaan täysin edeltäjänsä tyyliä. Siinä missä Rockarollica on täynnä elektronisia ääniä ja tehosteita, on Rockarollica II paljon perinteisempi rock'n'roll-levy. Nyt äänessä ovat normaalit rock-soittimet: kitarat, jotka bändin jäsenten tuntien ovat loistavat, sekä basso ja rummut, jotka eivät myöskään jätä kylmäksi. Koskettimia pääsee kuulemaan vain harvoissa kohdissa, eikä albumilla kuule ollenkaan niitä Imaille ainakin ennen tyypillisiä tietokonetehosteita.

Imai ja Kiyoshi säveltävät ja laulavat melko tarkalleen puoliksi, ja varsinkin ensimmäisellä albumilla oli selkeästi huomattavissa Kiyoshi vs. Imai -jako. Pääsääntönä oli, että se laulaa joka on säveltänyt. Tämä jako on vielä kuultavissa, muttei niin selvästi, sillä lauluvuorot on saatu jaettua luontevammin, ja heidän äänensä kuulee nyt paljon useammin myös samaan aikaan, mikä on mielestäni hienoa.

Albumilla on 16 raitaa, joista on vaikea löytää huonoja. Kappaleet Brandnew day ja One wish eivät ehkä jättäneet mieleeni mitään kovin kummoista, mutta muuten levy on täynnä upeita hetkiä. Erityisesti rauhallinen 9days Wonder saa sisäisen Imai-fanityttöni kiljumaan ilosta, kun taas Drive the Lucya tai Haiena no yorua kuunnellessa on vaikea pysyä aloillaan. SHOT GUN MARY ja Kuroi Boogie jäävät päähän soimaan (joka tietenkin on vain positiivista) ja instrumentaalisia Waste Lucya ja Howling Lucya kuunnellessa ei voi kuin ihastella upeita kitaroita. Ja niin edelleen. Kokonaisuutena Rockarollica II on monipuolista ja raikasta, mutta silti niin perinteistä rock'n'rollia.

Rockarollica II:n rajoitetun painoksen bonuksena tulee DVD, jolla on varsin paljon sisältöä bonukseksi. Ensin on kuusi livekappaletta, jotka kuvattiin syksyllä yhteisessä konsertissa Kiyoharun kanssa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä hänet Lucyn kanssa, mutta valitettavasti Kiyoharua ei tällä DVD:llä näy. Kuitenkin livemateriaalia on hauska katsoa, ja bändin selvä soittamisesta nauttimisen ilo tarttuu katsojaankin. Lopuksi on vielä BULLETS -Shooting Super Star- PV.


Mielestäni ensimmäisen albumin jälkeen tapahtunut muutos on pelkästään positiivinen, Lucy tuntuu nyt todelliselta bändiltä eikä pelkästään jäsenten satunnaiselta sivuprojektilta. Kaiken kaikkiaan Rockarollica II on paitsi vahva musiikillinen taidonnäyte, myös todella viihdyttävä albumi ja kerrassaan nautittava kokonaisuus, jonka minä olen jo moneen kertaan vannonut olevan vuoden 2006 paras albumi huolimatta siitä, että on vasta kevät. Jos tästä ei vielä käynyt ilmi, niin suosittelen lämpimästi Lucya ja erityisesti Rockarollica II:ta, mutta kannattaa miettiä kaksi kertaa missä ja milloin kuuntelet sitä, se nimittäin saa sinut mitä luultavammin tanssimaan, hyppimään ja laulamaan - tai vähintään hymyilemään ja hyräilemään - täysin hallitsemattomasti.