The Back Horn - Taiyou no Naka no Seikatsu

Taiyou no naka no seikatsu on The Back Hornin viides major-albumi. Persoonallisen ja yllättävän räikeän kansikuvan on maalannut rumpali Matsuda Shinji. Rajoitetun version pakkaus on pahvinen ja aukeaa tavallaan kahteen suuntaan, koska mukana on CD:n lisäksi myös DVD.


Albumi alkaa vauhdikkaasti jo singlelläkin julkaistun kappaleen Chaos Diverin tahdissa, joka on loistava valinta aloituskappaleeksi ja johdattaa kuuntelijan albumin tunnelmiin. Seuraavat kappaleet Apoptosis ja Shoumei jatkavat samaa energistä linjaa, mutta tuovat aina jotain uutta mukanaan, eikä musiikki missään vaiheessa ala kuulostaa tylsältä. Tämänkaltaiset kappaleet saattavat kuulostaa hiukan liian mainstreamilta varsinkin vanhan fanin korvaan, mutta kappaleet kuitenkin vakuuttavat tarttuvuudellaan ja energisyydellään, ja reaktioni erityisesti Shoumeihin oli repeat-napin pohjaan lyönti pitkäksi aikaa.

Neljäs kappale White Noise on rauhallinen ja jotenkin talvisen tunnelmallinen kappale. Vaikka sanoista ei ymmärtäisi mitään, pelkkä musiikki ja Yamadan uskomaton ääni riittävät maalailemaan kuvia ja tunnelmia mieleen, eikä tähän osaa oikein sanoa mitään, paitsi että se on yksi tämän levyn ehdottomasti upeimmista kappaleista. Viides raita Sekai no hate de jatkaa tunnelmallista linjaa, mutta mukana on enemmän vauhtia ja tarttuvia poprock-rytmejä. Vaikka nimi suomennettuna tarkoittaakin maailmanloppua, kappale kuulostaa hyvin toiveikkaalta ja positiiviselta.

Tenki yohou vaikuttaa ainakin aluksi vähän typerältä ja joukkoon kuulumattomalta kappaleelta persoonallisuutensa ja jopa outoutensa takia. Pienen totuttelun jälkeen alkaa tuntua, että se tuokin albumille ripauksen hauskaa vaihtelevuutta ja särmää, ja jokin kappaleessa kuulostaa hyvin perinteiseltä japanilaiselta. Vaikeasti kuvailtava kappale tavallaan jakaa albumin kahteen osaan, ja nyt olisi vaikea kuvitella albumia ilman sitä.

Fighting Man Blues on albumin raskaimmasta päästä ja nimensä mukaisesti muistuttaa etäisesti bluesia. Osassa kappaletta Yamadan ääntä on muokattu, ja se pudottaa pisteitä ainakin minun silmissäni, mutta kertosäe on taas todella toimiva. Sen jatkoksi sopii hyvin Black Hole Birthday, sillä näiden kappaleiden kitarat muistuttavat hiukan toisiaan. Black Hole Birthday on ehdottomasti levyn raskain kappale ja alussa jopa väkivaltaisen ja luotaantyöntävän kuuloinen, mutta kertosäkeessä hyvinkin tarttuva. Yamadan ääni on ällistyttävän moniulotteinen ja toimii myös tämänlaisissa voimakasta huutoa vaativissa kappaleissa.

Ukiyo no nami muistuttaa levyn alun menevistä ja mukaansatempaavista hiukan popahtavista rock-kappaleista, jotka aiheuttavat rasitusta repeat-napille. Yurikago on levyn toinen hyvin rauhallinen kappale, mutta valitettavasti se ei jättänyt mieleeni oikeastaan mitään. Levyn lopettaa sinkkukappale Hajimete no kokyuu de, joka kokoaa onnistuneesti yhteen levyn tunnelmat.


Kokonaisuutena Taiyou no naka no seikatsu on yhtenäinen ja taidokkaasti kokoon kasattu albumi. Varsinkin bändin vanhat fanit joskus valittavat siitä, että nykyinen musiikki olisi liian mainstreamia, mutta minusta bändi on kuitenkin vielä monien major-vuosien jälkeen tunnistettavissa samaksi, mutta paljon kehittyneemmäksi ja kypsemmäksi The Back Horniksi kuin aina ennen. Yhdeksän vuoden kokemus ja oma persoonallinen soundi kuuluu musiikista, mutta silti mukaan on saatu yllättäviä koukkuja ja käänteitä, ja levy on virkistävän erilainen kuin sitä edeltävät. Taiyou no naka no seikatsua on helppo kuunneella oikeastaan missä ja milloin vain, ja uskon että siihen pääsevät sisään helposti myös ne, jotka eivät bändiä vielä tunne. Suosittelen!


Rajoitetun painoksen mukana tuleva DVD kestää noin puoli tuntia ja on jaettu seitsemään kappaleeseen. DVD:llä on paljon sisältöä verrattuna useimpiin bonuksena tuleviin videoihin, ja se on ehdottomasti hauska lisä albumille. Ensin on musiikkivideot albumia edeltäneille kolmelle singlelle. Mikään niistä ei mielestäni yllä bändin parhaimmistoon, mutta ovat kuitenkin katsomisen arvoisia ja pääsevät oikeuksiinsa hyvälaatuisena suurelta ruudulta katsottaessa.

Musiikkivideoiden jälkeen on behind the scenes -materiaalia niiden kuvauksista. Ehkäpä koko DVD:n kiinnostavin osa on dokumentti Yamada Masashin ja Suganami Eijunin akustiselta Rojou hikisakebi no tabi -katukiertueelta, jolloin he kiersivät Japanissa ja soittivat ilmaiseksi kadulla. Tässä he esittävät vanhan kappaleen Fuyu no milk, joka kuulostaa todella upealta pelkällä akustisella kitaralla ja Yamadan äänellä. On uskomatonta, miten varsinkin Yamada pystyy eläytymään niin intensiiviseen lauluun, vaikka lähimmät fanit istuvat vain alle metrin päässä. Lopuksi on vielä videota albumin äänityksistä New Yorkista.