aki - CONFLICT

Akin ensimmäistä soololevyä on vaikea olla vertaamatta hänen aiemman bändinsä Laputan tuotantoon. Musiikki onkin pitkälti samantyylistä, mutta Aki sekoittaa hyväntuuliseen rockiin paljon enemmän elektronisia sävyjä: syntikkaa, teknoa ja mielenkiintoisia taustaääniä.


Levyn aloituskappale COME INTO CONFLICT julkaistiin aiemmin singlenä, eikä se minusta ollut kovin hyvä valinta. Kappale on hiukan hitaasti liikkellelähtevä ja epämääräisen oloinen, eikä niin mukaansatempaava kuin singlelle olisi hyväksi. Levyn aloitusraitana COME INTO CONFLICT kuitenkin toimii ja johdattelee kuulijan koko levyllä soiviin elektronisiin ääniin ja tunnelmaan.

Toinen kappale BUMP on levyn raskaimmasta päästä, vaikka metallisävytteistä rockia pehmentääkin elektroniset äänitehosteet. Seuraavat kappaleet Hana ja LOVE MESSIAH ovat sellaista jota helpommin Akilta odottikin: hyvin tarttuvaa teknosävytteistä rockia ja pääosin iloista tunnelmaltaan. TRUST vie teknotyylin ja elektroniset tehosteet äärimmilleen, niin että musiikkia tuskin enää voi luokitella rockiksi, kitarakin soi enää melko kuulumattomasti siellä jossain taustalla.

BRILLIANT JESUS tuo taas uusia erilaisia sävyjä albumille. Taustalla soivat jousisoittimet ja kappale vuoroin hiljenee ja voimistuu, luoden jopa dramaattista tunnelmaa. Hyvin samanlaisissa tunnelmissa jatkavan kaksiminuuttisen instrumentaalikappale SEVENin jälkeen LACK OF... palauttaa alkulevyn raskaat kitarat mutta säilyttää kahden edeltävän kappaleen synkähkön tunnelman.

VISIONARY Ver.2 kuuluu tältä levyltä omiin suosikkeihini. Se on melko tarttuva ja helposti kuunneltava, mutta silti raskas kitaroineen ja voimakkaine rumpuineen. NEO HERO -kappaleella Akin persoonallinen laulutapa pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kuten myös levyn toiseksi viimeisellä kappaleella ASIAN MOON. Tässä kappaleessa on hieno unenomainen melodia ja se on ehdottomasti yksi levyn mieleenpainuvimpia kappaleita. Levyn lopettaa THE END, joka alkaa hyvin hiljaisesti ja voimistuu pikkuhiljaa, pianon kuuluessa välillä taustalla. Vasta noin puolessa välissä kappaleeseen tulee kunnolla voimaa ja Akin laulua on muokattu, mutta se ei kuulosta ärsyttävältä niin kuin muokkaukset yleensä, vaan sopii hyvin kappaleen tunnelmaan. THE END on ehdottomasti upea päätös upealle levylle.


CONFLICT on vahva osoitus siitä, että Akista on muuhunkin kuin olemaan Laputan kaltaisen suuren bändin keulakuva. Hänen soolotuotantonsa ei ole ollenkaan huonompaa, ja hän pystyy kirjoittamaan taidokasta musiikkia siitä huolimatta, ettei soita mitään instrumentteja eikä Laputan aikana säveltänyt kuin satunnaisesti.