Kokian Ranskan-konsertissa
Jonotus
Sunnuntaina 21. tammikuuta 2006. Saapuessamme keikkapaikalle noin kello 15, jonossa oli jo yli sata ihmistä, pääosin poikia joita oli joukosta noin kolme neljäsosaa. Keski-ikä oli korkeampi kuin useissa visual kei-konserteissa, lukuun ottamatta
Ryuichi Sakamoton keikkoja. Joitakin harvoja visual kei-ihmisiä on myös joukossa, tiedä sitten miksi tällaisen artistin keikalla.
Kello käy, se on jo yli 16, jono Espace Saint Martinin edessä kasvaa ja pikkuhiljaa ihmiset kerääntyvät paikalle, lopulta tukkien koko kadun. Vielä odotettuamme hetken portaikossa pääsemme vihdoin astumaan sisään.
Tällä välin osa ihmisistä tekee hieman ostoksia. Tarjolla on pieni
Kokia-peili (7), hänen viimeisimmän singlensä rajoitettu versio
Ai no Melody/Chouwa oto~with reflection~ (12, hieman kallista kun vertaa hintaan japanissa, joka on 1260 jeniä),
Onmyouzan DVD-kokoelma
Yuugenn reibu (55) ja myös
Ra:IN uusin albumi
The Line. Myyjä kertoo että
Kokian kokoelmalevy
pearl ~ The Best Collection~ on saatavilla vasta konsertin jälkeen pienen myöhästymisen takia. Ensimmäiset singlen ostajat saavat myös pienen lahjan,
Kokian omistuskirjoituksella varustetun kortin.
Turvatarkastus on nopea: tutkitaan vain laukut pullojen varalta jotka heitettiin suoraan roskikseen jos niitä löytyi.
Kameroita ei kielletty, mutta seinillä oli useita kieltotauluja joissa kiellettiin kuvien ottaminen ja videointi keikan aikana.
Sisäänkäynti saliin
Salin järjestys on mieleniintoinen; tuolit on järjestelty kahdeksi ryhmäksi vasemmalle ja oikealle sekä myös salin keskelle alemmas oli tehty pienempi ryhmä. Paikat eivät olleet numeroituja joten ensimmäisenä saapuneet hyötyivät 300 paikan valinnanvarasta. Lavalla, heti mikrofonin takana on upea flyygeli.
Sali on kuin mahtava auditorio, akustiikka on hyvä, joten täällä on helpompi saada ääni kuulostamaan hyvältä. Jotkin ihmiset ottavat kuvia salista ja kavereistaan ennenkuin valokuvauskielto tulee voimaan. Vartijat seisovat sivuilla virallisen oloisina.
Muutaman minuutin kuluttua kuulutus muistuttaa, että kuvien otto on kielletty ja ettei liikkuminen konsertin aikana ole suositeltavaa (vaikkakaan moshaus ja muu sen tyylinen ei muutenkaan kuulu tämän lajin konsertteihin)
Konsertti
Kokia kuulutetaan lavalle ja hetkeä myöhemmin hän astelee esiin paljain jaloin, päällään kaunis koruton mekko sekä nätti viitta. Yleisö taputtaa hänen saapuessaan, jotkin ihmiset huutavat hänen nimeään
1.Keikka alkaa nopeasti bändin aloittaessa kitaralla ja
Kokia saa salin hiljaiseksi muutamalla sanalla. Hän vangitsee yleisön heti ensimmäisten tahtien kuluessa. Soittoon tulee pieni tauko, jolloin Kokia tervehtii yleisöä (ranskaksi) ja jatkaa taas laulamista. Hänen eleensä ovat itämaistyylisiä ja mukailevat laulua.
Laulun loputtua, tulkki (Thomas) esittelee itsensä yleisölle ja kertoo kääntävänsä laulajan puheet, jotta yleisö ymmärtäisi paremmin mitä on meneillään ja mitä meidän toivotaan tekevän tauoilla.
2.Toisessa kappaleessa
Kokia lausuu muutamia sanoja pianon säestyksellä, kunnes myös syntetisaattorin äänet liittyvät kerroksittain mukaan, ennenkuin varsinainen laulu alkaa.
3.Voimakkaammalla äänellä
Akiko Yoshida (alias
Kokia) aloittaa taas pianon säestyksellä sekoittaen laulussaan englantia ja japania.
4.Pehmeän aloituksen jälkeen
Kokian ääni voimistuu progressiivisemmaksi. Hän laulaa musiikillisten oppien mukaisesti kiusallisen helposti. Hän vahvistaa käsitystä siitä kuinka kaunista jälkeä voi tehdä myös vähemmän monimutkaisesti jolloin kauneus on yksinkertaisempaa ja ihmisten on helpompi ottaa se vastaan.
5. Perinteisempi sointi
Kokian äänessä on tunnusomaisesti aasialaista. Hänen äänensä kantaa ja lämmittää kuuntelijoiden sydämet.
Pieni tauko,
Kokia kiinnittää vasempaan nilkkaansa renkaan, jonka tarkoitus selviää myöhemmin..
6. Kokia palaa mikrofoninsa luo lavan etureunaan mukanaan perinteinen soitin, joka näyttää olevan sukua sanzoille, eli afrikkalaiselle pianolle. Soitin näyttäisi olevan kalimba (12-kielinen soitin jonka alkuperä on Ugandassa). Hetken soitettuaan
Kokia aloittaa tanssin, jota hänen jalassaan olevasta renkasta syntyvä ääni rytmittää. Taustalla kuuluu myös linnunääniä.
Kokia (tulkin välityksellä): Ajatellaan olevamme metsässä... Hengittäkää ilmaa!
Kokia laulaa tehden samalla rytmiä nilkkarenkaallaan. Hän lopettaa tehden pienen pyörähdyksen sekä kiittää yleisöä.
Hän riisuu myös renkaan nilkastaan.
Akido Yoshida laulaa muutaman kerran rakastan sinua japaniksi. Mukaan tulee myös harmonikka sekä jonkinlainen kielisoitin että marakassit . Tyyli on latinompi, lähes bossa-novamainen.
Kokia katsoo yleisöön aivan kuin laulaisi jokaiselle heistä.
Kokia (ei aivan sanamukaisesti, sillä tulkki käänsi kaiken yhteen putkeen ja sitä oli vaikea saada ylös):
- Näyttäkääpäs vähän lisää innostusta!
-Olen tullut Ranskaan jo kolme kertaa, ensimmäisellä kerralla vanhempieni kanssa, toisella kerralla jalkapallon takia ja nyt tänään tänne konserttiin. Tämä on ensimmäinen esiintymiseni Euroopassa!
- Minulla on paljon ystäviä Ranskassa, joita olen käynyt katsomassa ja jotka ovat tulleet katsomaan minua. Rakastan Ranskaa paljon, sen keittiötä sekä teitä yleisössä
-Usein säveltäessäni lauluja ajattelen maita joissa olen ollut, joskin seuraava kappale kertoo maasta jossa en ole käynyt. Kerron teille pienestä vaaleanpunaisesta elefantista joka on matkamuisto. Haluaisin että nyt te kaikki tekisitte hieman tämän elefantin ääntä, joka ei ole aivan samanlainen kuin se mitä tiedätte. Sanokaa perässä:
PAOOONNN PAOOONNN
Kokian testatessa yleisöään näillä kahdella testillä hän saa aikaan useita naurahduksia ja valloittaa täysin yleisönsä.
9. Aivan kuin
Dead Can Dance musiikillisen uran alkaessa,
Kokiankin ääni on totinen, vähän kuin
Lisa Gerrardilla (
Dead Can Dancen laulajalla). Hän aloittaa laulun
Pink no zou(vaaleanpunainen elefantti). Yleisö osallistuu jo kuuluisaksi tulleella PAON-huudahduksella.
10.
Kokia jatkaa nyt perinteisemmällä, mutta aivan yhtä informatiivisella tyylillä.
Kokia (jälleen kääntäjän kautta):
-Haluan kiittää kaikkia jotka tulivat tänne kielimuurista huolimatta. Seuraava kappale on nimeltään
Remember the kiss. Kaikki voivat kulttuurista, ihonväristä ja muusta sellaisesta riippumatta saada hyvinvoinnin viestin.
Tulkki pyytää meitä antamaan suosionosoitukset
Kokialle tämän tulon johdosta. Yleisö nousee seisomaan ja taputtaa hetken. Sitten seuraa lyhyt kysymyssarja, johon vastaukset ovat suunnilleen tapaan Rakastamme, minä rakastan, kaikkia ranskalaisia ja japanilaisiakin. Tämän jälkeen
Kokia kyselee yleisön lempikappaletta ja jotkin ihmiset eturivistä huutelevat
Remember the kiss, Time to say Goodbye, jne.
Seuraava kysymys tulee myös yleisöstä: Milloin tulet taas Ranskaan?
Kokia ilmeisesti käsittää kysymyksen väärin ja alkaa kertoa bändistään.
Tulkki kuuluttaa, että seuraava hetki on omistettu eiga cornerille (映画化) sillä
Kokia on ollut mukana studio
Gonzon anime-elokuvan
Giniro no Kami no Agiton (
Elokuvan virallinen sivusto) tekemisessä ja hänen musiikkiaan kuullaan sekä alku- että loppumusiikkina. Seuraava kappale,
Chouwa oto~with reflection~ on elokuvan alkumusiikkina.
12.
Kokian tyyli muistuttaa enemmän maailman musiikkia, kun hän aloittaa seuraavan kappaleen bändinsä kanssa.
Thomas esittelee myös uuden laulun, joka on, mikäpä muukaan kuin
Giniro no Kami no Agiton lopputunnusmusiikki,
Ai no Melody
Kappaleessa on vain yksi epämiellyttävä kohta, basson ääni peittää laulun sekä muut soittimet, vaikka muissa kappaleissa ei ole ollut mitään ongelmia. Harmi vain ettei akustiikka tässä ole ihan parhainta mahdollista.
Tulkki puhuu jälleen kääntäen paljasjalkaisen laulajattaren sanomiset, hänen kiitoksensa joihin myös seuraava laulu,
Arigatou liittyy. Hän kertto tahtovansa kiittää kaikesta siitä lämmöstä jolla yleisö on hänet ottanut vastaan.
Jälleen kerran
Kokia näyttää taitonsa vuorotellen vahvan äänen ja kauniin ja keveän laulamisen välillä.
Kokia poistuu lavalta, mutta heti alkaa huuto ja taputus ja häntä vaaditaan takaisin lavalle. Hetkeä myöhemmin hän palaa laulaakseen viimeisen laulun.
Time to say goodbye alkaa...
Vain muutaman pianon sävelen ansiosta, tunnelma salissa muuttuu surumieliseksi. Joillain ihmisillä yleisössä on kyynel silmäkulmassa. On vaikeaa kuvailla kuinka mahtava melodia saa niin suuren voiman.
Ihmiset nousevat seisomaan ja taputtavat kun noin kaksi tuntia kestänyt konsertti loppuu.
Monet suunnistavat kohti baaria, jossa sijaitsee levynmyyntipiste, mutta myyjä kertoo ettei kokoelmalevyä myydä tänään. Muutamia minuutteja myöhemmin kuulutus ilmoittaa samasta asiasta. Vartijat saattelevat viimeisetkin ihmiset ulos Espance Saint Martinista. Ne jotka jäivät odottamaan nuoren naisen näkemistä jälleen ohjataan myös ulos nopeasti.
Kokia pystyi siihen mitä monet epäilivät, hän onnistui pehmeän musiikkinsa, yksinkertaisuutensa ja antelaisuutensa avulla ja sai kaiken. Epäilemättä yleisö tulee vielä katsomaan hänen konserttejaan ja se on hyvin suositeltavaa.
Paris Visual Prod mahdollisti muunkinlaisen musiikin kuin vain visual kein ja rockin saamisen eikä Japani taaskaan pettänyt odotuksiamme rikkaalla musiikkimaailmallaan. Milloin taas pääsemme nauttimaan vastaavista jpop-keikoista?
