Haastattelussa aikuistunut TOKYO GIRLS' STYLE

Tyttöryhmä TOKYO GIRLS' STYLE julkaisi kuudennen albuminsa Nocturnalin elokuussa. Levy oli huomionarvoinen tapaus, sillä yhtyeen edellisestä omaan tuotantoon keskittyneestä studioalbumista oli vierähtänyt jo noin seitsemän vuotta. Nocturnalin teemana oli "yö – aika ajatella jotakuta". Musiikillisesti levytys esittelee yhtyeen monipuolista äänimaailmaa, sillä mukana olevat laulut ammentavat innoitusta laajalti eri genreistä, kuten muun muassa discon, funkin ja EDM:n saralta. Samalla albumi heijastelee jäsenten kasvua: 12 yhteisen vuoden jälkeen ryhmä kykenee välittämään esiintymisellään heleän ja virkistävän "tyttömäisyyden" lisäksi myös aikuisempaa viehätysvoimaa.

Nocturnalin julkaisun jälkivanassa saimme mahdollisuuden kysyä TOKYO GIRLS' STYLElta laulujen taustalla olevista tarinoista, jäsenten kasvusta esiintyjinä sekä siitä, voivatko fanit odottaa näkevänsä ryhmän jälleen ulkomailla.

Onnittelut albuminne julkaisun johdosta! Edellisestä haastattelustamme onkin jo kulunut tovi. Miten kuvailisitte TOKYO GIRLS' STYLEa nille lukijoille, jotka eivät tunne tuotantoanne?

Mei Shoji: Kyseessä on neljän hengen tanssi- ja lauluyhtye, joka jatkaa erilaisten musiikkityylien tutkimista voidakseen kehittyä ja muuntautua ripeään tahtiin – aivan kuin Tokio ikään.

Miten TOKYO GIRLS' STYLE mielestänne eroaa muista ryhmistä?

Mei Shoji: Sanoisin, että muihin ryhmiin verrattuna laulumme ovat erilaisia, sillä monet niistä kertovat kielletystä, hedelmättömästä tai menetetystä rakkaudesta.

Miltä teistä tuntuu nyt, kun saitte seitsemän vuoden tauon jälkeen julkaistua uuden albumin?

Mei Shoji: Olen niin onnessani, että saamme vihdoin välitettyä tämän albumin kaikille niille, jotka ovat sitä näiden seitsemän vuoden aikana odottaneet, ja että pääsemme levyn muodossa osoittamaan teille, mitä olemme noiden vuosien aikana haudutelleet!

Onko tässä albumissa jotakin erilaista aiempiin levytyksiinne verrattuna?

Miyu Yamabe: Näkisin, että edellisen albumin parissa oli mahdollista olla kokemassa kasvuprosessiamme – olimmehan tuolloin yhä viattomia lukiolaisia emmekä vielä löytäneet omaa laulutyyliämme. Nyt kun tämä on ensimmäinen albumimme seitsemään vuoteen, se on täynnä aikuistunutta viehätystämme, ja tunnemme olomme itsevarmoiksi laulaessamme jokaisen laulun niin kuin haluamme. Mielestäni se tekee tästä albumista erilaisen.


Mitä Nocturnalin kappaleista suosittelisitte lämpimimmin? Minkä laulujen esittämistä livenä odotatte eniten?

Miyu Yamabe: Nimeäisin kärkikappale Viva La Koigokoron. Albumin kärkiraitana se on täynnä tämänhetkistä parhauttamme. Ihan jo sitä kuuntelemalla voin varmuudella sanoa sen edustavan nykyistä TOKYO GIRLS’ STYLEa ja että laulamme nyt sen kaltaisia mahtava lauluja. Jos minulta siis kysytään, mitä kappaletta suosittelen eniten, sanoisin Viva La Koigokoron.

Huhtikuussa julkaisitte Dear mama -laululle tunteellisia videoita. Kertoisitteko, millainen konsepti tämän kappaleen ja videoiden taustalla oli?

Miyu Yamabe: Loimme kyseisen laulun äideillemme kirjoittamiemme kirjeiden pohjalta. Koska asun vanhempieni kanssa, en useinkaan tunne oloani yksinäiseksi, mutta kiitollisuutta tunnen heitä kohtaan aina tätä laulua esittäessäni. Muut jäsenet ovat muuttaneet Tokioon, ja sain kuulla heidän tulleen tänne vastaavanlaisissa tunnelmissa. En ollut tuntenut heitä aiemmin, joten oli hienoa saada tietää heidän tuntemuksistaan. Olisi ilahduttavaa, jos tätä laulua kuunnellessasi sinäkin ajattelisit vanhempiasi.


Strawberry Floatin ja Boku wa usotsukin sanotaan olevan yhteydessä toisiinsa. Selventäisittekö hieman, millainen tarina näiden laulujen taustalla on?

Miyu Yamabe: Strawberry Float on tytön näkökulmasta ja Boku wa usotsuki puolestaan pojan. Pelkän Strawberry Floatin kuuntelemalla saattaisi miehen ajatella olevan kamala, mutta mikäli kuuntelee myös vastauslaulu Boku wa usotsukin, saa tietää miehen tunteista ja siitä, että myös hän kokee suurta tuskaa. Näiden kahden laulun myötä saattaa olla sydäntäsärkevää ajatella, kuinka he kärsivät ihan vain siksi, etteivät kommunikoi hyvin keskenään. Itse koen myös mielenkiintoiseksi nähdä, miten hyvin laulut kuvaavat tytön ja pojan tunteita tytön etsiessä uutta rakasta ja pojan kohdatessa vaikeuksia päästä entisestä rakkaastaan yli.


Yhdeksi albumin teemoista on kerrottu se, kuinka olette kuluneiden 12 yhteisen vuoden aikana varttuneet "pienistä tähdistä" aikuisiksi. (Ryhmän käyttämä asteriskisymboli kuvaa pientä tähteä.) Koitteko henkilökohtaisessa tai ammattielämässänne jonkin tietyn hetken, jolloin yhtäkkiä ymmärsitte aikuistuneenne?

Yuri Nakae: Nyt voin mennä itsekseni minne tahansa. Ennen minua hermostutti käydä yksin syömässä, lyhyellä matkalla tai uudessa paikassa, mutta nyt se sujuu! Nyt aikuisena olen aktiivisempi kuin ennen. Kun saan ajatuksen tehdä jotain, lähden mielelläni ulos vaikka yksin.

Tämän albumijulkaisun myötä olette toteuttaneet nimikirjoitussessioita verkossa. Mikä tekee niistä omanlaisiaan kasvokkain järjestettäviin tapahtumiin verrattuna? Millainen kokemus tällaisten tapahtumien pitäminen oli?

Yuri Nakae: Etenkin pandemian alkamisen jälkeen olen ollut harmissani siitä, että meillä on vähemmän mahdollisuuksia tavata fanejamme muissa prefektuureissa, vähemmän kasvokkain pidettäviä tapahtumia. Mutta vaikka olemme kaukana toisistamme, voimme kutsua faneja nimeltä verkossa. Nimmarisessiomme lähetetään livestriiminä, joten kommentteja lukiessani tuntuu kuin he olisivat lähellä.

TOKYO GIRLS’ STYLEa ei yleensä nähdä tavanomaisena idoliryhmänä. Ajatteletteko itse olevanne idoleita? Miksi tai miksi ette?

Yuri Nakae: No, joillekin me saatamme olla idoleita ja toisille puolestaan artisteja, mutta haluaisimme että esityksiämme katselevat ihmiset päättäisivät asiasta itse. Toivon että TOKYO GIRLS’ STYLEn olemassaolo piristäisi kaikkia ja rohkaisisi kutakin tekemään parhaansa.

Elokuun alussa osallistuitte Tokyo Idol Festivaliin. Jäikö tässä tapahtumassa esiintymisestä teille mieleen erityisiä muistoja tai tunteita?

Yuri Nakae: Meillä on ollut kunnia esiintyä TIF:ssä tapahtuman ensimmäisestä vuodesta lähtien, jolloin meillä ei vielä ollut montaakaan omaa kappaletta ja lauloimme covereita. Tämä tapahtuma on siten meille hyvin ikimuistoinen. Tuntuu kuin olisimme kasvaneet yhdessä aikuisiksi! Tämä festari myös inspiroi minua paljon, ja mikä tärkeintä, kesä ei tunnu käynnistyvän ilman TIF:ää!

Esitätte monentyylisiä lauluja. Mitä musiikkigenrejä itse tykkäätte kuunnella eniten ja miksi?

Hitomi Arai: Tykkään kovasti Onnaji kimochi -laulustamme. Se on yksi ilontäyteisistä kappaleistamme ja sen myötä jopa ne, jotka eivät ole esiintymisiämme nähneet, haluavat alkaa tanssia. Genrejen suhteen pidän japanilaisesta popmusiikista, olenhan kuunnellut ja laulanut japanilaista musiikkia Japanissa jo pitkän aikaa!


Millaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuuden suhteen? Voivatko fanit odottaa näkevänsä teidät jälleen esiintymässä ulkomailla?

Hitomi Arai: Pidämme joka kuukausi soolokonsertin ja otamme osaa erilaisiin tapahtumiin, mutta toivottavasti voisimme jonakin päivänä esiintyä isommissa konserttipaikoissa. Tietenkin tykkäisimme esiintyä myös ulkomailla. Teemme siitä totta jälleen joskus tulevaisuudessa!

Onko teillä viestiä faneille, jotka ovat tukeneet teitä ulkomailta käsin?

Hitomi Arai: Kiitos kaikille teille, jotka olette aina tukenamme, sekä teille, jotka tutustuitte meihin nyt ensimmäistä kertaa! Saatamme nyt olla kaukana teistä, mutta musiikkimme – jota voi kuunnella ja katsoa erinäisin välinein eri paikoista – kautta voitte milloin tahansa tuntea olevanne lähellä meitä! Kuunnelkaa musiikkiamme paljon, ja luodaan parhaat muistot sitten, kun vihdoinkin näemme toisemme livekonsertissa!

JaME kiittää TOKYO GIRLS' STYLEa ja avexia tästä haastattelumahdollisuudesta.

Linkit TOKYO GIRLS' STYLEn Nocturnal-albumiin eri musiikkipalveluista löytyvät täältä.

Alla on musiikkivideo Nocturnaliin sisältyvälle laululle Corner Cut Memories.