SARI – a u se

On kulunut jo kolme vuotta siitä, kun NECRONOMIDOL-idoliryhmän ikoninen keulahahmo Sari jätti ryhmän. Kohtalokkaalta vaikuttanut isku ei hiljentänyt NECRONOMIDOLia, mistä muistuttaa viime vuonna julkaistu, miltei kodikkaan skandinaavisesti nimetty uusi albumi Vämjelseriter. Niiltä, jotka eivät seuraa Twitteriä aktiivisesti, saattoi ehkä kuitenkin jäädä huomaamatta, että Sari jatkoi niin ikään omien polkujensa kulkemista yksinkertaisesti taiteilijanimellä SARI.

Tähän mennessä SARI on julkaissut liudan sinkkuja sekä kuuden biisin EP:n a u se. Diskografiaan tutustuminen käy kätevästi artistin Bandcamp-sivulla. Alunperin a u se julkaistiin jo joulukuussa 2020, joten aivan uunituoreesta EP:stä ei ole enää kyse. Hiljattain EP julkaistiin kuitenkin myös Eurooppa-painos, kun ranskalainen Specific Recordings painoi EP:stä tuttuun tapaan rajoitetun värivinyylipainoksen. Kyseinen vinyylipainos on tilattavissa Specificin Bandcamp-sivulta. Niinpä nyt on hyvä hetki antaa hiven aikaamme ja huomiotamme tälle kiehtovalle julkaisulle.

Musiikillisesti SARI on jättänyt metallin mäiskeen taakseen ja on (ainakin tähän mennessä) keskittynyt tietokonetuotettuun melodiseen poppiin. Kuulostaa aika tylsältä, mutta artistin salaperäinen persoonallisuus ja musiikin keijukaismainen viileys kantavat yllättävän pitkälle. Toki musiikki sinänsä on myös taiten tehtyä. SARIlla on taustajoukoissaan kappaleiden säveltäjinä rautaisia ammattilaisia, kuten esimerkiksi NECRONOMIDOLillekin säveltänyt Kei Toriki. Hyvien sävellysten lisäksi a u se -EP on myös musiikillisena kokonaisuutena huolella mietitty ja koskettava teos. Kyseessä ei ole pelkästään laulukokoelma, jonka karismaattinen laulaja esittää, vaan SARIn itsensä suunnittelema kokonaisuus, jota varten laulujen sävelet on tehty. Mielenkiintoisena yksityiskohtana SARIn Bandcamp-sivulla mainitaan myös, että kappaleiden sanoitukset ovat kaikki otteita hänen omista päiväkirjoistaan.

SARI ei hätkähdytä hassuilla tyylilajikokeiluilla tai teknisillä eriskummallisuuksilla. Kaikkein vahvimmin a u sellä puhuttelee sen haikeansuloinen tunnelma, kevyt muuttumaton kaipaus. Siihen on helppo samaistua, koska se on meistä niin monella (ehkä kaikilla) jonkinlaisena arkipäivän pohjavireenä. Tästä pohjavireestä SARI on EP:llään saanut maalattua aivan erinomaisen näköiskuvan, joka kantaa läpi koko EP:n. Vahvasta tunnelmallisesta yhtenäisyydestään huolimatta EP:llä on myös pari selkeää musiikillista huippuhetkeä. Kulmikkaasti pomppiva tojikome ta lienee EP:llä lähimpänä ”kokeellista taidepoppia”. syokushi valtaa sydämen apealla herkkyydellään, kun taas sari no shitaku lumoaa nostalgisella synapop-soundillaan ja monikerroksellisella sovituksellaan.

a u se -EP:n jälkeen SARIlta on jo ilmestynyt muutama lupaava yksittäiskappale, joten ehkä tulevaisuudelta sopii ennen pitkää odottaa täyspitkääkin albumia. Se ainakin on selvää, että potentiaalia sellaiseen SARIilla olisi.