Nigami 17sai – o

”Tervetuloa uuteen maailmaan”, lauletaan Nigami 17sain uuden EP:n kahdellakin kappaleella. Lauseella on arvatenkin syvällisemmätkin merkityksensä. Kenen tahansa on kuitenkin helppo tulkita se myös toivotukseksi rikkaalle löytöretkelle Nigamin musiikin yllätysten täyteiseen maailmaan. ”Trendikkään epänormaali” yhtye kypsytteli uusinta, kolmatta EP:tään kahden ja puolen vuoden ajan, mutta nyt odotus on palkittu. Debyytti-EP an ja sen jälkeen ilmestyneen b:n seuraaja o on viimein täällä.

Itse asiassa rajoitettuun erikoispainokseen kuuluu bonuksena DVD nimeltä ab. Tämän tiedon valossa oivaltanevat jo viimeisimmätkin kirjainsarjan merkitystä pohdiskelleet, että kolmas EP tuo päätökseensä Nigami-julkaisujen ”veriryhmäsarjan”. Haastatteluissa yhtye kertoo suunnitelleensa yllätystä jo ensimmäisen EP:n julkaisusta asti. ABC-sapluunalta näyttänyt nimeämispolitiikka paljastuikin yllättäen joksikin aivan muuksi. Sen kummempaa musiikillis-sisällöllistä merkitystä veriryhmiin perustuvilla nimillä ei kuulemma ole. Veikeä nenästävedätys tuntuu kuitenkin kertovan jotain olennaista yhtyeen arvaamattomasta ja veitikkamaisesta luonteesta.

Musiikillisesti kahden ja puolen vuoden levytystauko ei kuulu merkittävinä muutoksina Nigamin perusreseptissä. Pitkälti vahvaan bassoon ja koukuttaviin funk-rytmeihin pohjautuva musiikki leikittelee taitavasti erilaisilla äänimaisemilla ja kikkailee ajoittain teknisellä taituruudella. Muusikkoudellaan loistaa erityisesti basisti Izaki Tatsuru, jonka soitossa svengi ja koristeellisuus yhdistyvät harvinaisen vaivattoman ja miellyttävän kuuloisesti. Kaiken päällä pauhaa edelleen pääasiallisen lauluntekijä Iwashita Yuusuken jäljittelemätön, puhelaulua ja kimakkaa nau'untaa sekoitteleva laulutyyli. Tällä kertaa se tosin saa entistä useammin seurakseen syntikkavastaava Hirasawa Akubin pehmeän lauluäänen.

EP:n yleistä äänimaailmaa leimaa studiotekniikan vahva vaikutus. Bändi ei levyllä yritäkään kuulostaa erityisen liveltä vaan hyödyntää sen sijaan päällekkäisäänitysten, tietokonesoundien ja muun editointimagian mahdollisuuksia ylenpalttisesti, ehkä jopa enemmän kuin koskaan aiemmin. Parhaana esimerkkinä tästä palvelee aloitusraita Jimmy Perkins. Kappaletta ei koskaan sellaisenaan soitettu studiossa, vaan sen pohja on rakennettu tietokoneella yhdistelemällä pätkiä basisti Izakin ja rumpali Kozeni Yoshitakan jatsahtavasta jamisessiosta. Keitoksen kruunaa Iwashitan salaperäiseltä loihdinnalta kuulostava mumina, joka ei lie ainakaan mitään laajalti tunnettua ihmiskieltä. Lopputulos kuulostaa joltakin väärinpäin nähdyn kuumeunen huuruiselta jatsibändiltä tai jotain sinne päin.

Toinen yhtyeelle erityisen kokeellinen kappale EP:llä on päätösraita & Billboard. Nostalgisen jatsiballadin kaihoisa kertosäemelodia on nimittäin riipaisevinta Nigamia koskaan. Koska kyseessä kuitenkin on Nigami 17sai, ovat pehmeä sähkökitara ja piano saaneet rytmiryhmäkseen härskin 80-lukuisen diskorumpukoneen ja synabasson. Kontrastit jatkuvat myös laulujen osalta, missä Iwashitan huoleton höpinä duetoi Hirasawan herkän tunteellista tulkintaa vasten. Osaltaan kuvaavaa on, että juuri näissä EP:n omituisimmissa kappaleissa toivotetaan kuulija tervetulleeksi uuteen maailmaan.

Kokonaisuutena o tarjoaa tähän maailmaan kuitenkin vain muutaman ikkunan. EP:n loput neljä kappaletta edustavat nimittäin enemmän ja vähemmän jo yhtyeen aikaisemmilta julkaisuilta tuttujen tyylien ja tehokeinojen variointia. Musiikkivideoina julkaistut Koitsura aiteru ja Yuurei de arushi on molemmat varustettu takuutarttuvilla kertosäkeillä ja vastustamattomalla funk-svengillä. Etenkin Koitsura aiteru on Nigamia trendikkäimmillään. Suoraviivainen diskojyrä on yksinkertaisuudessaan äärimmäisen koukuttava ja tanssittava. Yuurei de arushi häiriintyneine syntikkamelodioineen (ja unohtumattomine musiikkivideoineen) on selvästi hämmentävämpi tekele, mutta siihenkin yhdistetty kertosäe on kyllä hittipotentiaalin puolesta täysosuma.

Official Sponsor ja Nama denpa edustavat EP:n vaikeammin lähestyttävää puolta. Jälkimmäinen sävellettiin alunperin tilaustyönä idoliryhmä Denpagumi.incille ja on kuultavissa ryhmän huhtikuussa ilmestyneellä albumilla Ai ga chikyuu wo sukuunsa! Datte Denpagumi.inc wa family desho. Nigamin esittämässä versiossa on kuitenkin paremmat soundit ja enemmän bändienergiaa. Lisäksi Iwashita esittää sanoituksensa huomattavasti intohimoisemmin kuin idoliryhmän jäsenet. Musiikin puolesta kappale on EP:n raivokkain: sähköä särisevä pirikäs digifunk, jonka tanssittavuuteen hämmentävät tahtilajivaihdokset vaikuttavat yllättävän vähän. Kulmikasta tahtitaiturointia harjoittaa myös Official Sponsor, josta jää mieleen ennen kaikkea keskiosan kitarasoolo. Muilta osin kappale jää EP:n iskevämpien rallien varjoon.

Vain 20-minuuttinen o on nopeasti kuunneltu, mutta siinä on erittäin vahva kokonaisuuden tuntu. Upouutta Nigami-soundia esittelevien Jimmy Perkinsin ja & Billboardin väliin jää neljän kappaleen matka yhtyeen parasta osaamista. Kokeellinen kikkailu ja vapaamuotoinen sekoilu yhdistyvät jälleen sulavasti erinomaiseen hittivainuun ja iskuvoimaisiin tanssirytmeihin. Nähtäväksi jää, tähtääkö Nigami veriryhmä-EP:iden jälkeen kohti täyspitkää albumia. Vai olisiko kolmen vartin tälli tätä sirkusta jo aivan liikaa yhdellä kertaa nautittavaksi? Vastausta odotellessa kannattaa itse kunkin joka tapauksessa sulatella huolella o:ta, joka on ehdottomasti yksi vuoden kiinnostavimpia julkaisuja.