CROSSFAITH – SPECIES

CROSSFAITHin vajaa kaksi vuotta sitten ilmestynyt edellinen albumi EX_MACHINA on vielä tuoreessa muistissa. Hillittömällä vimmalla kaikkiin nykymetallin ilmansuuntiin kurkotellut albumi kömpästyi ennen kaikkea osatekijöidensä epätasaisuuteen. Yhtye osoitti olevansa liian hyvä pääosaamisalueellaan digimaustetussa deathcoressa ja liian keskinkertainen kokeillessaan jotain muuta. Tästä huolimatta CROSSFAITH puskee luovuuden intoa ja yrittää tänä keväänä uudelleen toukokuussa julkaistulla SPECIES-EP:llä. Saatesanoissaan laulaja Koie Kenta kertoo uskovansa tämän julkaisun määrittävän yhtyeen seuraavan kymmenen vuoden suunnan. Uuttakin materiaalia on jo kuulemma työn alla. Näiden sanojen valossa viiden biisin EP:tä voinee siis pitää jonkinlaisena välikatsauksena kiihkeän yhtyeen nopeasti kehittyvään tilanteeseen. Eiköhän tutustuta siihen hieman tarkemmin!

Aloitusraita Digital Parasite läjäyttää heti naamalle näytteen CROSSFAITHin ydinosaamisesta. Thrashahtava pääriffi on saanut taustalleen murhaavan blastbeatin. Teollisilla kitaravalleilla ja syntikoilla turboahdetun äänimaailman ahdistavuutta lisäävät massavasaran lailla mäiskivät riitasoinnut. Koie rääkyy kuin kissa pistoksissa ja onpa väliin ängetty hämyinen räppibreikkikin. Erinomainen näyttö hyvästä nykymetallifuusiosta, mutta tältä bändiltä ehkä kuitenkin vain vahva perussuoritus.

Endorphin käynnistyy industrial-henkisemmällä säksätyksellä ja svengaavilla pomppuriffeillä. Outo efektointi laulujen päällä syö yhtyeen tyypillistä aggressiota. Tämä tosin on vielä pientä verrattuna nurkan takaa varoittamatta pölähtävään puhtaasti laulettuun säkeistöön, joka ei voisi juuri enempää kuulostaa täysin vääriin bileisiin eksyneeltä. Jälleen kerran CROSSFAITH osoittaa, kuinka se keskinkertaistuu heti heretessään epäsointuisen kaaospadan myllertämisestä vaivaamaan popin perinteisempiä sointukulkuja. Kappaleena Endorphin on lopulta kuitenkin ihan kiitettävä kuolonisku vasten sovinnaisien kappalerakenteiden ja sävellys-sovituksellisen koherenssin kasvoja.

Truth of Insanityn riffittely maistuu vaihteeksi 2000-lukuisemmalta. Industrial-pörinät istuvat mukavasti menoon raikastaen ilmaa juuri sen verran kuin pitääkin. Melodinen anime-kertsi on menty änkeämään tähänkin kappaleeseen, joskin kokonaisuuden kannalta ehkä hieman toimivammin kuin Endorphinissa. Vaan eipä tuota kertosäettä silti oikein voi erinomaisuudesta hehkuttaa. Osasyynä voi ehkä olla se, ettei Koien puhdas laulu mitenkään vedä vertoja huipputason hirviöääntelylle. Harvoinpa sitä joutuu valittamaan melodisuuden yrityksistä, mutta CROSSFAITHin tapauksessa huippukohdaksi tarkoitettu huutokertosäe vaan väistämättä jää kappaletta latistavaksi suvantokohdaksi.

EP:n helposti paras kappale on osakalaisen räppäri Jin Doggin avustuksella esitetty None of Your Business. Ehtaa myöhäisysärin uusmetallia edustava kappale sisältää tyylilajilleen ominaisen mielipuolisen angstin tarjoiltuna CROSSFAITHin tinkimättömällä vimmalla. Kappale sisältää kaiken, mitä pahasti tympääntynyt ihminen musiikilta kaipaa: bassovetoiset yhden nuotin rynkytysriffit, riipivät riitasoinnut, vinkuvat syntikat ja ”I don't give a fuck about what you fuckin' say” -tyyliset filosofiset keskustelunavaukset. Maanisen Jin Doggin japaninkieliset räpit tuovat yhtyeen muuten englanninkieliseen ilmaisuun herkullisen lisämausteen. Loppua kohden kappale kuulostaa siltä kuin koko yhtye turhautuneisuuksissaan hakkaisi itseään, toisiaan ja soittimiaan vasten treenikämpän seiniä.

EP:n päättävä Your Song on heti ensi nuoteistaan taas jotain ihan muuta. Tällä kertaa on yritetty emompaa lähestymistapaa metalcoreen, vähän Killswitch Engagen ja vastaavien amerikkalaissankareiden tyyliin. Haikeat melodiat on yhdistetty hillittömään huutoon ja menetyksen epätoivoa tavoitteleviin puhtaisiin tulkintoihin eikä yhteismoshauttavaa breakdownia tietenkään ole unhoitettu. Yhtäältä kappale on kaavamaisuudessaan suorastaan masentava ja tekisi mieli sanoa innoton. Toisaalta aika ajoin esiin puskevat digiefektit tuovat tylsänpulskeaan kliseiden paukutteluun pikantin silauksen CROSSFAITH-maustetta. Muusta EP:stä kappale jää täysin erilliseksi outolinnuksi, mutta ehkä se on sellaisena kokeilupalana ihan hyvä lisä kappalekokoelmaan.

Lopputulemana voi todeta, ettei CROSSFAITH-leirissä ole kahden vuoden aikana tapahtunut oikeastaan mitään muutoksia. SPECIES on kuin pienoisversio EX_MACHINAsta kaikkine tyylillisine poukkoiluineen ja epätasaisuuksineen. EP:n mitassa tämä ei tosin tunnu niin puuduttavalta kuin pitkällä albumilla ja niinpä SPECIESiä voikin varauksettomammin suositella virkistävänä kuuntelukokemuksena mielenkiintoiseen fuusiometalliin. Edelleenkin CROSSFAITHin toivoisi panostavan melodisten kertosäkeiden ja muiden yhtyeen mukavuusalueen ulkopuolisten kokeilujen sävellyksiin ja sovituksiin. Vielä tälläkin EP:llä ne lähinnä hidastavat ja vaivaannuttavat yhtyeen muuten luvattoman kovaa menoa. Your Songista voi hyvällä tahdolla kuulla jo jonkin asteisen onnistumisen metalcore-kliseiden ”crossfaithaamisessa”. Jäämme innolla odottamaan tämän suuntauksen kehittymistä tulevaisuudessa.