Kuinka moni on kuullut city popista? Ilmeisesti aika monikin, mikäli Light in the Attic Recordsin lehdistötiedotetta on uskominen. Koska maailmaan kuitenkin mahtuu myös meitä huonosti aikaamme seuraavia, on samaisessa tiedotteessa onneksi myös selitetty
trendikkään tyylilajin luonne ja taustat.
City popiksi kutsutaan noin 1970-luvun puolivälistä läpi 1980-luvun Japanissa vallinnutta kevyen musiikin suuntausta. Tyylilajin sanotaan heijastelevan Japanin vauhdikasta talouskasvua tuona aikana. Teknologiaviennin tuottama materiaalinen hyvinvointi
ja kulutuskulttuurin vakiintuminen loivat hilpeän huoletonta ilmapiiriä, mikä kuului aikakauden musiikissa valoisan rentona asenteena ja teknisesti huoliteltuna tuotantona. Aika oli otollinen erilaisten amerikkalaisen populäärimusiikin tyylien, kuten
funkin, soulin, jatsin ja diskon yhä luovempaan yhdistelyyn. Nykyään city poppia käytetään ilmeisesti verrattain paljon vaporvawe-musiikissa sämplättynä.
Alun perin Seattlessa perustettu Light in the Attic Records julkaisee 15. toukokuuta jo toistamiseen kokoelmalevyllisen valikoituja city pop -helmiä.
Pacific Breeze 2: Japanese City Pop, AOR & Boogie 1972–1986 sisältää 16 kappaletta
16 eri artistilta. Tyylilajin ahkerimpia tekijöitä tosin esiintyy enemmälläkin kuin yhdellä levyn kappaleista. Esimerkiksi basisti
Haruomi Hosonon ja säveltäjä
Tetsuji Hayashin nimet vilahtavat useammankin kappaleen tekijätiedoissa. Hupaisana
nippelitietona mainittakoon myös se, että kokoelma sisältää peräti kaksi
Seishi Yokomizon
Etsivä Kindaichi Kosuke -kirjasarjaan perustuvaa kappaletta.
Yleishuomiona
Pacific Breeze 2:ta kuunnellessa korvaan pistää heti, että musiikki perustuu laulun lisäksi hyvin vahvasti rummuille ja bassolle. Rummut läiskivät milloin letkeän orgaanisesti milloin taas mahtailevina kasarirumpukoneina.
Korviahivelevissä bassolinjoissa yhdistyvät usein jämäkkä rytmi mitä villeimpiin melodisiin kuvioihin. Kitara ja syntetisaattorit sen sijaan saavat joitain poikkeuksia lukuun ottamatta tyytyä äänimaailmaa rikastuttavaan sivurooliin. Sooloilevat instrumenttisankarit
eivät tällä kokoelmalla juuri loista. Levyn muutamalla instrumentaalikappaleellakin sooloja tärkeämpään asemaan nousee bändivetoinen jamittelu, kuten
Yu Imain
Kindaichi Kosuke nishi e ikussa tai äänimaisemalla tunnelmointi, kuten
Yuji Toriyaman
Bay/Sky Provincetown 1977:ssä.
Huolimatta laajasta artistikattauksesta on kokoelma oikeastaan yllättävän tasainen kuuntelukokemus. Merkittävänä syynä lie, että monet kappaleet ovat tyyliltään sangen samanlaisia. Letkeän funkkaavat rytmit näyttävät ehdottomasti olleen päivän
sana. Virkistävää vaihtelua tuovat kuitenkin muutama suoraviivaisesti jyskyttävä synapoppiviisu. Lantiota keinuttavien rytmien lisäksi kokoelmaa yhdistää jo aiemmin mainittu rento ilmapiiri. Iso osa kokoelman musiikista kuulostaa huolettomalta jammailulta,
jota on todella helppo kuunnella ja nyökytellä mukana. Mitään erityisen dramaattisia melodiakehitelmiä tai suurenmoisia riffikoukkuja kokoelmalle ei ole paljon päätynyt. Monipuolista puhallinsoitinten, jousien ja perkussioiden käyttöä sekä riemastuttavia
sovitusratkaisuja sen sijaan tulvii ovista ja ikkunoista. Esimerkkeinä voidaan mainita
Eiichi Ohtakin huiluvetoinen
Yubikiri tai kokoelman kaksi
Kindaichi Kosuke -teemaista viisua:
Kimiko Kasain
Kindaichi Kosuke no Themeja
Yu Imain
Kindaichi Kosuke nishi e iku. Ensin mainitun väsymätön wahwah-kitara komppaa hypnoottisesti sanatonta laulua ja vaskisektiota. Jälkimmäinen taas on täysin instrumentaalinen funk-jammailu.
Vaikka kokoelman musiikki onkin pääosin rentoa kesäpäivän musaa, on sillä onneksi myös muutaman kappaleen verran melankolisempaan makuhermoon vetoavaa iskelmää.
Tetsuji Hayashin
Hidari mune no seiza nousee yhdeksi albumin huippuhetkistä
vastustamattomine synabassoineen ja viileine melodioineen. Samaa tyyliä edustaa myös niin ikään
Hayashin säveltämä,
Momoko Kikuchin esittämä
Blind Curve. Aivan oma lukunsa kokoelmalla on puolestaan
Eri Ohnon
Skyfire.
Jatsitaustasta ponnistava
Ohno yhdistää kunnianhimoiset laulumelodiat, hämmentävän kappalerakenteen ja kerroksellisen sovituksen hillittömään diskopoljentoon tavalla, jota ei voi kuin ihailla.
Yoshifumi Okajiman jäljittelemätön bassotaiteilu
on mainittu erikseen levyn kansivihossa ja ansaitsee se kyllä tulla esiinnostetuksi tässäkin.
City popin hienouksia sen kummemmin tuntematta on hieman hankala sanoa, miten
Pacific Breeze 2 on onnistunut esimerkiksi kappalevalinnoissa. Meidän alaa tuntemattomien kannattaneekin vain luottaa asiantuntijoihin tässäkin tapauksessa.
Eihän kenenkään kuitenkaan tarvitse olla city pop -guru voidakseen nauttia hyvästä musiikista, mistä tälläkin kokoelmalla on pohjimmiltaan kyse. Erityismainintana sanottakoon vielä, että fyysisen julkaisun (CD, vinyyli tai kasetti) kansivihkoon on koottu
lyhyet biografiat jokaisesta kokoelmalla esiintyvästä artistista. Näin
Pacific Breeze 2 palvelee mainiosti paitsi city pop -intoilijoita myös yleisemmin kiintoisana katsauksena japanilaisen pop-musiikin historiaan.
Kokoelman kappalelista.
01.
Bread & Butter -
Pink Shadow
02.
Eiichi Ohtaki -
Yubikiri
03.
Kimiko Kasai -
Vibration (Love Celebration)
04.
The Mystery Kindaichi Band -
Kindaichi Kosuke No Theme
05.
Tetsuji Hayashi -
Hidari Mune No Seiza
06.
Anri -
Last Summer Whisper
07.
Momoko Kikuchi -
Blind Curve
08.
Tomoko Aran -
I'm In Love
09.
Yu Imai -
Kindaichi Kosuke Nishi E Iku
10.
Sadistics -
The Tokyo Taste
11.
Piper -
Hot Sand
12.
Junko Ohashi & Minoya Central Station -
Rainy Saturday & Coffee Break
13.
Eri Ohno -
Skyfire
14.
Yumi Murata -
Kanpoo
15.
Kyoko Furuya -
Harumifutou
16.
Yuji Toriyama -
Bay/Sky Provincetown 1977
Albumin fyysiset versiot voi ostaa
Light In The Atticin verkkokaupasta.
