Ennen keikkaansa 12. toukokuuta PlayStation Theaterissa New Yorkissa, HYDE istahti hetkeksi alas keskustelemaan JaME:n kanssa uudesta sooloalbumistaan nimeltä ANTI, sekä myös sen julkaisemisesta ja tulevista kiertueistaankin. Saavuttuaan pukuhuoneeseen rennoissa mustissa housuissa sekä hupparissa, jonka alla oli väljä, gootahtava t-paita, hän istuutui rennosti nahkasohvalle kaikkien tervehtiessä huoneessa toisiaan. HYDE tarkisteli samalla kasvojensa ehostuksen ja riisui hupparinsa ollen valmis haastatteluun.
Onnittelut uudesta albumista! Mikä on ANTI-albumin yleisteema tai sanoma?
HYDE: Hmm, teema... Joo, no, se on jatketta sille, mitä teen VAMPSin kanssa. Ja koska tässä minulla enemmän mahdollisuuksia taiteellisiin vapauksiin, olen tehnyt kappaleita amerikkalaisten tuottajien kanssa. Tähtäsin levynteossa siihen, että amerikkalainen yleisö pitäisi näistä kappaleista, vaikka soundissa on mukana japanilainen tuntu. Ja sanoisin onnistuneeni siinä.
Selittäisitkö meille FAKE DIVINE -musiikkivideossa käytetyn kuvaston - millaista tarinaa musiikkivideo kertoo ja kuinka se liittyy lyriikoihin?
HYDE: Oh... En oikein usko lyriikoilla ja videolla olevan paljoakaan tekemistä keskenään. (nauraa) Kyseinen video kuvattiin halloweenia varten. Videossa kuvataan alamaailman Liisa Ihmemaassa -teekutsujen tyyppistä tilannetta, eikä lyriikoilla ole oikeastaan mitään yhteyttä siihen. Sanoitukset itsessään kertovat ehkä... Ehkäpä luottamuksen puutteesta Jumalaa kohtaan.
AFTER LIGHT on raskas ja jopa aggressiivinen kappale. Kuinka sait itsesi sellaiselle tuulelle, että tällainen kappale syntyi?
HYDE: Se syntyi… Me sanoimme haluavamme tehdä kappaleen, joka saisi kaikki sekaisin seuraavalla keikalla. Kitaristi Pablo teki sen ajatellen, että se olisi sitä mitä haen, ja sovitti sen amerikkalaisen tuottajan kanssa, ja siitä tuli loistava.
Mikä on MAD QUALIA -kappaleen kohokohta? Onko siinä jotain, mihin haluaisit kuulijoiden kiinnittävän huomiota?
HYDE: Se kappale on henkilökohtaisesta pyynnöstä tehty Devil May Cry -peliin. Rakastan kyseistä peliä. Siinä on... Miten sen sanoisin, tiettyä synergiaa, ja halusin tehdä kappaleen, joka sytyttäisi ihmisten kiinnostuksen peliä kohtaan sitä kuunnellessaan. Niinpä siitä tuli coolia hard rockia; hyvin Devil May Cry -tyyppinen raita.
Mihin “sadat demonit” ja “päivän kriitikko” kappaleessa OUT viittaavat? Mikä toimi inspiraationa kyseisen kappaleen sanoituksiin?
HYDE: Hmm, mikähän se oli… Minkälainen kappale se oli... (nauraa) Hm, niin joo... Lähtökohtaisesti tämän kappaleen sanoma oli, ettei kannata pelätä omanlaisuuttaan ja saamaansa huomiota – edes tilanteissa, kuten töitä tehdessä, missä olemme usein silmätikkuna, tai sosiaalisessa mediassa, missä ihmiset melko usein sanovat ikäviä asioita toisilleen, mikä voi tuntua todella raskaaltakin. Älä anna sen häiritä itseäsi, sillä jos annat toisten tehdä sinut pieneksi ja vetäydyt kuoreesi, et saavuta mitään. Älä anna muiden häiritä itseäsi, vaan jatka eteenpäin. Sitä tavallaan hain demoneilla, kielikuvallisesti.
Kertoisitko meille, millaista oli työskennellä YOSHIKIn kanssa ZIPANGin parissa? Tapasitteko usein kappaletta tehdessänne? Miten roolinne erosivat tämän luovan työn aikana?
HYDE: No, ajattelin ja toivoin josko YOSHIKI voisi soittaa kappaleessa kuullut pianokohdat meille. Hän on todella kiireinen kaveri, joten oletin hänen sanovan ei. Niinpä tähtäsin kysymään asiaa silloin kun hän olisi hyvällä tuulella, tyyliin "Voisitko mitenkään ajatella soittavasi tämän?" Esitin kysymykseni kohtuu ajoissa – pari kuukautta ennen aikarajaa – ja ilmeisesti hän oli kuin olikin hyvällä tuulella, sillä hän vastasi lempeästi "okei". Tosin hän jätti toteutuksen viime minuutille, kuten odotinkin. Ehdin jopa pelätäkin, ettei se onnistuisi, mutta hän teki sen viime hetkellä ennen määräaikaa. Kommunikoimme sen lisäksi vain muutamalla sähköpostilla, mutta hän todella antoi meille kauniin pianosoolon ja kappaleen.
Oliko jokin tietty väkivaltatapaus uutisissa inspiraationa kappaleelle SET IN STONE? Mitä halusit tällä kappaleella ilmaista?
HYDE: Kuinka monta vuotta siitä onkaan kun tulin Amerikkaan ensimmäisen kerran? No, ei kovinkaan montaa, mutta sen jälkeen on ollut lukemattomia ammuskelutapauksia. Ja... Vaikka se on kaikista kammottavaa, miksei kukaan tee asialle mitään? Näin japanilaisen näkökulmasta siinä ei ole järkeä. Meillähän ei ole Japanissa aseita. Siksi tällainen hämmentää japanilaisia. Niinpä... Siksi ajattelin, että olisi mielenkiintoista kirjoittaa aiheesta lyriikat japanilaisen henkilön näkökulmasta.
Miksi päätit coveroida Duran Duranin ORDINARY WORLD -kappaleen? Kuinka päädyit tällaiseen sovitukseen siitä?
HYDE: Itse asiassa idea tehdä jostakin balladista hard rock -biisi tuli henkilökunnaltamme, ja kun yritin miettiä sopivaa balladia, tämä kappale tuli mieleeni. Oikeastihan rakastan Duran Durania, ja tämä kappale tuntuu erityiseltä muiden kappaleiden joukossa. Sen muuttaminen rockimmaksi tuntui hyvältä idealta ja sain heti vision siitä, millainen sen tulisi olla. Niinpä päätin kokeilla sitä, ja siitähän tulikin parempi kuin odotin. Se on todella hauska kappale soittaa keikoilla.
Mitä on seuraavaksi edessä?
HYDE: Tämän jälkeen, hmm... Kun kiertueemme päättyy In this momentin kanssa, palaan takaisin Japaniin, julkaisen tämän albumin siellä ja teen kiertueenkin siellä, ja suunnittelen palaavani takaisin Amerikkaan syyskuussa.
Kiitos ajastasi! Haastattelun loppuun toivoisimme sinulta viestiä JaME:n lukijoille.
HYDE: Aivan, olen siis työstänyt tätä ANTI-albumia pitkän aikaa, ja se on lähtökohtaisesti albumi, jonka kappaleet tuottavat ihmisille hyvän fiiliksen keikoilla. Toivoisin ihmisten kuuntelevan sitä edes vähän. Sitä voi kuunnella ostamattakin YouTubesta tai vastaavilta sivuilta. Uskon, että jos kuuntelette siitä edes osia, pääsisitte sisälle levyn syvimpään olemukseen. Joten jos teillä vain mahdollisuus on, kuunnelkaa sitä, ja toivottavasti tulette keikoillekin.
JaME kiittää HYDEa sekä Universal Music Japania tämän haastattelun mahdollistamisesta.
