Arkistojen kätköistä: the pillows Seattlessa

Syyskuussa 2011 the pillows tapasi JaME:n edustajat epätavallisen kuumana iltapäivänä Seattlessa. Kuumuudessa kärvistellessämme keskustelimme yhtyeen käynnissä olevasta Amerikan-kiertueesta sekä 20-vuotisjuhlan juhlinnoista.


Tämä on neljäs kertanne Amerikassa ja olette nyt kiertueella nimeltä NAP UTATANE TOUR 2011. Tervetuloa takaisin. Onko mukavaa palata takaisin Yhdysvaltoihin? Millaisena koette tunnelman täällä?

Yamanaka: Vau, olemmeko täällä jo neljättä kertaa? Levyjen ja singlejen julkaiseminen Japanissa on todella erilaista Amerikkaan verrattuna, joten kiertueiden ajoitus vuoden aikana on erilaista. Olen todella iloinen nähdessäni monien fanien tulevan keikoillemme ja että amerikkalaiset fanit eivät ole unohtaneet meitä ja ovat tulleet katsomaan meitä, vaikka kiertuetta ei oltukaan mainostettu niin paljon. Olemme samalla nauttineet tästä myös itse. San Francisco ja Los Angeles olivat hauskoja paikkoja, mutta olen iloinen ollessani täällä Seattlessa. Olen todella innoissani faniemme tapaamisesta tänä iltana.

Voitteko kertoa lukijoillemme, mitä “NAP” tarkoittaa? Miksi päädyitte tähän teemaan?

Yamanaka: No, bändimme manageri keksi sen. (nauraa) Nimessä on yhdistetty kolmen bändin nimen ensimmäiset kirjaimet: noodlesin, All Agesin ja the pillowsin, jolloin saadaan ”NAP”. Englanniksi sen voin lausua “napina” (kään. huom. suomeksi nokoset), mutta japaniksi se on ”utatane”, joka tarkoittaa nokosten ottamista. (nauraa) Käytimme tuota teemaa, sillä me kaikki olemme soittaneet ja olleet yhdessä kauan.

Mitä merkittävää viidessä kiertueellenne valitussa amerikkalaiskaupungissa on?

Yamanaka: Viidelle kaupungille ei ole sen suurempaa merkitystä, mutta keikkaillessamme valitsemme aina Seattlen ja San Franciscon, koska niihin on helpompi tehdä buukkauksia ja meillä on ystäviä kyseisissä kaupungeissa. Me myös nautimme olostamme täällä. Monet fanit tulevat katsomaan meitä Austinin SXSW-festareille. Olemme todella suosittuja SXSW:ssä, mutta meitä itse asiassa jännittää aika paljon, sillä emme tiedä, olemmeko yhtä suosittuja tapahtuman ulkopuolella. (nauraa)

Keikkailette parhaillaan noodlesin ja All Agesin kanssa, jotka molemmat ylistävät musiikkianne. Miltä teistä on tuntunut keikkailla heidän kanssaan?

Yamanaka: Olemme todella läheisiä heidän kanssaan ja olemmekin keikkailleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Los Angelesissa esiinnyimme All Agesin kanssa ja kun he saapuivat Japaniin kauan sitten, esiinnyimme heidän kanssaan sielläkin. Ystävyys meidän välillämme on todella vahva.

Vähän niin kuin perhe?

Yamanaka: Kyllä!

Teittekö mitään erityistä the pillowsin saavutettua 20 vuoden rajapyykin?

Yamanaka: Kyllä! (nauraa) Esiinnyimme ensimmäistä kertaa Nippon Budokanilla 20-vuotisjuhlamme aikaan. Julkaisimme myös kaksi kokoelmalevyä juhlan kunniaksi.

Mitä kappaleita suosittelisitte aloitteleville the pillows -faneille kuunneltavaksi? Onko teillä jotain omaa suosikkia, jonka soittamisesta nautitte?

Yamanaka: Suosittelisin uusinta kappalettamme Comic Sonicia. Suosikkibiisini livenä on Dance with God, joka on tämäniltaisen keikkamme ensimmäinen biisi.
Manabe: On aina hauskaa soittaa uusia biisejä, mutta uusille faneille suosittelisin jotakin hauskaa, luultavasti Little Bustersia tai Hybrid Rainbow’ta. Amerikkalaisfanimme todella nauttivat noista biiseistä ja minä tykkään nähdä heidät niin iloisina, joten suosittelen ehdottomasti näitä kahta.
Sato: Uusille faneille… luultavasti Little Busters. Se on suosikkibiisini livenä.

Manabe, olet kotoisin Hokkaidolta. Ovatko aiemmat kokemuksesi, esimerkiksi Hokkaidolla varttuminen, antaneet inspiraatiota the pillowsin sävellyksiin?

Manabe: Kyllä, ehdottomasti.

Suurin osa amerikkalaisfaneista mieltää FLCL-animen lopputunnarina kuultavan Ride on the Shooting Star -kappaleenne ja muun sarjassa kuultavan musiikin todella tarttuvaksi. Oletteko koskaan lukeneet FLCLia? Mitä mieltä olette siitä?

Yamanaka: Kyllä. Minulla on se anime DVD:llä (toim. huom. Yamanaka sanoi lauseen englanniksi). Kun näin sarjan ensimmäisen kerran, olin yllättynyt, kuinka hyvin musiikkimme sopi tarinaan. Tarinan sisältö oli tosin todella kreisi, enkä ymmärtänyt sitä alkuunkaan. (nauraa) Todella kreisi! (englanniksi)

Mitä mieltä olette ylipäätänsä bändeistä, jotka saavat mainetta tekemällä yhteistyötä animen parissa? Saako se heidät näyttämään coolimmilta tai mielenkiintoisemmilta?

Yamanaka: Kyse ei ole siitä, ovatko he cooleja vai eivät, vaan enemmänkin animesta. Jos animen musiikki ja anime itsessään ovat cooleja, sitten ajattelen sen olevan coolia. Mutta jos kumpikaan ei ole todella cool eivätkä nämä kaksi tekijää sovi yhteen, sitten sarja ei ole niinkään mielenkiintoinen. Jo 1930-luvulla fanien oli helpompaa löytää tietoa ryhmistä ja päästä käsiksi heidän musiikkiinsa TV:n ja radion välityksellä. FLCL on siis järisyttävän cool. (nauraa)

Kertokaa meille maskotistanne Buster-kunista. Miten hänestä tuli niin ikoninen hahmo ja suosittu fanien keskuudessa?

Yamanaka: Buster-kunin nimi tulee Little Busters -kappaleesta yhdeltä vanhemmalta levyltämme. Biisi tehtiin faneille, ja niinpä myös Buster-kun tehtiin faneille; fanejamme kutsutaan “little bustereiksi”. Levyn ajoitus oli täydellinen, ja kun nyt esitämme Little Bustersin keikoillamme, fanit rakastavat sitä, sillä se on omistettu heille. Myös managerimme rakastaa Buster-kunia. (nauraa)

Monet the pillowsin vanhemmat fanit arvostavat usein indie-aikojenne teoksia, muut ihailevat viimeaikaisia julkaisujanne. Miten pidätte tasapainon valtavirran ja kokeellisen indie-soundin välillä pitääksenne valtavan fanilaumanne tyytyväisenä?

Yamanaka: No, Amerikassa suurin osa faneista tietävät meidät FLCLissa kuultujen kappaleiden ansiosta ja he rakastavat sitä, kun esitämme noita biisejä. Haluamme esittää FLCL-biisejä, mutta haluamme heidän kuulevan myös uudempia kappaleitamme. Japanissa on monia mahdollisuuksia esiintyä klubeilla, mutta Amerikassa esiintymispaikkoja on vähemmän, joten kun keikkailemme täällä, lisäämme settilistaan FLCL-biisejä.

the pillows on ollut kasassa ainakin 20 vuotta. Miten olette mielestänne varttuneet sekä musiikillisesti että ryhmänä?

Manabe: Todella vaikea aihe pohdittavaksi. Näiden yli 20 vuoden ajan olemme kokeilleet monia uusia juttuja. Emme ole oikeastaan kokeilleet yhdessä asiassa pysymistä, vaan kokeilleet sen sijaan kaikkia mahdollisia juttuja. Tämä saattaa olla hieman epätavallista, mutta yritämme kuulostaa lahjakkailta lukiopojilta, joilla on todella hyvä musiikkimaku (nauraa)… mutta emme ole major-yhtye. Emme oikeastaan edes halua majoriksi.



Jotkut fanit ovat verranneet the pillowsia amerikkalaisyhtye Weezerin japanilaiseksi vastineeksi. Oletteko kuulleet tästä vertailusta aiemmin? Mitä mieltä olette siitä?

Yamanaka: (englanniksi) Pidän Weezeristä! En ole oikeastaan kuullut tuosta vertailusta, mutta haluan kuulla heidän uuden levynsä. Minua ei haittaisi, jos esiintyisimme heidän kanssaan joskus. (nauraa) Täällä esiintyminen olisi mukavaa (nauraa lisää).

Mikä sitten on suosikkibiisinne Weezeriltä?

Yamanaka: Minulla on yksi suosikki, Memories. Ja… (hyräilee melodiaa ja nauraa sitten) Radituden ensimmäinen biisi (If You're Wondering If I Want You to) I Want You to. Se on suosikkikappaleeni Weezeriltä. Pidän heistä, he kuulostavat todella yksinkertaiselta ja heidän levyillään on aina tarttuvia biisejä.

Miten päätätte levylle tulevat biisit? Millaisen prosessin käytte läpi saavuttaaksenne lopullisen tuotteen?

Yamanaka: No, me sävellämme paljon kappaleita, jonka jälkeen kirjoitamme niihin sopivat lyriikat – mikä on myös vaikein osuus. Kun lyriikat sopivat hyvin levyn kanssa, fanit pitävät levystä. Joskus levyn pääbiisi ei sovi muiden kanssa tai kappaleen lyriikat kuulostavat oudoilta, jolloin meidän täytyy kirjoittaa enemmän biisejä tai työstää uudelleen jo olemassa olevia kappaleita korjataksemme tilanteen.

Manabe, sinun on sanottu saavan vaikutteita reggaeartisti Bob Marleylta. Mitkä elementit Bob Marleyn musiikissa viehättävät sinua erityisesti sooloprojektissasi Nine Milesissa?

Manabe: Bob Marley on todellakin inspiroinut minua. Reggae ei ole kovin suosittua japanilaisten keskuudessa, ja heidän mielestään reggaemusiikin esittäminen vaikuttaa hieman oudolta, mutta minun mielestäni sooloprojekti on paras hetki sen soittamiselle.

Yamanaka, aiot julkaista uuden Tedious Man -soololevysi lokakuussa. Voitko kertoa meille hieman lisää tästä levystä? Sen nimi on melko outo – mikä merkitys sen takana on?

Yamanaka: Nautin soololevyn tekemisestä, Työskentelin The Birthdayn Kuharan, THE COLLECTORSin Aben ja chatmonchyn Fukuokan kanssa tämän levyn tiimoilla. Tein yhteistyötä myös Junin kanssa, joka on the pillowsin sessiobasisti. Levyn nimellä on kaksi merkitystä: joku, jolla on vähän harrastuksia, on todella tylsä ja elää vain yhtä ainoaa asiaa varten, tässä tapauksessa musiikille. Toinen merkitys on se, että tylsistyn ilman musiikin soittamista.

Tänä iltana the pillowsin fanit voivat ostaa todella söpön, huomiota herättävän paidan, jossa on kaksi Buster-kunia Japanin ja Amerikan lippujen kera. Mitä tämä yhteys edustaa teidän mielestänne?

Yamanaka: Yleensä Buster-kun-paidoissamme on monia lippuja ja ne edustavat ystäviä ympäri maailman, mutta tällä Amerikan-kiertueella meillä on paidoissamme vain japanilaisia ja amerikkalaisia Buster-kuneja. Se on tapamme kiittää sekä ystäviämme ja fanejamme täällä että myös kaikesta tuesta, jonka Amerikka on antanut Japanille Touhokun katastrofin aikana.

Jättäkää haastattelun lopuksi vielä viesti “little busterseillenne”.

Yamanaka: On todella mukavaa olla taas täällä Seattlessa. Paikka on todella samankaltainen Hokkaidon kanssa, joten tykkään kaupungista todella paljon. Seattle on myös suhteellisen lähellä Nirvanan aloituspaikkaa ja on kuuluisa siitä. Nautin olostani täällä todella paljon. Kiitos teille!

Manabe: Minulle Hokkaido ja Seattle ovat todella samankaltaisia ja lähellä sydäntäni. Täällä voi rentoutua ja ottaa rauhallisesti ajan kanssa. Kiertueella ollessamme meillä on todella kiireinen aikataulu, mutta meillä on mahdollisuus myös rentoutua ja mennä jopa EMP-museoon – siellä on paljon Nirvana-aiheisia juttuja nähtävänä! Kiitos teille tästä mahdollisuudesta.

Sato: Olen iloinen, että meillä on faneja Seattlessa ja arvostan todella paljon täkäläisiä faneja. Olin myös todella yllättynyt siitä, että alaskalainen fani oli tullut tänne Seattleen asti nähdäkseen meidät. Olen nauttinut nähdessäni faniemme pitävän hauskaa.


JaME kiittää the pillowsia ja heidän managementtiaan avexia sekä Miho Oishia tämän haastattelun mahdollistamisesta.