Viisihenkinen visual kei -bändi vistlip viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa. JaME:n haastattelussa bändin jäsenet muistelevat menneitä, kertovat tuoreimmista julkaisuistaan ja halustaan tavoittaa ulkomaalaiset fanit.
2017 on 10-vuotisjuhlavuotenne. Millä tavalla olette kehittyneet muusikoina näiden vuosien aikana?
Umi: Esiintymistapamme on muuttunut. Katsoessani vanhoja videoita käy ilmi, että esiinnyimme aikoinaan tietyllä tavalla tai soitimme jonkin kappaleen tietyllä tyylillä. Esiintymisemme on nykyisin erilaista. Lisäksi Tomo miettii tarkkaan, miten ilmaisee itseään ja sanomaansa, vaikka laulujen aiheet eivät olekaan muuttuneet. Hänen laulunsa esimerkiksi hänen uskomuksistaan tai ajatuksistaan kuulostavat aivan uudenlaisilta. Hänen tapansa ilmaista itseään on muuttunut, vaikka tyylimme ei ole. Saan kylmiä väreitä keikoillamme.
Mikä on tähän asti hauskin tai ikimuistoisin kokemuksenne bändinä?
Tomo: Visual Japan Summit -tapahtuma oli hauska. Se oli meille suuri saavutus ja henkisen kasvun paikka, tutustuimme myös muihin bändeihin.
Rui: Ensimmäinen kiertueemme oli mieleenpainuva kokemus: se oli hauskaa ja onnellista aikaa.
Yuh: Nyt kun ajattelen, niin oli mahtavaa päästä ulkomaille Taiwaniin, Ranskaan ja Suomeen. Olin hermostunut ennen lähtöä, mutta loppujen lopuksi nautin kiertueestamme. Koska ulkomailla keikkailu on niin harvinaista herkkua, olisin kiitollinen, jos kutsuisitte meidät maahanne ja laatisitte matkasuunnitelman, jotta pääsemme katselemaan kiertelemään paikkoja keikkojen välissä.
Tohya: Minulle ikimuistoisinta oli päästä kaikkiin Japanin prefektuureihin. Jos en olisi muusikko, en olisi voinut tehdä sitä. Upeinta kiertämisessä oli ihmisten tapaaminen ja vaihtelevat ilmapiirit.
Umi: Olemme nyt kiertueella. Yritämme uudistaa show’tamme sen pohjalta, mitä olemme soittaneet vuosien kuluessa. Kiertue on puolivälissä, ja moni asia on muuttunut. On ollut hauskaa muistella mennyttä 10 vuotta.
Harkitsitteko missään vaiheessa uraanne pistävänne pillit pussiin? Jos, niin mikä sellaisen tunteen aiheutti? Miten pääsitte siitä yli?
Rui: Ollessamme ulkomailla ensimmäistä kertaa keikkailimme Ranskassa, jossa bassoni katosi. Meidän oli määrä esiintyä Tokiossa, ja odotin Naritan lentokentällä bassoani, jota ei kuulunut. Se taisi päätyä New Yorkiin. Lopulta sain bassoni takaisin ehjänä, mutta ne kaksi päivää olivat rankkoja.
Yuh: Kun on todella tiukka aikataulu, kuten kiertueella tai kun on kaksi konserttia kahtena peräkkäisenä päivänä ja seuraavanakin päivänä odottaa esiintyminen, niin meillä on rankkaa. Kiireen helpottaessa tuntuu, ettei se ollut mitään.
Tohya: En tiennyt paikkaani bändissä tai miten minun pitäisi toimia, kun perustimme vistlipin. Alku oli minulle vaikeaa, vaikka menestyimmekin.
Miten sait paikkasi vakiinnutettua bändissä?
Tohya: Opin tekemällä. Kun toiset alkoivat arvostaa minua ja otin hyväksynnän vastaan, minusta tuli itsetietoisempi ja aloin löytää paikkani.
Oliko tästä kiittäminen taitojasi vai henkistä muutosta?
Tohya: Henkistä. Minulla ei ollut itseluottamusta, kun vaikka yritin kirjoittaa lyriikoita. Toiset sanoivat sanoitusteni olevan hyviä, samoin kun niitä kuunneltiin, mikä kasvatti itseluottamustani.
Umi: Ei oikeastaan mikään.
Tomo: Uudistamme CHRONUS-keikkamme konseptia Osakan keikallamme. Kun olimme harjoitelleet viimeisen kerran konserttia varten, muistelimme, että Recipe-singlemme jälkeen julkaisumme ja työmäärämme moninkertaistuivat. Se oli raskasta aikaa. Tuntui, ettei säveltäminen ja levyttäminen loppuisi koskaan. Jonkin aikaa ajattelin, ettei sanoitettavaa ole enää jäljellä.
Mitä silloin teet, kun lyriikat eivät ota syntyäkseen?
Tomo: Minun on odotettava tunnemyrskyä, jonka jokin pienikin asia voi laukaista. Jos esimerkiksi suutun, käytän sitä hyväkseni ja kirjoitan tuntemusteni pohjalta lyriikat.
Onko lyriikoita syntynyt sellaisena aikana, kun olet kokenut, ettei kirjoitettavaa ole?
Tomo: Olen kai kirjoittanut siitäkin (nauraa). On varmasti monia kappaleita, joista välittyy tunne, ettei ole sanoja, ja yritin jotenkin välittää sen. Se on ajatuksena myös LEVEL 1 -kappaleessa Timer-singlellä, joka julkaistaan joulukuussa. Jos lukee lyriikat, niin ymmärtää mitä tarkoitan, sillä ne syntyivät aikana, jolloin ajattelin, ettei ole mitään sanoitettavaa.
Ensimmäinen kolmesta tulevasta perättäisestä singlestänne on nimeltään It. Mikä singlen teema on?
Rui: Halusimme ilmaista tuntemuksiamme bändinä. Säveltäessäni käytän paljon syntetisaattoria, tietokoneohjelmaa ja pianoa, mutta nyt jätin kaiken tämän pois ja halusin singlen sisältävän vain jäsenten soittamaa musiikkia. Ehkä siksi kappale on niin rytmikäs ja jännä.
It-singlen ”Lipper”-versio sisältää bonuskappaleen Persona, jonka on säveltänyt Tohya. Millaista kappaleen säveltäminen oli?
Tohya: Melodia tuo esiin Tomon koko ääniskaalan matalasta korkeaan. Fanit vaikuttavat olevan samaa mieltä, koska he ovat kiitelleet Tomon parhaiden puolien esiintuomisesta. Itse musiikki syntyi tavanomaiseen tyyliimme, mutta yritimme olla käyttämättä liikaa syntetisaattoria sekä välttää kitarasoundien liiallista yhtenäistämistä.
Toinen peräkkäisistä singleistänne on Timer. Mitä haluatte sanoa tämän singlen välityksellä?
Yuh: Sävelsimme tämän kappaleen siten miten ajattelimme soittavamme sen livenä. Tällä kertaa käytimme paljon aikaa bridgen rytmin miettimiseen. Alkuun tämä oli kappaleen ydin, jonka ympärille sävelsimme kaiken muun. Sävelsimme yhden kertosäkeen, jonka ympärille muu kappale rakentui tahtomme mukaan. Vaikka kappale syntyi nopeasti, en kutsuisi sitä nopeatempoiseksi. Se on hyvin tunteellinen, mutta koostuu myös monista osasista. Tohya olisi säveltänyt kappaleen meille tunnusomaisella soundilla, mutta minä olisin ensin sisällyttänyt kappaleeseen syntetisaattori- ja sitten kitaraosuudet.
Kolmas kolmesta peräkkäisestä singlestänne on DVD 10-vuotisjuhlakeikkanne Guns of Liberty -esityksestä. Millainen keikan konsepti oli? Mitkä ovat parhaita muistojanne esityksestä?
Rui: Vaikka olemme olleet kasassa 10 vuotta, yllätyin siitä, etten esityksemme aikana kokenut voimakasta liikutusta sen suhteen, että todella on kulunut 10 vuotta. Esiintyminen tuntui aivan tavalliselta, vaikka tietysti halusimmekin vetää hyvän keikan. Ennen esityksen alkua kymmenen vuotta bändinä vaikutti yhdentekevältä saavutukselta, mutta lavalla tajusin, kuinka mahtava juttu se oli. Tämä tunne, joka syntyi esityksen aikana, määritti esitystämme tunnetasolla.
Tomo: Esitimme kappaleen, jonka olimme soittaneet livenä vain kerran aiemmin, ja yleisö riehaantui niin, etten kuullut monitorikuulokkeistani mitään. (nauraa)
Umi: Eikö se, ettet kuullut meitä, johtunut siitä, että karjuit: ”Huutakaa kovempaa!”? (nauraa)
Tomo: Ei, vaan siitä, että yleisö oli niin äänekäs! (nauraa) Emme olleet ennen saaneet sellaista reaktiota aikaan, joten olin todella iloinen. Mutta kuten Rui sanoi, on hyvä, että pidimme jalat maassa 10-vuotisjuhlavuotenammekin. Emme ole vielä saavuttaneet kaikkia tavoitteitamme, ja on hyvä, että olemme tulevan suhteen luottavaisia.
Ilmoititte hiljattain, että aiotte olla tiiviimmin yhteydessä ulkomaisiin faneihinne Facebook-sivunne ja muiden kanavien kautta. Millä tavalla aiotte sen toteuttaa?
Yuh: Emme ole vielä isännöineet julkistamistilaisuuksia ulkomailla. Fanimme pääsevät osaksi elämäämme vain keikoilla tai hotellihuoneessa ollessamme. Tähän mennessä vain japanilaiset fanit ovat nähneet meitä, mutta haluamme olla enemmän yhteydessä ulkomaalaisiin faneihimme. Jaamme videoita vapaa-ajastamme, kun emme soita, ja tahdomme jakaa tätä puolta itsestämme toivoen, että se tavoittaa ulkomaiset fanit.
Koska olette kymmenvuotisen uranne aikana kehittyneet, mitä toivotte tulevalta bändinä?
Tomo: Puhun kaikkien jäsenten puolesta sanoessani, että perustimme vistlipin alun perin siksi, että halusimme tehdä bändimme kautta hyvää musiikkia sen sijaan, että olisimme antaneet visual kein genrenä rajoittaa meitä. vistlipilla on tietty tyylinsä, jossa olemme pitäytyneet. Olen viime aikoina miettinyt paljon alkuperäisiä aikeitamme. Tuoreimmissa kappaleissamme korostuu nykyisten esiintymistaitojemme kautta alkuperäinen ajatuksemme ”genreiltään monimuotoisesta musiikista”. Haluamme olla ylpeästi visual kei -bändi, jota visual ei kei rajoita.
Jättäisittekö lopuksi viestin JaME:n lukijoille?
Yuh: Kun olimme Taiwanissa, eksyimme ja paikalliset näyttivät meille tietä. He opiskelivat japania ahkerasti ja yrittivät kovasti kommunikoida kanssamme, ja vaikka emme osanneet yhtään taiwania, he onnistuivat johdattamaan meidät oikeaan paikkaan ongelmitta. Tällainen kommunikointi on todella raikas tuulahdus. Olisi hienoa, jos voisimme järjestää fanitapaamisen tai vastaavaa.
Rui: Emme ole hetkeen keikkailleet ulkomailla, joten ette ole juurikaan nähneet meitä, mutta 10-vuotisjuhlavuotemme myötä halumme päästä ulkomaille on kasvanut, joten tulkaa katsomaan meitä, kun keikkailemme maassanne – siinä kaikki (nauraa). Koska meillä ei ole vielä paljon kokemusta, olkaa ymmärtäväisiä.
Tomo: Olen miettinyt tätä asiaa kauan, mutta eikö niin, että meitä on vaikea tavata, koska olemme japanilaisia artisteja? Olemmekohan tehneet fanimme, jotka kuitenkin ovat tukeneet meitä pitkään, yksinäisiksi. Jos pyydätte meitä tulemaan, vastaamme kutsuun. Joten pyytäkää meitä – siten pääsemme luoksenne. Kiitos!
Umi: Emme ole olleet paljoa ulkomailla, eikä levyjämmekään myydä Japanin ulkopuolella. Olen kiitollinen faneille tuesta ja kiinnostuksesta tutustua meihin. Emme ole pystyneet olemaan teihin yhteydessä, mutta tästä lähtien ulkomaiset fanit kuulevat meistä enemmän.
Tohya: Vaikka emme ole olleet juurikaan ulkomailla, olemme 10 vuoden jälkeen onnistuneet ottamaan yhteyttä ulkomaisiin faneihimme. Mitä enemmän olemme yhteydessä, sitä helpommin pääsemme ulkomaille. Jotkut saattavat vain tietää nimemme, visual kein tai musiikkimme, mutta haluamme tulla maahanne keikalle esitelläksemme itsemme. Te, jotka luette tämän haastattelun, ilmaiskaa halunne nähdä meidät livenä, niin pääsemme luoksenne. Meillä on monia rauhallisia kappaleita, mutta jos hullaannutte myös niistä, ilahdumme kovasti. Olisi ihanaa, jos kutsuisitte meidät ulkomaille.
JaME kiittää vistlipia tästä haastattelusta.
vistlip ilmoitti hiljattain neljän bändin yhteiskiertueesta Kiryun, BugLugin ja R-Shitein kanssa nimeltä Quadruple Disruption and Fighting the Symmetry. Kiertue alkaa Factory Hallilla Sapporossa Hokkaidossa 11. maaliskuuta 2018 ja huipentuu STUDIO COASTilla Tokion Shin-Kibassa 30. maaliskuuta 2018. Lisää tietoa löydät osoitteesta 4byoushi.com.
