noodlesin haastattelu Seattlessa

Naisista koostuva indierock-bändi noodles tapasi JaME:n kanssa ennen heidän konserttiaan Seattlessa syyskuussa 2011. Yhtye keskusteli 20. vuosipäivästään sietäessään samalla vuodenajalle epätavallista hellettä.


Hei, voisitteko aloittaa esittelemällä itsenne?

Yoko: Olen Yoko, laulaja.
Ikuno: Minä olen Ikuno, basisti.
Ayumi: Minun nimeni on Ayumi, soitan rumpuja.

Tervetuloa takaisin Yhdysvaltoihin ja Seattleen. Oletteko viihtyneet tähän asti?

Yoko: Kyllä, olemme todella innoissamme täällä olosta.

Kertoisitteko meille tarinanne? Miten noodles sai alkunsa?

Yoko: Työskentelimme yhdessä osa-aikatöissä ja sitten päätimme perustaa bändin.

Miten nimi ”noodles” soveltuu musiikissanne? Onko nimellä mitään erityistä merkitystä?

Yoko: Ei sillä oikein ole merkitystä. (nauraa)

Julkaisitte vuoden 2011 elokuun kymmenentenä päivänä singlen nimeltä We Are noodles From Sentimental juhlistaaksenne 20. vuosipäiväänne. Onnittelut! Millä muulla tavoin aiotte juhlia?

Yoko: Pidämme erityiskonsertin faneillemme.

Tällä hetkellä kierrätte the pillowsin kanssa UTATANE TOUR 2011 -kiertueen merkeissä. Kuinka se on tähän mennessä sujunut? Onko teillä ollut mahdollisuutta käydä katsomassa nähtävyyksiä samalla kun matkaatte halki Yhdysvaltojen eri osien?

Yoko: Olemme olleet yhdessä pitkän aikaa ja niin on myös the pillows, joten yleensä esiinnymme yhdessä. Tähän mennessä on ollut todella hauskaa esiintyä faneillemme ja myös the pillowsin fanien edessä. Kyllä, olemme käyneet shoppailemassa. (nauraa)

Kierrätte usein Japania tai Yhdysvaltoja yhdessä the pillowsin kanssa ja musiikkianne on julkaistu Yamanakan levy-yhtiön, Deliciousin, alaisuudessa. Onko tämä läheinen suhde the pillowsin ja noodlesin välillä vahvistanut kumpaakin musiikillisesti?

Yoko: Kyllä, on se. Voimme oppia heiltä.

Te kuuntelitte länsimaalaista musiikkia, kun asuitte Yokohamassa ja noodles oli vasta alkutekijöissään. Mistä artisteista piditte?

Yoko: The Pixiesistä. Me kaikki pidimme The Pixiesistä.

Ovatko makunne pysyneet samana, vai ovatko ne muuttuneet näiden kahdenkymmenen vuoden aikana? Jos on, kenen musiikkia kuuntelette mielellänne nyt?

Yoko: Vielä tänäkin päivänä pidämme The Pixiesistä. (nauraa) Tykkäsin käydä heidän keikoillaan.

Muistatteko ensimmäisen keikkanne vuodelta 1991? Miten se meni?

Yoko: Ensimmäinen keikkamme... (nauraa) Muistan sen. (nauraa) Meillä oli tapana tehdä silloin... holtittomia asioita. Emme olleet peloissamme mistään, koska emme tienneet mistään mitään, ja niinpä olimme itsevarmoja ilman mitään syytä. Kahdenkymmenen vuoden aikana olemme kokeneet monia asioita ja nuo asiat ovat tehneet meistä vahvempia ja itsevarmempia.

Millaisia holtittomia asioita teitte?

Yoko: (nauraa) Joskus emme panostaneet niin paljon kuin meidän olisi pitänyt; emme tienneet silloin monistakaan musiikkibisnekseen liittyvistä asioista, joten olimme vähän huolimattomia. Mutta nyt olemme oppineet paljon ja muuttuneet.

Jotkut kappaleidenne nimistä ovat helposti mieleenpainuvia ja melko abstrakteja, kuten esimerkiksi Lemon Grass Foo Foo, Kitty South ja Cover Me, Shakespeare. Mikä tekee teidän mielestänne mieleenpainuvan kappaleen nimen?

Ikuno: Tykkään lisätä kuuluisan nimen kappaleen nimeen ja se tekee kappaleesta mieleenpainuvan.

Koetteko naisbändinä musiikkiteollisuuden olevan melkeinpä kokonaan miesvaltainen? Paistavatko nämä samat tunteet musiikistanne ja sanoituksistanne?

Yoko: Totta kai koemme tämän teollisuuden olevan täynnä miehiä, erityisesti rockbändien keskuudessa, mutta emme ole koskaan välittäneet.

Aiemmissa haastatteluissa teidän on tiedetty sanovan, ettette aio ”sortua valtavirtaan”. Mitä oikeastaan tarkoitatte tällä ja miten varmistatte, että pysytte tällä tiellä?

Yoko: No, vaikka valtavirtamusiikki on suositumpaa, emme halua osaksi sitä. Haluamme vain pysyä samana ja tehdä lisää musiikkia samalla tavalla kuin ennenkin.

Miten noodles ylläpitää tasapainoa indiesoundista poikkeavan valtavirtamusiikin välillä ja miellyttää silti faneja? Onko teillä biisienkirjoittamisessa jokin tietty tekniikka, joka ikään kuin mahdollistaa sekä indien että valtavirtamusiikin yhdistymisen?

Yoko: Me haluamme vain tehdä enemmän ja enemmän musiikkia, mutta emme yritä tehdä musiikkia jollekin tietylle yleisölle. Me vain teemme musiikkia.

Puhutaanpa tulevaisuudesta. Vaikka juuri hiljattain julkaisitte albuminne Explorerin? (2010), onko teillä suunnitelmia uusien julkaisujen varalle seuraavien vuosien aikana?

Yoko: Kyllä, suunnittelemme julkaisevamme jotakin vuoden 2012 kesällä.

Tuleeko sillä albumilla olemaan jotain uusia ideoita tai tekniikoita, joita kokeilette?

Yoko: Me todellakin haluaisimme kokeilla uusiakin tekniikoita, mutta tällä hetkellä haluamme kuitenkin vain kehittää tämänhetkistä tyyliämme. Missä erityisesti haluaisimme kehittyä on eri tekniikoiden käytössä melodioissa.

Viimeisten kolmen tai viiden vuoden aikana yhä useammat japanilaiset yhtyeet ovat esiintyneet Euroopassa. Harkitsisitteko te esiintymistä Euroopassa?

Yoko: Ehdottomasti!

Lopuksi keveämpi kysymys: Millaisten lapsuudenleikkien parissa vartuitte?

Yoko: Leikin nukeilla siskoni kanssa. (nauraa)
Ikuno: (nauraa) Minä myös, leikin nukeilla siskoni kanssa. (nauraa)
Yoko: Oi, minun siskoni ja minä tykkäsimme imitoida lauluja, kuin olisimme coveroineet niitä. Imitoimme artisteja, animea - mitä tahansa - ja nauhoitimme coverointejamme. (nauraa)


JaME kiittää noodlesia ja heidän managementtiaan Bad Music Groupia sekä tulkki Miho Oishia tämän haastattelun mahdollistamisesta.