Enka-laulaja Jeron haastattelu

Jero on Japanin historian ensimmäinen afroamerikkalainen enka-laulaja, joka kiinnostui kyseisestä genrestä japanilaisen isoäitinsä ansiosta. Sanotaan, että hän on yksin sytyttänyt uudelleen Japanin kiinnostuksen tähän perinteiseen, sodanjälkeiseen musiikkityyliin. Vuonna 2010 JaME:n onnistui tavata Jero päivää ennen hänen esiintymistään Los Angelesissa. Kysyimme enka-laulajalta muutaman kysymyksen niin hänen lapsuudestaan kuin myös enkan genrestä.

Miten sait mahdollisuuden esiintyä Yhdysvalloissa?

Jero: Esiinnyin viime vuonna Washington DC:n kirsikankukkajuhlilla. Olen varma, että sillä on jotain tekemistä tämän kanssa. Täällä Los Angelesissa japanilais-amerikkalainen kulttuurikeskus juhlistaa 30. vuosipäiväänsä, joten minut kutsuttiin esiintymään.

Millaista on esiintyä täällä Japanin sijaan, missä olet hyvin tunnettu?

Jero: No, Japanissa yleisö koostui aina japanilaisista. Kun esiinnyin eilen San Franciscossa, siellä yleisö koostui sekä japanilaisista että amerikkalaisista.

Kuten sanoit, esiinnyit hiljattain San Franciscossa. Millainen tunnelma siellä oli Japaniin verrattuna?

Jero: San Franciscossa pystyin puhumaan englantia kappaleiden välillä. Se oli mukavaa.

Olet esiintynyt muutamissa paikoissa Japanin ulkopuolella. Missä muualla haluaisit esiintyä?

Jero: Haluaisin esiintyä kotikaupungissani.

Vartuit kuunnellen enkaa – kuuntelitko sitä säännöllisesti? Milloin aloit ensimmäisen kerran laulaa enkaa?

Jero: Kyllä, kuuntelin sitä koko ajan. Aloin laulaa viisivuotiaana perheelleni.

Mitä ikätoverisi ajattelivat kiinnostuksestasi enkaan?

Jero: He eivät tienneet, että olin kiinnostunut enkasta. Lauloin vain perheelleni. Ystävilläni ei itse asiassa ollut aavistustakaan siitä kunnes julkaisin ensimmäisen levyni. En tiennyt, että voisin ryhtyä enka-laulajaksi.

Mitä enkaan kohdistuvia väärinkäsityksiä haluaisit selventää? Oliko myös sinulla nämä väärät käsitykset enkasta?

Jero: No, itse asiassa monet ihmiset ajattelevat, että enkaa laulaessaan täytyy pukeutua perinteisiin vaatteisiin. Se ei ole totta! Nykyään monet miehet pukeutuvat tavallisiin vaatteisiin. Naiset pukeutuvat muodollisiin pukuihin. Joten vaatetuksella ei ole väliä. Toinen väärinkäsitys kohdistuu enkan laulutapaan. Ihmiset luulevat, että enkaa pitää laulaa tietyllä tavalla. Ihmiset ajattelevat, että enkaa lauletaan aina tasaisesti ja ”kobashilla”. Kobashi on tapa, jossa ääntä käytetään yhdessä skaalassa. Tärkeintä ovat musiikki ja teema, ei laulutapa. Enka on täynnä sydänsuruja, yksinäisyyttä, rakkauden menetystä ja vaikeuksia.

Oliko myös sinulla varttuessasi joitain näistä väärinkäsityksistä?

Jero: Se ei oikeastaan ollut väärinkäsitys... se oli enemmänkin tietämättömyyttä näistä asioista. Mutta tiesin, mistä enkassa oli todella kyse. Tiesin teemat. Kuunnellessani tätä musiikkia viiden vanhana kuulin musiikista sen tunteellisen ja todella surullisen vireen. Monet enka-laulajat eläytyvät musiikkiinsa niin voimakkaasti, että he itkevät laulaessaan lavalla.

Olet työskennellyt todella kovasti tullaksesi tunnetuksi enka-laulajaksi Japanissa. Mitkä olivat vaikeimpia asioita päästäksesi tähän pisteeseen?

Jero: Minulla oli vaikeuksia jopa ennen kuin aloin julkaista musiikkiani. Muistan yhä, että oli helmikuun ensimmäinen päivä, kun se alkoi. Artistia täytyy mainostaa ennen debyyttiä. Ihmiset olivat järkyttyneitä ja kiinnostuneita, kun minusta lähetettiin ensimmäisen kerran tietoja lehdistölle ja yrityksille. Ihmiset olivat todella kiinnostuneita ja managementtitoimisto tulvi puhelinsoitoista sekä haastattelu- ja esiintymispyynnöistä. Managementtini työskenteli todella kovasti, kun sana alkoi levitä. Olin todella kiireinen seuraavien päivien aikana enkä voinut pitää taukoja.

Sinulla on ollut mahdollisuus työskennellä maineikkaiden artistien kuten Hiroshi Itsukin kanssa. Miltä sinusta tuntui työskennellä niin tunnettujen, kauan musiikkibisneksessä olleiden artistien kanssa? Mitä opit heiltä?

Jero: Se oli mahtavaa. Kasvoin heitä kuunnellen. He olivat todella mukavia ja innoissaan minun tapaamisestani. He kannustivat minua. Sain nähdä, millaisia ihmisiä he olivat. He olivat kaikki todella mukavia ja ystävällisiä, sekä lavalla että sen ulkopuolella. Oli todella hienoa tietää, että ihmiset, joita olen kuunnellut, ovat mukavia ja aitoja jopa lavan ulkopuolella.

Sanotaan, että yrität tehdä enkaa tutuksi nuoremmille ihmisille. Onko tämä mielestäsi yksi syy, miksi he kannustivat sinua?

Jero: Kyllä, luultavasti. Ei vain enka ja j-pop, vaan musiikki ylipäätänsä ei ole myynyt Japanissa niin hyvin kuin ennen. Ihmiset eivät olet ostaneet viime aikoina niin paljon levyjä.

Oletko mielestäsi saavuttanut tämän tavoitteen?

Jero: Yksi tavoitteistani on tuoda enka nuoremman yleisön kuultavaksi. Toistaiseksi sitä on tapahtunut, mutta haluaisin nähdä nuorempia ihmisiä vielä paljon enemmän.


JaME kiittää Jeroa, hänen managementtiaan ja JACCC:iä tämän haastattelun mahdollistamisesta.