Kagoshiman prefektuurista kotoisin oleva Nagabuchi Tsuyoshi aloitti musiikkiuransa vaatimattomasti vuonna 1973. Hän soitti pienessä yliopistojuhlassa lähellä kotiaan ja perusti pienen folkmusiikkiryhmän kahden ystävänsä kanssa. Vuonna 1976 Tsuyoshi sai kansallista tunnustusta, kun hän osallistui Yamaha Musicin sponsoroimaan tapahtumaan, POPCONiin, ja esitti laulun Heart no Arashi Yama. Hän voitti palkinnon esiintymisestään ja laulu julkaistiin singlenä Victor Recordsin kautta, mutta valitettavasti se ei mennyt kaupaksi kovin hyvin. Lannistumatta tästä Tsuyoshi meni hankkimaan neuvoja opettajiltaan, japanilaisen folkin pioneereilta Takurolta ja Tomobe Masatolta ja käytti aikaansa tyylinsä ja äänensä hiomiseen.
Seuraavat kolme vuotta toivat viimein mukanaan Tsuyoshin ansaitseman menestyksen. Hän teki sopimuksen Toshiba EMIn kanssa vuonna 1978 ja julkaisi singlen Jurenka. Seuraavana vuonna hän järjesti monia promotapahtumia ja julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa maaliskuussa. Hän myös aloitti ensimmäisen kiertueensa heinäkuussa. Yoshida Takuro esiintyi osalla kiertueen keikoista. Yleisö osoitti suosiotaan räjähdysmäisesti ja Tsuyoshin asema folk-ikonina vakiintui. Toinen kokopitkä albumi, Gyakuru, dominoi listoja ja nousi ykkössijalle. Vuoteen 1980 mennessä miehen asemasta oli tullut teräksisen vahva. Junko-singleä myytiin yli miljoona kappaletta ja se hallitsi listoja yhdessä hänen kolmannen albuminsa kanssa.
Tsuyoshi meni naimisiin laulaja-näyttelijä Ishino Makon kanssa vuonna 1981, mutta pari erosi oltuaan yhdessä alle kaksi vuotta. Mies aloitti 140-päiväisen kiertueen, joka kesti 1981 vuoden puolivälistä vuoden 1982 puoleenväliin. Saman vuoden lokakuussa Tsuyoshi aloitti toisen kiertueen joka jatkui 1983 alkupuoliskolle. Syyskuussa julkaistiin albumi Jidai wa Bokura ni Ame wo Furashi te iru, mutta sekään ei menestynyt kovin hyvin. Silti albumi oli helmi, joka koostui puhtaista akustisista folk-sävelmistä. Se nauhoitettiin Los Angelesissa, monien tunnettujen amerikkalaisten muusikkojen avustuksella. Tsuyoshi edusti hieman erilaista laulutyyliä jota hän tulisi käyttämään vielä monissa tulevaisuuden julkaisuissa.
Ikävä kyllä monet seuraavista julkaisuista eivät olleet kovin menestyksekkäitä ja niitä myytiin vain noin alle 100 000 kappaletta. Siitä huolimatta joistakin niiden kappaleista tuli klassikoita (esimerkiksi COME BACK TO MY HEART ja HOLD YOUR LAST CHANCE). Tsuyoshi piti vielä kaksi kiertuetta, jotka molemmat olivat heikompia kuin edelliset kiertueet.
Tsuyoshi muutti tyyliään ja ulkoista olemustaan 1986 vuoden tienoilla ja hän alkoi suuntautua enemmän rock n' rolliin. HUNGRY TOUR -kiertueen aikana tammikuussa hän joutui sairaalaan muutamia kertoja mutta parannuttuaan hän julkaisi kaksi albumi lähes putkeen. Ensimmäistä pidettiin "siirtymävaiheen" albumina koska siinä ei ollut mitään selvää tyylisuuntaa, kun taas jälkimmäinen, STAY DREAM, oli lähempänä Tsuyoshin alkuperäistä tyyliä. Albumi merkitsi tavallaan hänen "paluutaan" ja Tsuyoshi Nagabuchi Live Tour '86 STAY DREAM -kiertue myytiin loppuun. Artisti näytteli muutamissa draamasarjoissa vuonna 1987, esittäen yleensä pahaa poikaa.
Kun albumi LICENSE julkaistiin elokuussa, se nosti jälleen Tsuyoshin listojen kärkeen ja tuolloin hän voitti monia musiikkialan gaalapalkintoja. Vuonna 1988 Tsuyoshi päätti levyttää uudelleen laulunsa Kanpai, jonka hän oli julkaissut noin kahdeksan vuotta aiemmin. Kanpai menestyi heti ja pysytteli listoilla kahden vuoden ajan, myynnin ylittäessä miljoonan. Myöhemmin sinä vuonna hän lähti kiertueelle, joka johti hänet Tokyo Domelle ensimmäistä kertaa. Artisti myös meni naimisiin näyttelijä-malli Shihomi Etsukon kanssa.
Vuosi 1989 täyttyi kiertueista ja 1990 Tsuyoshin suosio kasvoi räjähdysmäisesti. Hän julkaisi albumin Jeep, joka sisälsi erityisen aggressiivisen laulun, Onna yo GOMEN. Kaikki Jeepin laulut olivat raskaasti rock-vaikutteisia, mutta silti niihin oli taidokkaasti sekoitettu folk-elementtejä. Hän myös esiintyi uudenvuodenaattona Berliinissä.
Tsuyoshi ei ollut kovinkaan aktiivinen 1991 vuoden alkupuoliskolla, mutta hän enemmän kuin hyvitti sen lokakuussa julkaistulla albumilla Shabondama ja sitä joulukuussa seuranneella kiertueella, joka jälleen rikkoi aikaisemmat yleisöennätykset. Tsuyoshi säilytti tuolloin tyylinsä kutakuinkin samanlaisena, mutta päätti muuttaa sitä vuonna 1993. Tästä eteenpäin hän näytti merirosvon ja mustalaisen yhdistelmältä, ja hän piti Malaa, buddhalaista ketjua, kaulassaan ja vasemmassa ranteessaan. Myös musiikki muuttui enemmän takaisin folkin suuntaan. Lyhyen Intian matkan jälkeen "Kagoshiman susi" matkasi Amerikkaan. Siellä ollessaan hän levytti pääosin akustisen albumin Captain of the ship, jolla vieraili monia kuuluisia amerikkalaisia muusikoita. Nimikkoraita on 30-minuuttinen spektaakkeli, joka live-esiintymisissä lyhennettiin 15-minuuttiseksi.
Asiat jatkuivat samaan malliin, kunnes Tsuyoshi joutui syvemmälle huumeisiin liittyviin ongelmiin ja joutui jälleen sairaalaan. Hänen seuraava albuminsa Kazoku julkaistiin alkuvuodesta 1996 ja oli jatkoa Captain of the shipille. Valmiina luopumaan merirosvo-/mustalaistyylistään, Tsuyoshi päätti mahtailla nyyhkylaulajatyylillä julkaistessaan jazzvaikutteisen Fuzakenjanen. Sen jälkeen miehestä ei kuultu paljoa ennen kuin Acoustic Ore no Taiyou julkaistiin. Monia vanhempia lauluja sovitettiin uudelleen ja tällä kertaa niitä säesti vain yksi akustinen kitara. Ikävä kyllä, vuonna 2001 Tsuyoshin äiti, joka oli ollut hänelle hyvin tärkeä, kuoli. Tsuyoshi poistui julkisuudesta hetkeksi vain palatakseen jälleen myöhemmin samana vuonna. Tuolloin hän rehenteli uudella, nyrkkeilijämäisen fyysisellä tyylillä. Hän julkaisi uuden albumin heinäkuussa, mutta vietti suurimman osan ajastaan kiertäen Japanin suurimpia tapahtumia.
Muutamaa vuotta myöhemmin, 2004, pidettiin Hey ANIKI! -konsertti Tsuyoshin kunniaksi. Monia artisteja ja yhtyeitä kokoontui tähän erityiseen tapahtumaan, mutta huomiota herättävintä tapahtumassa oli tapahtumapaikka. Jättimäinen areena oli rakennettu Sakurajima-tulivuoren juurelle, Tsuyoshin kotikaupunkiin Kagoshimaan. Tsuyoshi itse oli etuoikeutetusti ensimmäinen esiintyjä. Kymmenettuhannet fanit tulivat paikalle tapahtumaan, josta kehkeytyi tunteellinen, kymmentuntinen esiintyminen, jonka aikana kuultiin lauluja koko Tsuyoshin uran varrelta. Seuraavana vuonna Tsuyoshi teki yhteistyötä Joe Hisaishin kanssa ja yhdessä he sävelsivät tärkeimmät laulut elokuvaan Yamato. Elokuvaa oli tuotettu monia vuosia ja se dokumentoi perheiden elämää toisen maailmansodan aikana. Lokakuun 19. päivä uusi albumi saapui myyntiin ja se sisälsi Yamatossa käytetyt laulut. Albumia seurasi monta loppuunmyytyä keikkaa, jotka kantoivat hänet aina 2006 vuoden lopulle asti.
Tänä vuonna Tsuyoshi on ehtinyt julkaista runsaasti uudelleenlevytyksiä live-esiintymisistä ja vanhoista studioäänityksistä. Hän myös julkaisi live-DVD Yamato Damashiin maaliskuussa 2006. Näyttäisi siltä, että tätä miestä on vaikea pysäyttää. Hän on ollut kuvioissa jo ikuisuudelta vaikuttavan ajan ja epäilemättä hän jatkaa uraansa vielä monia vuosia, luultavasti vuosikymmeniä eteenpäin.
