BOOWYn tarina alkoi vuonna 1979, kun Takasakin kaupungissa (noin 100km pohjoiseen Tokiosta) Himuro Kyosuken bändi Death penality voitti Tomoyasu Hotein bändin Blue film musiikkikilpailussa.
Tämän voiton jälkeen Himuro kirjoitti sopimuksen Beingin kanssa ja muutti Tokioon toivoen saavansa bändinsä kuuluisaksi. Kuitenkaan asiat eivät menneet niin kuin hän suunnitteli, ja bändin hajoamisen jälkeen hän liittyi laulajaksi toiseen bändiin nimeltä Spinach Power.
Ainoa muisto Spinach Powerista on RC Succession -albumi, mutta sen julkaisun jälkeen vuonna 1980 Himuro jätti bändin musiikillisten erimielisyyksien takia.
Samaan aikaan Hotei erotettiin koulusta, koska hänellä oli pitkät hiukset joita hän ei suostunut leikkaamaan. Hänen "mutta Jeesuksellakin oli pitkät hiukset" -argumenteistaan huolimatta häntä ei enää hyväksytty kouluun. Niihin aikoihin Hotei sai myös puhelun Himurolta, joka ehdotti, että he perustaisivat bändin yhdessä. Vaikka he eivät kunnolla tunteneet toisiaan, he aloittivat Bouin yhdessä basisti Matsui Tsunematsun, kitaristi Moroboshi Atsushin, saksofonisti Fukazawa Matsuakin (Hotein ensimmäisestä bändistä) ja rumpali Kimura Mamorun (Hotein viimeisimmästä bändistä) kanssa.
Heti bändin perustamisen jälkeen he aloittivat soittamaan Shinjukun baareissa, mutta he eivät saaneet paljoakaan yleisöä, joten he tekivät erinäisiä outoja töitä rahoittaakseen demot. Näitä demoja he lähettelivät levy-yhtiöille, kunnes Victor viimein hyväksyi heidät.
Bändin rumpali lähti, mutta uusi saatiin nopeasti tilalle. Takahashi Makoto teki jälleen bändin kokoonpanosta kokonaisen. Bändi alkoi saada huomiota paikallisella tasolla.
Vuoden 1982 alussa bändin nimi muutettiin BOOWYksi ja he julkaisivat ensimmäisen albuminsa Moral 21. maaliskuuta. Albumi on punk-tyylinen, kuten niihin aikoihin oli suosittua. Kaikesta huolimatta Himuro kokeili popimpaa tyyliä yhdessä heidän konserteistaan 9. syyskuuta, mutta kaikki fanit eivät olleet tyytyväisiä...
Fukazawa ja Moroboshi lähtivät bändistä kuukautta myöhemmin, kieltäytyen puhumasta muiden jäsenten kanssa.
Vuonna 1983, varmempina omasta suunnastaan ja musiikillisista kyvyistään, BOOWY lähti Victor-levy-yhtiöltä ja perusti oman yhtiön φ-connection Tsuchiya Mamorun (Hotein ensimmäisestä bändistä) johtamina. Niihin aikoihin oli harvinaista tehdä jotain tällaista, ja se nähtiin huonona asiana, joka johti bändin katoamiseen mediasta. Victor kieltäytyi promotoimasta bändiä ja monet joko unohtivat tai lopettivat välittämästä BOOWYsta. Kaikesta huolimatta BOOWYn uusi manageri Tsuchiya Mamoru piti heidät vauhdissa rahoittaen bändin toimintaa.
Vuonna 1984 bändi keskittyi live-esiintymisiin rakentaen uudelleen nimeään ja maksaakseen laskunsa. Pian levy-yhtiöt alkoivat taas osoittaa kiinnostusta, ja he liittyivät Yuihin, joka myöhemmin esitteli heidät heidän viimeiselle levy-yhtiölleen Toshiba EMI:lle. Viimeinkin puolen vuoden esiintymättömyyden jälkeen bändi alkoi työskennellä uuden albumin parissa.
Bändi sai suosiota ja he pysyivät tauotta Japanin listaykkösinä, kunnes vuonna 1987 BOOWY ilmoitti hajoavansa seuraavan kiertueen jälkeen.
Hajoamisen syy ei ole tarkalleen tiedossa, mutta yhden teorian mukaan bändin kahden tunnetuimman jäsenen, Himuron ja Hotein, välillä oli erimielisyyksiä.
Toisen teorian mukaan bändi oli vihainen faneilleen, jotka ostivat konserttilippuja mustasta pörssistä, vaikka konsertti oli jo loppuunmyyty.
Punkin suosion heikentymisen ja new-wave eurobeat popin kasvun välissä BOOWYlla oli suuri vaikutus kokonaiseen sukupolveen Japanilaisia musiikinkuuntelijoita. Bändiltä ei puuttunut musiikillista lahjakkuutta eikä rock-tähtien karismaa, ja yhä edelleen BOOWY muistetaan yhtenä Japanilaisen populäärimusiikin uranuurtajista.
BOOWYn hajottua Himuro Kyosuke ja Hotei Tomoyasu aloittivat kumpainenkin soolouransa. Himuro asuu nykyään Californiassa perheensä kanssa, mutta on edelleen aktiivinen musiikkiurallaan. Pääasiassa hänen toimintansa keskittyy Japaniin, mutta hänellä on kansainvälistäkin suosiota ja USA:ssa toimiva faniklubi.
Tomoyasu ei ehkä ole aivan yhtä suosittu kuin Kyosuke, mutta arvostusta hän on silti kerännyt soolourallaan. Häneltä olemme saaneet kuulla useita instrumentaalialbumeita ja lisäksi musiikkia, jossa hän itse laulaa. Myös Hotein kansainvälinen suosio on kovassa kasvussa, ehkä erityisesti musiikin, jota hän sävelsi Quentin Tarantinon elokuvaan Kill Bill, ansiosta. Kaiken lisäksi Hotei on myös näytellyt elokuvissa, muun muassa Samurai Fictionissa, johon hän sävelsi musiikinkin.
