[Champagne] Isossa-Britanniassa

Oli [Champagne]n merkkipäivä: heidän unelmansa soittaa Isossa-Britanniassa kävi toteen 15. toukokuuta 2013 Japan Underground -tapahtumassa The Pipeline -baarissa, Lontoossa. Vokalisti ja bändin johtaja Kawakami Yoohei ja basisti Isobe Hiroyuki juttelivat hetken aikaa JaME:n kanssa - harjoittaen samalla englannin kielen osaamistaan. Heidän seuraansa liittyivät kitaristi Shirai Masaki ja rumpali Shoumaru Satoyasu. Bändi kertoi kunnianhimostaan, Michael Jacksonin vaikutuksesta musiikkiinsa sekä eriskummallisesta tavastaan käyttää sitruunamehua.


Tervetuloa Lontooseen! Tämä on ensimmäinen kertanne Isossa-Britanniassa - mitkä ovat fiilikset?

Yoohei: Vartuimme kuunnellen brittiläistä musiikkia, kuten Oasista, Primal Screamia Led Zeppeliniä - ja The Beatlesiä totta kai, joten olisi outoa jos emme olisi tulleet soittamaan tänne. Joten tulimme tänne! Kysyimme manageriltamme kolmen vuoden ajan: "Pääsisimmekö Britanniaan? Pääsisimmekö Britanniaan?", joten tämä on kuin toteutunut unelma. Olemme todella onnellisia.
Hiroyuki: Olemme halunneet soittaa Britanniassa viimeisen 13-15 vuoden ajan. Se on ollut aina suurin unelmamme. On hienoa olla täällä tänään.

Miksi juuri Lontoo?

Yoohei: Noh, voisimme soittaa Manchesterissa tai Liverpoolissa, mutta ei meillä ollut mitään tiettyä syytä. Ajattelin sen vain olevan siistiä päästä soittamaan ensiksi Lontoossa.

Missä muualla haluaisitte soittaa lähitulevaisuudessa?

Yoohei: Ehkäpä Glastonburyssa.
Hiroyuki: Näin se on, se on viimeinen tavoitteemme, jollain tavalla. Se ei ole päätepysäkkimme, mutta...
Yoohei: On vaikeaa päästä Glastonburyyn pääesiintyjäksi. Se on todella vaikeaa, ja jotkut ihmiset varmaan sanoisivat sen olevan typerää.
Hiroyuki: Mutta unelmien täytyy olla suuria, eikös?
Yoohei: Näin sanoi opettajamme, Noel Gallagher.

Olette sanoneet, että bändin nimi tuli Oasis-yhtyeen kappaleesta Champagne Supernova. Millä tavalla he vaikuttivat bändiinne, ja ovatko myös muut brittibändit vaikuttaneet teihin?

Yoohei: Pidän heidän musiikistaan, mutta tykkään myös heidän asenteestaan yleisöä ja lehdistöä kohtaan. Vaikka emme olekaan heidänlaisiaan, emme ole... huonoja! (nauraa)
Hiroyuki: Niinpä, emme ole samanlaisia kuin he! Emme käytä huumeita, kuten varmaan näetkin!
Yoohei: Pidän heidän asenteestaan olla rockstaroja. Vaikkemme voi olla kuin he, he kertoivat, että meidän täytyisi olla omanlaisiamme. Kuten he lauloivat Supersonic-kappaleessaan: "I need to be myself."
Hiroyuki: He kertoivat, kuinka mahtavaa on olla numero yksi. Ja...
Yoohei: Ja olla omanlaisiamme.
Hiroyuki: Niin.
Yoohei: Ja soittaa rock'n'rollia.

Yoohei varttui Syyriassa ja Hiroyuki Amerikassa. Luuletteko tämän multikulttuurisuuden vaikuttavan musiikkiinne?

Yoohei: Noh, Syyriassa oli vain yksi televisiokanava, joka ei näyttänyt mitään. En voinut ostaa levyjä tai kuunnella musiikkia. Eräänä päivänä saimme sateliittitelevision ja pystyin katsomaan MTV:tä ja MCM:ää. En usko, että syyrialainen musiikki vaikutti minuun mitenkään, mutta kuuntelin MTV:n musiikkia, ja se vaikutti makuuni. Kuten esimerkiksi Nirvanaa ja Oasista.

Tuleva albuminne on nimeltään Me No Do Karate. - mikä on tarina tämän nimen takana?

Yoohei: Tiesitkin jo nimen! Päätimme siitä vasta noin viikko sitten! Ollessani Syyriassa kaikki huusivat minulle: "Hei, karate! Judo!", ja vastasin aina: "En harrasta karatea, en ole kiinalainen. En harrasta judoakaan." Tämä oli todella hauska lause, ja se oli aina ajatuksissani kaikkien näiden vuosien ajan. Ehdotin levyn nimeä heille, ja he olivat tyytyväisiä siihen. Tietenkään sillä ei ole mitään tarkoitusta!

Joten se ei vaikuta albumin sisältöön?

Yoohei: Ei.
Hiroyuki: Olemme sellainen bändi. Emme etsi tarkoitusta kaikelle. Joskus on hyvä, ettei ole tarkoitusta.
Yoohei: Se kuulostaa hauskalta ja coolilta.

Miten inspiroiduitte albumin kappaleita kirjoittaessa?

Yoohei: Minulla ei ollut minkäänlaista inspiraatiota, koska meillä ei ollut ollenkaan aikaa. Meillä oli vain vähän aikaa. Meillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia kappaleita tehdessämme. Managerimme sanoi meille: "Tehkää musiikkia! Enemmän tuon tyylisiä kappaleita!" Sillä tavalla albumi tuli ulos. Meillä ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia sen tuloksesta.
Hiroyuki: Siitä tuli hyvä.
Yoohei: Totta kai siitä tuli hyvä. Varsinkaan tässä meillä ei ollut mitään teemaa.

Yoohei, tykkäät ilmeisesti tanssia Michael Jacksonin tyyliin!

Yoohei; Kyllä, rakastan tanssia.

Vaikuttaako Jacksonin musiikki sinuun?

Yoohei: Mielestäni hänen rytminsä - yritän olla varovainen sanojen ja rummuttamisen kanssa... Oasiksen musiikissa on pitkähkö melodia, kuten "tun-tun-taan" (imitoi hidasta rummuttamista) ja muutenkin samantyylinen. Sen sijaan Michael Jacksonilla on "ton-tuka-tuka ta-ton-tuka-tuka" (imitoi todella nopearytmistä rytmiä). Pidän Oasista parempana bändinä ja rock'n'rollina, mutta pidän enemmän Michael Jacksonin rytmistä.

Joten musiikkinne on noiden tyylien sekoitus?

Yoohei: Kyllä.
Hiroyuki: Kappaleita tehdessämme hänen vaatimuksensa ovat aika hankalia rumpalillemme.
Yoohei: "Laita se kuulostamaan Michael Jacksonilta!"

Hän taitaa laittaa sinut koville, Satoyasu?

Satoyasu: Kyllä! (nauraa)
Yoohei: Tappelemme usein äänittäessämme. Olemme kuitenkin ystäviä ja pidämme toistemme rytmistä, mutta äänityksissä me... noh, tiedät kyllä, tappelemme.
Satoyasu: (englanniksi) Mutta... mielestäni hienoin asia elämässäni on musiikin tekeminen bändimme jäsenten kanssa.

Yoohei, sinulla on tapana puristaa sitruunamehua silmiisi musiikkivideoiden loppupuolella..?

Hiroyuki: (nauraa)
Yoohei: Ei se ole tapa!
Hiroyuki: Kyllä se on tapa! Sanotaan, että se on tapa. (nauraa)
Yoohei: Tein sen vain yhden kerran elokuvaa varten. Mutta teemme sen usein silloin, kun juomme.
Hiroyuki: Olemme kaikki tehneet sen aikaisemmin. Sinunkin pitäisi kokeilla, se on siistiä.
Yoohei: Sillä ei ole tosin mitään tarkoitusta!

Okei, koska toin teille lahjan...

Yoohei: Niinkö? Toivottavasti se ei ole keltainen - oho.

Se on sitruuna! (antaa sitruunan Yooheille)

(kaikki nauravat)

Yoohei: Oi, kiitoksia!

Olette olleet musiikkiskenessä vain kolmisen vuotta, mutta olette olleet yhdessä vielä kauemmin. Mitkä ovat olleet viimeisen vuosikymmenen parhaimmat hetket?

Hiroyuki: Kaikki asiat ovat olleet parhaimpia.
Yoohei: Debytoimme kolmisen vuotta sitten, ja se oli mahtavin hetkemme koko historiamme aikana. Ja tänään, totta kai, soitamme Isossa-Britanniassa.
Hiroyuki: Totta, tämä on yksi historiankirjamme sivuista.

Mitä on suunnitteilla seuraavaksi?

Yoohei: Ei meillä yleensä ole mitään suunnitelmia, paitsi Glastonbury. Ehkä voimme palata tänne joskus, ehkä ensi vuonna. Tai voisimme mennä Ranskaan, Taiwaniin tai Koreaan. Viimeinen tavoitteemme on olla Glastonburyn pääesintyjä. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, mutta varmaan managerillamme on jonkinmoinen suunnitelma. Meillä ei ole suunnitelmia!
Hiroyuki: Vaikka unelmamme on suuri, bändimme keskittyy ottamaan yhden askeleen kerrallaan. Se on varmaan ainoa suunnitelmamme, askelten ottaminen.
Yoohei: (osoittaa manageria) Se on hänen työnsä! (nauraa)

Olisiko teillä viestiä faneillenne?

Yoohei: (Masakille) Onko sinulla viestiä faneille? Hän ei puhu ollenkaan! (nauraa)
Masaki: (japaniksi) Haluan käydä kaikkialla maailmassa, en pelkästään Japanissa. Olisin iloinen, jos kaikki ihmiset ympäri maailmaa pitäisivät hauskaa kanssamme.


JaME kiittää [Champagne]a, heidän manageriaan Ikki Chidaa UK.PROJECTista sekä Tom Smithia Japan Undergroundista tämän haastattelun mahdollistamisesta.