Heinäkuun 25. päivä
MAEMUKI Ekiden, erityinen viestijuoksu ympäri Japania, starttasi Tokiosta. Yli 1000 syövän kohdannutta juoksijaa perheineen ja ystävineen osallistuivat kilpailuun. Marraskuun 30. päivänä 1104 osallistujaa saavutti tavoitteensa 6000 kilometrin kokonaismäärällä ja ojensivat nauhansa seuraavalle juoksijalle.
Menestyneen rock-yhtyeen
SOPHIAn kosketinsoittaja
Keiichi Miyako sairastui syöpään vuonna 2010. Tapahtumassa hän antoi haastattelun taistelustaan sairauttaan vastaan ja esitti säveltämänsä kannustuslaulun juoksijoille. Läsnä oli myös Tohokun maanjäristyksen uhrien hyväksi pidetyn
KANPEI EARTH Marathon -tapahtuman järjestäjä
Hazama Kanpei. Myös koomikon urastaan tunnettu
Kanpei on sairastanut syöpää.
Miksi osallistuitte tähän projektiin?
Miyako: Kun kamppailin syövän kanssa, rohkaistuin nähdessäni
Kanpein
EARTH marathon -tempauksen. Mietin, mitä minä voisin tehdä, kunnes näin
MAEMUKIn mainoksen kokoamassa juoksijoita ja keräämässä varoja. Ajattelin, että "Tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä!". Ilmoittauduin aivan normaalisti tapahtuman nettisivujen kautta.
Joten hän esiintyi mainoksessa ja sävelsi kannustavan laulun vaimonsa, laulaja-lauluntekijä Kubou Rurikon kanssa.
Miyako: Olen halunnut tavata teidät,
Kanpei. Olette antaneet minulle paljon uskallusta.
Kanpei: Olen myös todella iloinen tavatessanne teidät.
Molemmat olivat kokeneet saman sairauden ja kaksikko tulikin loistavasti toimeen keskenään, vaikka tapasivatkin ensimmäistä kertaa. He esittivät yhteislaulun Ashita e, jonka sanat oli kirjoittanut Kubou ja jonka Miyako oli säveltänyt.
Miyako: Olin liikuttunut, kun näin edelliseltä juoksijalta saamani nauhan likaantuvan. Kävin läpi positiivisia ajatuksia ihmisistä. En sano, että olisi hyvä kärsiä syövästä, mutta uskon, että syövän kohtaaminen on tehnyt minusta positiivisemman ihmisen.
Kanpei: On vain vähän aikaa siitä kun aloitimme. Olen iloinen, jos yhä useammat ihmiset kykenevät pysymään positiivisina.
Miyako: Juoksin kahdesti Niigatassa ja Hyougo Itamissa. Istuin vaunussa muiden juoksijoiden ja henkilökunnan kanssa ja me ystävystyimme. Kun juoksin toista kertaa Hyougo Itamissa, me tervehdimme toisiamme, "Emme olekaan nähneet pitkään aikaan!", ja tunsin nostalgiaa nähdessäni heidät. Tuntuu oudolta, mutta minusta tuli myönteisempi sairauden myötä. Aloin ajatella "Nyt minä teen jotain, jota haluan tehdä."
Mikä on vointisi nyt?
Kanpei: Olen huippukunnossa! Minulla on tarkastus joulukuussa, mutta en tarvitse enää lääkitystä, sillä olen terve.
Miyako: Koen olevani terve, mutta minulla on vielä tarkastuksia ja otan lääkkeitä säännöllisesti.
