THE NOVEMBERS - Fourth Wall

Fourth Wall on THE NOVEMBERS -yhtyeen uusin minialbumi. Se on tarkoitettu edeltävän minialbumin, Giftin, vastapainoksi. Gift käsitteli elämää, kun taas tämä uutukainen käsittelee kuolemaa. Odotukseni albumia kohtaan olivat korkealla, sillä THE NOVEMBERS ei ole tähänkään asti pettänyt julkaisuillaan.

Albumi alkaa kappaleella Krishna. Se on lyhyt, noin puolitoistaminuuttinen intro, jonka tarkoitus on johdatella albumin tunnelmaan. Krishnassa on vain erilaisia häiriöääniä, jotka luovat odottavan, ambient-henkisen tunnelman. Varsinaisena aloituskappaleena toimii Dogma. Se potkaisee albumin käyntiin säröbasson ja erikoiselta kuulostavan kitaran voimin. Kappaleessa on kaikki bändin nykytuotannon tunnusmerkit: melko hidas tempo, rauhallinen puheenomainen laulu, joka yltyy riipivään kiljuntaan, ja kirskuvat kitarat. Se kuulostaa silti todella tuoreelta ja säilyttää mielenkiintoisuutensa useiden kuuntelukertojen jälkeen. Kappaleen rakenne ei ole aivan perinteinen, se pikemminkin vain rullaa läpi ilman tarttuvia kertosäkeitä. Siitä ei silti ole hankalaa saada otetta, pikemminkin päinvastoin. Näin se antaa hyvää esimakua tulevasta.

Seuraavana oleva Primal on hieman suoraviivaisempi ja rockimpi kappale. Yusuke laulaa poikkeuksellisesti englanniksi. Sanoituksissa on reilusti toistoa ja ne on pikemminkin huudettu kuin laulettu. Kaikki instrumentit, laulu mukaanlukien, on efektoitu säröisiksi. Kitarat ja basso takovat bändille tyypillisen maalailun sijaan todella rytmikkäinä ja iskevinä. Hyvin mielenkiintoinen kappale, vaikkakaan ei suosikkejani bändiltä. Neljäs kappale, Fiedel, alkaa jollain erikoisella efektillä, jonka alle rummut ja basso käyvät luomaan tukevaa komppia. Laulu kulkee jälleen pehmeänä ja liitävänä taustojen yllä. Kappaleesta tulee mieleen useampikin 80-luvun uuden aallon bändi, mikä tässä tapauksessa on vain positiivista. Toisin kuin joidenkin bändin kappaleiden kohdalla, Fiedelin aikana ei pitkästy lainkaan vaan se säilyttää mielenkiintonsa koko kestonsa ajan.

Viides kappale, Observer Effect, on ehkä suosikkini koko minialbumilta. Se alkaa kirskuvalla kitaralla, jonka päälle basso ja toinen kitara luovat melodisempaa kudosta. Kappaleen poljento on reipas ja se yltyy kliimaksiaan kohti. Loppupuolella Yusuke yltyy rääkymään lyriikoita samalla melodialla kuin mitä soolokitara soittaa. En ole hetkeen kuulut näin voimakasta tulkintaa miltään yhtyeeltä, ja tämä kappale nostaa arvostukseni bändiä kohtaan vielä aiempaakin korkeammalle. Viimeisessä kappaleessa Dream of Venus/Children palataan rauhalliseen tunnelmaan. Se alkaa ikään kuin vanhalta levyltä kuuluvalla rahinalla, jonka ylle asettuu laulu pelkän kitaran säestämänä. Hetkittäin kappale saa lisää voimaa säröbassosta ja raskaammista rummuista, silti unenomaisen tunnelmansa säilyttäen. Kertosäkeen aikana tunnelma muuttuu koko ajan seesteisemmäksi ja kappale saa jatkuvasti uusia elementtejä. Kappale sopii tunnelmansa puolesta täydellisesti lopetuskappaleeksi, ja mielestäni se kuvaa rauhaa, jonka ihminen saavuttaa kuoltuaan. Hitaasti äänivalli häviää pois jättäen silkan hiljaisuuden.

Tämä on erinomainen levy, sillä siitä paistaa kunnianhimo. En ole aikoihin kuullut yhtä vakuuttavaa konseptialbumia miltään japanilaiselta bändiltä, joten olin iloisesti yllättynyt. Se ei kuitenkaan päästä kuulijaansa helpolla vaan vaatii keskittymistä. Kappaleet toimivat hienosti yksinäänkin, mutta tämä albumi täytyy mielestäni kuunnella kokonaisuutena. THE NOVEMBERS näyttää jälleen, että se ei aio jäädä mihinkään muottiin, vaan muuntautuu jatkuvasti. Jään innolla seuraamaan tätä kehitystä.