Matenrou Opera - Justice

Matenrou Operan pitkään odotettu Justice maalaa suuria odotuksia uskollisten seuraajiensa mieleen, sillä yhtyeen jäsenet ovat luoneet taas tasapainoisen kokonaisuuden ja samalla kehittäneet taitojaan musiikin parissa. Justice-albumi sisältää enemmän klassisia elementtejä kuin muut kokopitkät, mutta mukavaa lisää nykyaikaan sitovat räppiä muistuttavat nopeat vokalistin lyriikkakohdat sekä elektronisemmat bassolinjat. Vaikkakin Matenrou Opera selkeästi suuntaa kohti uutta, on yhtye muistanut lähtökohtansa ja vahvaa vaikuttajaansa J.S. Bachia. Barokkimusiikin vaikutteita löytää aina albumin alusta loppuun.

Albumin nimikkokappale räväyttää aluksi kuuntelijaa. Uskollisena oopperamaiselle metallityylilleen Matenrou Opera on äänittänyt taustakuoron vokalisti Sonon äänen kauniiksi tueksi. Vivahteita cembalon äänestä on käytetty hyväksi lisäämään kitaran volyymiä ja nopeita osuuksia, mutta Sonon pehmeä ääni sulattaa - kuin myös kovettaa kuulijan mahtaviin keikkatunnelmiin. Justice-kappale on myös matemaattisesti tehokas, sillä kappaleen rakenne on juuri sopivan yksinkertainen tarttumaan kuuntelijan mieleen koko päiväksi, mutta tarpeeksi nerokas, jotta puolenkin vuoden päästä kappaleessa on jotain uutta kuuntelijalleen. Saattaa olla, että innoittajana toiminut J.S. Bach on antanut muusikoille inspiraation luoda fuugamaisia elementtejä etenkin kitaran osuuksiin.

Muutenkin kuin fuugan muodossa Bach on innoittanut, sillä Bach oli aikansa mestari barokkimuusikko - ja kuorolaulua sekä muita mahtipontisia barokkielementtejä löytyy myös tästä kappaleesta aina mahtavasta bridge-osuudesta lopun huipennukseen. Justice on kappaleena mahtava lyhennelmä barokkiaikaisen oopperan dramaattisuudesta ja nerokkuudesta matematiikan osalla, tosin vain tämän päivän trendeihin sovitettuna.

Voimakasta tulkintaa barokista

Justice on albumina todella voimakas musiikillisesti, sillä yhtye käyttää paljon klassisia soittimia aina puupuhaltimista jousisoittimiin. Vokalistin äänenkäyttö on todella laajaa nimikkokappaleen kovemmasta äänenkäytöstä Otoshiana no soko wa konna sekain huutoon. Edellä mainitussa kappaleessa Sono paljastaa äänestään myös herkemmän puolen, ja kappaleessa esiintyykin cembalomaisia vaikutteita. Vaikka kappale on muuten hyvin Matenrou Operamaista, ei sitä voisi laskea tyypilliseksi visual keiksi rikkautensa tähden. Albumillaan Matenrou Opera sukeltaa juurilleen, sillä aikaisemminkin yhtye on hakenut inspiraatiota länsimaisesta kulttuurista ja käyttänyt musiikin raamattua, J.S. Bachia, teoksissaan. Otoshiana no soko wa konna sekai on kaiken kaikkiaan voimakas emotionaalisesti ja musiikillisesti, sillä se käsittää useamman tason eri äänialoissa - aivan kuten klassisessakin musiikissa. Sonon voimakas karhea huuto ja puhdas ääni sekoittuvat kauniisti yhteen tämänkin kappaleen loppuhuipennuksessa, jonka voisi sanoa olevan tyypillistä barokkimaista mahtailua.

J.S. Bachin vaikutus tulee kuitenkin parhaimmin näkyviin kappaleessa IMPERIAL RIOT, jossa yhtye käyttää toistamiseen mestarisäveltäjän d-molli toccatan muutamaa tahtia. Niin kutsutussa bridge-osuudessa d-molli toccata on muokattu yhtyeen kappaleeseen sopivaksi, mutta on täysin tunnistettavaksi Bachin luomukseksi. Alun perin d-molli toccata on sävelletty uruille, mikä sopii erinomaisesti Matenrou Operalle. Heillähän on riveissään kosketinsoittaja, jonka sormet tanssivat kauniisti modernisoidun toccatan tahtiin. Barokki-ajan fuuga luo kaunista tasapainoa muuten menevälle ja nykyaikaiselle kappaleelle, sillä toisin kuin muissa kappaleissa, voisi vokalistin äänen olevan tässä käheämpi ja epäpuhtaampi - lieneekö se sitten räppiyrityksen tulos vaiko tarkoituksella tehty efekti. Tyypilliset moniulotteiset bassoskaalat tukevat kappaletta alusta loppuun, mutta rehellisesti sanottuna tämä kappale on kyllä kosketinsoitinpainotteinen Sonon moniulotteisella äänellä väritettynä.

Nopeiden räpin kaltaisten lyriikkaosuuksien joukossa komeilee myös kappale mermaid ja viimeinen kappale Designer baby. IMPERIAL RIOTissa esiintynyt Sonon omaperäinen räppäys toistuu myös Mermaidissa, mutta tässä kappaleessa on kokeiltu myös varoen elektronisia tehosteita tietokoneen kautta. Kitara on onneksi puhdas ja tanssii omia polkujaan. Kappale on rikas ja mielenkiintoinen kokeilu yhtyeeltä, joka on vannonut Bachin nimeen muutamilla edeltäviltä kappaleilta. Kertosäe on ehkä yksinkertainen - pieni pettymys näin lahjakkaalta yhtyeeltä.

Puupuhaltimien kokeilua barokin jälkeen

Designer Baby kuitenkin yllättää jopa uskollisimmankin fanin kauttaaltaan, sillä kappale ei alkuun kuulosta ollenkaan Sonon käsialalta. Asia selittyykin sillä, ettei yhtyeen keulahahmo ja vokalisti olekaan säveltänyt tätä menevää ja nykyaikaisen kuuloista kappaletta. Asialla on ollut yhtyeen kosketinsoittaja Ayame, ja vokalisti ominaiseen tapaansa on jättänyt kynän jälkensä myös sävellystyöhön. Kappaleen voisi kuitenkin sanoa olevan kokonaisuudeltaan onnistunein koko albumilla, vaikka se onkin kovin kaukana Matenrou Operan metallimaisesta linjasta. Kappaleessa on selkeä rakenne, harmonisesti valitut soittimet ja ennen kaikkea kappale säväyttää aina sydänjuuria myöten. Tätä jaksaa kuunnella pitkään, niin tanssimielessä, hiljentymismielessä kuin sydämen tutkiskelussakin.

Designer baby on harhaanjohtava nimi, mikä on ihastuttavaa Matenrou Operalta. Kappaleessa nimittäin esiintyy hyvin paljon menneiden aikojen elementtejä, Japanin samurai-kulttuurille tyypillisiä puupuhaltimia, länsimaiselle kulttuurille tyypillisiä kuoro-osuuksia vahvistamassa Sonon herkkää tulkintaa lyriikoistaan ja ennen kaikkea oopperametallille lähes pakollinen elementti: viulut. Poikkeuksellista onkin, että kappaleen viulut kuulostavat enemmän alttoviuluilta kuin tavallisilta, sillä kappaleen koko harmonia kuulostaa syvemmältä eikä ollenkaan terävältä. Terävämmän ja keväisemmän vaikutelman antaisi tavallinen viulu, joten syvälliseen kappaleeseen alttoviulu on paras vaihtoehto - se ei myöskään hukuta puupuhaltimia alleen.

Teknisesti kappale on mielenkiintoinen myös senkin takia, että äänitystilat ovat olleet erilaiset kuin yleensä. Vokalisti on ollut aikaisempaa lähempänä mikkiä, tai akustisia tiloja on muokattu, jotta ääni kuulostaisi herkemmältä ja olevan kuin lähempänä kuulijan korvaa. Sonon voimakas värinä äänessä pääsee oikeuksiinsa tämän kaltaisessa kappaleessa, kun hänen ei tarvitse kilpailla volyymista muiden soittimien kanssa. Toki mieheltä ääntä löytyy, mutta on virkistävää kuulla välillä hänen huuliltaan pehmeämpää tulkintaa.

Japanin maanjäristyksen uhreille sävelletty kappale Kizuna jatkaa pehmeää linjaa Sonon äänen suhteen. Yhtye ihastuttaa taas musiikillisilla kokeiluilla, sillä vaihteeksi viuluille ja syntikalle kappaleessa vallitsevat klassinen flyygeli sekä sello. Kappale on tyypillinen balladi Matenrou Operalta, sillä basso ja kitara ovat läsnä lähes koko ajan, aktiivisesti vaikkakin herkästi tunnelmassa mukana. Sonon tulkinta on herkkää, kappale huokuu voimaa ja positiivista energiaa. Jousisoittimet alun sello-osuuden jälkeen tukevat sähkösoittimia ja hienosti ne onkin ujutettu mukaan antamaan lisää syvyyttä Matenrou Operan musiikille.

Kokonaisuutena Justice on äärimmäisen rikas ja onnistunut albumi, joka kannattaa kuunnella läpi. Matenrou Opera tarjoaa vivahteita barokista, Japanin kulttuurista ja ennen kaikkea itsestään - he asettavat esille uskalluksensa kokeilla uusia yhdistelmiä. Monipuolisemman musiikin ystäville tämä albumi varmasti on aarre, sillä yhtyeen soitinvalinnat ovat täydessä harmoniassa musiikin rakenteen ja vokalistin äänen kanssa, aina jousisoittimista cembaloon ja puupuhaltimiin - joita muuten harvoin käytetään edes klassisessa musiikissa.