JaME-tiimille vuoden kohokohtana toimi huhtikuulle osuneet sivustomme
5-vuotissyntymäpäivät, joita vietimme niin loisteliaiden kilpailujen kuin auvoisten muistojenkin parissa.
Vuoteen mahtui juhlimisen ohella myös tuttuun tapaan tiivistä raportointia. Konserttien saralla saimme mahdollisuuden todistaa paitsi
PS Companyn tapahtumaa Nippon Budokanilla, myös japanilaisilla bändeillä höystettyjä
Tuska- ja Metaltown-festivaaleja Helsingissä ja Göteborgissa, sekä tietenkin kotoisia klubikeikkoja niin Tavastialla, Glorialla kuin Pakkahuoneellakin, joissa esiintyi visual kein parhaimmistoa
An Cafesta ja
SCREW'stä aina
miyaviin asti.
Yhdeksi vuoden erikoisimmista vierailuista puolestaan nousi Desuconin kunniavieraana esiintynyt seiyuu ja poplaulaja
Tooru Furuya, joka ihastutti yleisöä kuuluisten repliikkiensä ohella myös rockahtavilla kappaleillaan.
Amber
Parhaat albumit?
Kiyoharun madrigal of decadence jäi erityisesti mieleen soundimaailmansa puolesta, Sheena Ringon Sanmon Gossip taas mielikuvituksellisten sovitustensa ansiosta. Yhtä ainutta parasta on kuitenkin todella vaikea valita, sillä julkaisujen puolesta vuosi oli todella hyvä.
Parhaat singlet?
Merryn BURST EP ja Plastic Treen Sanatorium ovat soineet omalla levylautasellani tiuhaan. Singlet ovat lähes toistensa vastakohtia tunnelmaltaan, ja ehkä juuri siksi sopivat kummallisella tavalla yhteen.
Paras asia?
Tänäkin vuonna olemme saaneet tänne kauas pohjoiseenkin suuret määrät keikkoja, mitä pidän edelleenkin etuoikeutena.
Huonoin asia?
Aivan ehdottomasti Merryn Euroopan-kiertueen peruuntuminen ja siinä sivussa tietenkin myös Garan loukkaantuminen, itse kun ehdin jo innostua bändin tulosta Suomeen. Sairaus- ja kuolemantapauksia oli artistien keskuudessa ylipäätään surullisen paljon vuoden aikana. Versailles'n Jasmine Youn poismeno jäi varmasti muillekin kuin minulle mieleen vuoden kurjista tapahtumista.
Paras keikka?
Auts, tämän valitseminen kirpaisee, koska niin monista keikoista jäi mahtavat fiilikset! MUCC soitti syksyllä Tampereella kyllä melkoisen loistavan keikan.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Kyllä ne taitavat kallistua pahasti Dir en greyn suuntaan niin keikkojen kuin julkaisujenkin osalta... Odotan kuitenkin mielenkiinnolla uusia mielenkiintoisia yhtyeitä sekä vanhoja rakkaita Suomen-kävijöitä kotimaisille lavoille.
Anu
Parhaat singlet?
A&D:n quill paljasti nuoren yhtyeen ajattelevaisen puolen. Musiikki on ihailtavan monipuolista ja kaunista, eikä avaa kaikkia ulottuvuuksiaan heti ensikuuntelulla. Etenkin viimeksi mainittu ominaisuus on toiminut huomattavana erona yhtyeen jäsenten entiseen, korostetun suoraviivaiseen kokoonpanoon RABBITiin.
Parhaat kappaleet?
Electric Eel Shockin esittämä garage rock/metal ei oikeastaan kaikessa karuudessaan ole hurjasti itseäni viehättänyt, mutta popahtavan tarttuva Out of Control todistaa sääntöjen olevan rikottavaksi. Samoilla rennoilla linjoilla jatkaa albumin nimikkokappale Sugoi Indeed.
VAMPSin I GOTTA KICK START NOW ei ollut huono kappale, mutta singlen B-kappaleena toiminut Shampoo-cover TROUBLE pääsi kuitenkin vetämään pidemmän korren. Kappale on paitsi säilyttänyt alkuperäisen duon sensuellin houkuttelevuuden, myös tasoittanut kuuloelämystä HYDEn sopivan karheilla luottovokaaleilla.
Rockabillyn maisemissa seikkailevan Asakusa Jintan tuore albumi Setsuna ei aivan yltänyt edeltäjänsä Sky "Zeron" tasolle, mutta vuoden henkilökohtaisiin suosikkeihini levyltä nousi silti useampikin helmi. Seirui Tomoni Kudarun olen nimennyt aurinkoisimmaksi tänä vuonna kuulemakseni kappaleeksi, niin idyllisiä ja lämpimän hiekkaisia mielikuvia se ajatuksiini nostattaa. Yhtyeellä on edelleen hyppysissään taito nostaa musiikki irti arjen yhteyksistä.
Paras asia?
Uusien bändien saralla toivoa on luonut Virgil. Lupaava kokoonpano toi yhteen kokeneita visual kei -muusikoita ja on potkaissut uransa käyntiin varsin mallikkaalla musiikilla.
Kotimaan asioiden suhteen iloa toi japanilaisnimien näkeminen Tuskassa, vaikka pieneltä draamalta ei vältytty puolin tai toisinkaan. Henkilökohtainen mielipiteeni kuitenkin edelleen on, ettei kaikkea japanilaista musiikkia ole tarpeen loputtomiin karsinoida omille ilmatiivistetyille alueilleen. Japani-aiheisista tapahtumista kiitosta puolestaan kerää esimerkillisesti järjestetty ja loistovieraillaan ansaitusti brassaillut Desucon.
Huonoin asia?
X JAPANin maailmankiertueen peruuttaminen. Tästä jokavuotisesta harmituksesta lienee heitetty jo kaikki mahdolliset vitsit, mutta sisimmässään moni varmasti edelleen toivoisi näkevänsä nämä legendat Euroopan areenoilla. Ehkä vielä jonakin vuonna. Samaan sarjaan lukeutuu myös harvinaisen hulppeaksi mainostetun Stockholm Japan Expon yllättävä peruuntuminen maailman ekonomiseen tilanteeseen vedoten.
Paras keikka?
Furuya Tooru @ Desucon 6.6.
abingdon boys school @ Tavastia 4.11.
Tämän vuoden ikimuistoisimmista keikoista kiitokset menevät astetta varttuneemmille muusikoille. Furuyan esiintyminen Desuconissa oli yllätyksellisyydestään ja valitettavasta lyhyydestään huolimatta varma merkki siitä, että todellinen konkari osaa vangita yleisönsä ympäristön puitteista huolimatta. Ammattitaitoisia animelaulajia olisi hienoa saada kuulla Suomessa vastaisuudessakin. Jokseenkin samankaltaista karismaa edusti myös Tavastialla hillittömän hyväntuulisesti ja samalla kuitenkin myös noteerattavan nöyrästi esiintynyt Takanori Nishikawa, jonka aidonoloisesta, koko huoneen piristäneestä hehkusta voi moni nuorempi rokkari vain unelmoida. Yhtyeen ensimmäinen täysipituinen albumi oli kiitettävän onnistunut ja kuulosti hyvältä myös livenä, joten odotukset tulevaa levytystä kohtaan ovat keikan myötä vain voimistuneet entisestään.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Tänä vuonna moni suomalaistenkin suosikkibändeistä vietti jo uransa 10-vuotispäiviään, joten ensi vuonna pöytään saisi heittää mieluusti jotain täysin uutta ja yllättävää.
DrMinttu
Parhaat albumit?
Montaakaan itseäni kiinnostavaa julkaisua ei vuosi 2009 valitettavasti tarjonnut. Albumeista D'espairsRayn Redeemer oli kuitenkin positiivinen yllätys, vaikka en yhtyettä liiemmin ollutkaan viime vuosina kuunnellut. Redeemeriltä löytyy mahdollisesti enemmän asennetta kuin bändin yhdeltäkään aikaisemmalta levyltä.
Parhaat singlet?
Ehdottomasti eniten purtavaa antoi Dir en greyn mielenkiintoinen ja odotettu single Hageshisa to, kono mune no naka de karamitsuita shakunetsu no yami. Hieman eri sarjassa painiva NEWSin Koi no abo seuraa hyvänä kakkosena.
Parhaat kappaleet?
Tänä vuonna löytämäni, eniten tuntemuksia herättänyt biisi on TOKIOn Neighbor ja sen voinkin surutta tituleerata vuoden kuunnelluimmaksi kappaleeksi japanilaisen musiikin saralla. Yhtyeen laulajan, Nagase Tomoyan, oma kappale Omae yanai to akannen on myös ahkerasti pyörinyt soittolistoilla.
Näiden lisäksi haluan mainita Kinyan Aerialin, jonka tavallaan löysin uudestaan, sekä Kousuke Yamashitan lyhyen, mutta kauniin instrumentaalin Kurosagi no ibukin.
Paras keikka?
Paras ja ainoa konsertti, jossa kävin oli D'espairsRay Nosturissa 25. heinäkuuta. Hieno keikka ja tunnelma katossa - paremmin ei olisi voinut sujua. Itseäni eivät pahemmin muut Suomessa vierailleet yhtyeet kiinnostaneet, joten vuosi 2009 jäi livemusiikin saralla köyhäksi.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Toivon edelleen, että voisimme taas nähdä Dir en greyn Suomessa. Viime kerrasta on liian kauan!
Elina
Parhaat albumit?
BUCK-TICKin Memento mori täytti kaikki odotukset, ja on ehdottomasti eniten kuuntelemani japanilainen albumi tänä vuonna. Maininnan ansaitsee myös Kiyoharun madrigal of decadence. Kiyoharun soolotuotanto ei viime vuosina ole ollut aivan niin hyvää kuin joskus aiemmin, mutta tämä levy onnistui kyllä yli odotusten. Pienempiä suosikkeja, mutta maininnan arvoisia kuitenkin, ovat MUCC:n Kyuutai, DEAD ENDin Metamorphosis ja Onmyo-zan Kougou kyuubi.
Parhaat singlet?
Tänä vuonna on tullut kuunneltua lukuisia sinkkuja, joiden avulla olen yrittänyt saada mielenkiintoani takaisin japanilaiseen rockiin ja löytää kiinnostavia uusia bändejä kuunneltavaksi. Harmi kyllä tuntuu siltä, ettei oikein mikään sinkku kuitenkaan jaksanut innostaa kovin kauaa, ja nyt mieleeni nousee ainoastaan The Birthdayn syksyllä julkaisema Ai de nuritsubuse sekä BUCK-TICKin alkuvuodesta ilmestynyt Galaxy.
Parhaat kappaleet?
Coyote nousi BUCK-TICKin uuden levyn henkilökohtaiseksi suosikikseni, mutta sen lisäksi satunnaisempina kappaleihastuksina tulee mieleen ainakin Monkey Majikin Robots inc. sekä Radwimpsin Oshakashama.
Parhaat DVD:t?
En ole tänä vuonna vielä katsonut yhtäkään uutta DVD:tä, mutta odotan kovasti BUCK-TICKin juuri ennen joulua julkaisemaa memento mori 090702 -live-DVD:tä.
Paras asia?
Tylsä vastaus ehkä, mutta lempibändini BUCK-TICKin aktiivisuus ja uudet julkaisut, jotka osoittautuivat varsin hyviksi. Myös DEAD ENDin comeback herätti mielenkiintoni, ja heidän uusi albuminsa oli erilainen kuin odotin, mutta melko hyvä siitä huolimatta.
Huonoin asia?
Futoshi Aben kuolema tuntui todella surulliselta, sillä Thee Michelle Gun Elephant oli aikoinaan yksi eniten arvostamiani bändejä, ja ajattelen, että tällä kitaristilla olisi ollut vielä paljon annettavaa musiikkimaailmalle.
Mitään muuta ei oikeastaan tule mieleen, paitsi ehkä yleinen mielenkiinnon puute, josta saan tosin syyttää ihan itseäni ja lisääntynyttä kiinnostustani länsimaista musiikkia kohtaan. Tuntui, ettei japanilaisen musiikin osalta oikeastaan mikään säväyttänyt niin positiivisessa kuin negatiivisessakaan mielessä.
Paras keikka?
Tähän on helppo vastata, että MUCC:n keikka Tampereen Klubilla lokakuussa. Girugamesh Tavastialla oli myös ihan ok, mutta mitkään muut keikat eivät sitten kiinnostaneet juuri ollenkaan. MUCC on kuitenkin yksi pitkäaikaisia suosikkejani, ja heidät on aina ilo nähdä. Lisäpisteet vielä siitä, että bändi esiintyi tällä kertaa myös Tampereella.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Tällä hetkellä odotan eniten BUCK-TICKin maaliskuussa ilmestyvää singleä, sillä on aina hyvin mielenkiintoista mihin suuntaan kyseisen bändin musiikki on muuttunut julkaisutaukojen jälkeen. Viime vuosina B-T:n musiikki on sopinut erittäin hyvin omaan makuuni, ja siksi odotukset ovat korkealla.
Toivon myös, että tulevana vuonna saataisiin enemmän minua henkilökohtaisesti kiinnostavia artisteja Suomeen keikalle.
fvea
Parhaat albumit?
9GOATS BLACK OUT - Black rain
9GOATS BLACK OUTin musiikki saa minut kerta toisensa jälkeen sanattomaksi, niin tämäkin albumi. Bändi säilyttää albumilla ainutlaatuisen ja kiehtovan sointinsa lisäten siihen mielikuvituksellisuutta.
MUCC - COUPLING BEST & MUCC - COUPLING WORST
MUCC:n B-raidat tuovat esiin bändistä erityyppistä luovuutta kuin single- tai albumikappaleet. Siksi oli hienoa saada nämä aarteet itselleen kahdelle albumille koottuna.
Parhaat singlet?
MUCC – Sora to ito
Singlen nimikappale on kaunis ja intensiivinen, ehdoton suosikkini MUCC:n viime aikojen tuotannosta. Sekä normaalin version B-raita Kanariya että rajoitetun painoksen Kikanetsu ovat sävellyksinä täysosumia: monipuolisia ja tarttuvia.
Acid Black Cherry – Yasashii uso
Singlen nimikappale on tunnelmallinen ja melodinen, Acid Black Cherryn persoonallinen soundi on vahva. B-raita Juria ni shoushin on täysin erittyyppinen, mutta svengaava ja soinniltaan hauska.
Parhaat kappaleet?
girugamesh – crying rain
girugameshin viimeisin singlejulkaisu on jälleen herkempi ja balladisempi, mikä sopii bändin soinnille hienosti. Satoshin ääni korostaa tulkintaa ja on syvyydessään nautittavaa kuunneltavaa.
Parhaat DVD:t?
MUCC – The Clips ~track of six nine~
Kymmenen kappaletta MUCC:n visuaalisia, tunnelmaltaan vahvoja PV:itä samalla DVD:llä - valinta oli helppo.
Paras asia?
Iloitsen suuresti Tokyo Heroesin paluusta. Pidän bändin musiikista suuresti, ja hetken aikaa luulin heidän jo kadonneen kokonaan. Kesällä julkaistu minialbumi Kuroimure ja ensi tammikuussa julkaistava Matsuro kertovat, että yhtye on jälleen hengissä. Myös omalaatuisen cali≠garin väliaikainen comeback oli hauska nähdä.
Janne Da Arc on yksi suosikkiyhtyeistäni, mutta en aikaisemmin omistanut heidän tuotantoaan. Siksi toukokuussa julkaistu kaikki albumit ja musiikkivideot sisältävä Janne Da Arc COMPLETE BOX oli iloinen ja käytännöllinen yllätys.
Loistava asia on myös, että Suomi tuntuu vakiintuneen keikkamaaksi Euroopassa ja yhä useammilla artisteilla tuntuu olevan mielenkiintoa suunnata tänne. Itselleni vuoden kohokohta oli MUCC:n Euroopan-kiertue lokakuussa.
Huonoin asia?
Artistien terveydentilasta johtuvat tauot tai peruuntumiset ovat aina harmittavia. Erityisesti itseäni koskettivat Acid Black Cherryn jääminen tauolle yasun sairastumisen takia ja Garan loukkaantumisesta johtunut Merryn Euroopan keikkojen peruuntuminen.
Ikäviä ovat myös bändien hajoamiset tai tauolle jäämiset. Itse jään ikävöimään hajonnutta hime ichigoa ja määrittelemättömän pituiselle tauolle jäänyttä the studsia.
Paras keikka?
D’espairsRay, Nosturi, Helsinki 25.7.2009
Oli hienoa nähdä D’espairsRay jälleen Suomessa, ja bändi osoitti jälleen vahvuutensa livebändinä. Keikan settilistalle oli mahtunut yllättävän monta vanhempaa kappaletta, mikä teki keikasta vielä nautittavamman.
MUCC, Klubi, Tampere 6.10.2009
Näin MUCC:n tänä vuonna useampaan kertaan ja totesin, että bändi on vahvoilla pienemmillä, intiimeillä klubikeikoilla. Yhtyeen Tampereella soittama keikka oli juuri tällainen, ja sen lämmin tunnelma jäi mieleeni.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Konkreettisista asioista odotan eniten 9GOATS BLACK OUTin maaliskuun 24. päivä TANATOS-albumia. Mielenkiintoista on myös nähdä, jääkö visual kei -sessiobändi Karasu yhden kappaleen projektiksi vai kuullaanko siitä vielä.
Luonnollisesti toivon, että Eurooppaan saataisiin jälleen mielenkiintoisia keikkoja ja kiertueita sekä pieniltä että suurilta nimiltä. Myös julkaisujen suhteen toivon vuodesta rikasta ja odotan innolla, minkälaisia artisteja ensi vuonna ehkä nousee pinnalle.
Jimir
Parhaat singlet?
LM.C:n single PUNKY ❤ HEART teki vaikutuksen. Itselleni bändi on kohtalaisen uusi löytö, mutta käy biisi biisiltä rakkaammaksi. PUNKY ❤ HEARTilla soundit ovat kohdallaan ja sinkkua kuunnellessa nousee aina hymy huulille, oli tilanne mikä tahansa.
Singlen b-puoli DAYS iskee vielä nimikappalettakin kovempaa. Orkesterimaiset kuoro- ja jousiosuudet sekä hienovarainen surumielisyys tehoavat ainakin allekirjoittaneeseen, joka eli musiikillisesti ahdasmieliset teinivuotensa mahtipontiheavyn tahdissa.
Parhaat kappaleet?
Nightmaren Can You Do It? on tämän kategorian ehdoton voittaja. On hienoa, miten Nightmaren jokainen kappale on tutuksi tullutta Naitoa itseään, mutta bändi ei silti jämähdä paikoilleen. Biisi on herkkä, mutta samalla junttaa niin maan juuttaasti, ja lyriikoilla on rohkaiseva sanoma. Sakito Vaan Osaa!
Paras asia?
Monen muun tavoin iloitsen siitä, että saimme tänäkin vuonna hienoja bändejä Suomeen, ja monet suositutkin artistit ehtivät kunnioittaa meitä läsnäolollaan. Myös monien kuumien keikkojen tuplaaminen Tampereella tavallisten Helsingin-esiintymisten lisäksi oli iloinen yllätys ja antoi yhä useammalle mahdollisuuden nauttia lempimusiikkiaan livenä. Toivon, että sama linja jatkuu.
Huonoin asia?
Jasmine Youn äkillinen menehtyminen oli ikävä uutinen Versaillesin ja sen fanien kannalta ja tuntui muutenkin shokeeraavalta. Uutinen osui samaan aikaan Dio – Distraught Overlordin Erinan lähdön kanssa, joten loppukesä tuntui musiikkiuutisten suhteen erityisen raskaalta!
Paras keikka?
Oma keikkakalenterini jäi harmillisen tyhjäksi, mutta suosikiksi nousee silti An Cafen keikka Pakkahuoneella. Tunnelma oli katossa eikä yleisön häiriökäyttäytyminen niin härskiä kuin muutamilla muilla keikoilla.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Sormet tiukasti ristissä odotan Nightmarea Suomeen, tai edes muualle Eurooppaan. Tahtoisin kovasti nähdä rakkaimpani livenä, ja luulen, että aika alkaisi olla otollinen yhtyeen kova julkaisutahti ja kasvava suosio huomioon ottaen.
Karma
Parhaat albumit?
Vuosi oli etenkin uusien albumijulkaisuiden osalta hyvin täysi, jopa siihen pisteeseen, että muutama oleellinen albumi jäi kuulematta. Tunnetumpien bändien kokopitkät olivat pääosin hyvää laatua, The GazettEn DIM ja Matenrou Operan ANOMIE jäivät mieleeni tasapuolisesti bändien erilaista materiaalia sisältävinä julkaisuina, lukuisten singlekappaleiden kierrättämisestä huolimatta. Varsinkin ANOMIElla Tsuki no Suna ja Tenjou e no kakehashi wo saivat minut arvostamaan Sonon ääntä myös hitaammissa biiseissä. Merryn under-world ja MUCCun Kyuutai olivat niin ikään hyviä, tosin luulen niiden toimivan paremmin livenä, mikä tulikin MUCCun osalta jo todettua varmaksi. En ole vielä ehtinyt kuunnella Plastic Treen tai Girugameshin kokopitkiä, mutta sinkkujen perusteella on luvassa jotain hienoa.
Muiltakin bändeiltä ilmestyi hyviä albumeita, alkuvuoden Sadien MASTER OF ROMANCE oli harvinaisen tarttuvan VIRTUAL FAKEMANin ja eeppisen Ageha no nakigaran kaltaisten kappaleiden takia yhtyeen paras julkaisu. 9GOATS BLACK OUT ei Black Rainillakaan tehnyt yhtä ainoaa kappaletta josta en pitäisi, ja kyseinen minialbumi oli tunnelmaltaan ja yhtenäisyydeltään vertaansa vailla. Aivan liian vähän huomiota saava Ancestral taas onnistui vastakkaisella tavalla – bändin debyyttialbumi The Beginning oli radikaaleinta eri tyylilajien yhdistämistä mitä olen aikoihin kuullut, Turn off on melko tyylipuhdasta poppia, kun taas ZERO voisi hyvinkin (huonosti äännettyjä englanninkielisiä sanoituksia lukuun ottamatta) olla länsimaisen Death Metal -yhtyeen levyltä.
Parhaat singlet?
KuRtin entisen laulajan TenTenin odotettu paluu Chemical Picturesin kanssa täytti odotukset, Präparat oli kokonaisuudessaan vuoden parhaita VK-singlejä, pääosin juuri vokalistin ansiosta. Jäsenistöllään tiettyä hypeä aiheuttanut cocklobin ei sekään pettänyt, nigun ääni on lumoavaa kuultavaa ja bändin molemmat julkaisut olivat 9GOATSin tasaiseen, tunnelmalliseen ja synkkään laatuun verrattavissa. Plastic Treen Fukurou oli täydellisyyttä hipovan nimikappaleen lisäksi B-puolillaan uutta, elektronisempaa soundia tuova sinkku, joka nosti uuden albumin odotuksen huippuunsa. DIR EN GREY jatkoi UROBOROS-levyltä tuttua linjaa entistä pidemmälle, eikä uusi single ollut missään muodossa pettymys. Myönnän, etten kykene kyseistä yhtyettä objektiivisesti arvioimaan, ja bändin entistä raskaampaa musiikkia edustavat Hageshisa to, kono mune no naka de karamitsuita shakunetsu no yami, ikivanhan Zanin uusintaversio ja jopa Shokubenin yhdellä otolla tehty studioversio olivat kaikki ehdottomasti mieleeni.
Parhaat kappaleet?
Nämä löytyvät pääosin edellisistä kohdista, mutta Fukuroun, Zanin, coilin, Präparatin ja SALOMEn lisäksi vuoden kohokohtia olivat DELUHin minialbumin helmet Flow Snow ja FOLLOW THE FUTURE, THOMAS-yhtyeen debyyttisinkku Namida Iro Laboratory, sekä cali≠garin School Zone.
Parhaat DVD:t?
Dir en grey julkaisi kolme mahtavaa DVD:tä, joista Average Blashpemyllä oleva Reiketsu Nariseba on vuoden paras PV. Niitäkin parempia ilmestyi, jopa kaksi kappaletta. RENTRER EN SOIn vihoviimeinen julkaisu MILLENIARISM ~THE WAR OF MEGIDDO~ sisältää kaksi ja puoli tuntia kestävän, ylitsepääsemättömän hyvällä settilistalla varustetun viimeisen konsertin vuoden 2008 joulupäivältä, sekä toisella levyllään harvinaisen kattavaa lisämateriaalia dokumentin ja PV-kokoelman muodossa. Vaikka olen nähnyt kyseisen julkaisun vain kerran, cali≠garin hiljattain ilmestynyt, paluukonsertin sisältävä Jyuu on myös laatujälkeä bändin esiintymisestä, yleisöstä, tunnelmasta, kappalelistasta ja äänenlaadusta aina mielikuvituksellisiin lavasteisiin, taustavaloihin ja taustalla pyöriviin videopätkiin saakka.
Paras asia?
Paras asia on hyvin yksiselittäinen ja samalla ympäripyöreä: harvoin on ilmestynyt näin montaa loistavaa, tai edes hyvää albumia yhden vuoden aikana. Cali≠garin paluu oli todella upea yllätys, ja sen jatkaminen uuden albumin muodossa oli entistä parempaa, mutta se, etten bändiä nähnyt jäi hieman nakertamaan. Tänä vuonna taisikin käydä niin, että useampi itseäni kiinnostava yhtye palasi yhteen, kuin hajosi tai jäi tauolle.
Huonoin asia?
Paras asia ja huonoin asia ovat tällä kertaa sama asia, kymmenet hyvät julkaisut käytännössä takasivat sen, ettei moneenkaan ehtinyt kunnolla perehtyä ennen kuin oli uutta kuunneltavaa. Garan loukkaantuminen ärsytti, mutta X JAPANin keikan en uskonutkaan toteutuvan vielä, toivottavasti kuitenkin joskus. Cali≠gari ilmoitti taas hajoavansa, mutta hajoamisten osalta vuosi ei ollut aivan yhtä paha kuin edellinen. POLYSICSin ja Dion tauot, sekä virallisesti tänä vuonna viimeisen keikkansa soittanut Black:list olivat toki valitettavia menetyksiä, ja Jasmine Youn äkillinen poismeno järkytti.
Paras keikka?
Vuoden 2009 keikat olivat melkoisen tasapaksuja, lähes kaikilta tuntui puuttuvan se surullisenkuuluisa jokin. Marraskuinen abingdon boys school yllätti tosin täysin: Menin keikalle hyvin varautuneena, mutta sekä itse Nishikawa, että bändin muut jäsenet, olivat kaikki lavakarismaltaan ehdotonta huippulaatua. Keikan loppuun mennessä olin täysillä mukana, mikä on hyvin bändiltä, jolta en ennen keikkaa tuntenut biisejä kuin nimiltä. Calmando Qual oli omalla tavallaan hieno, pienessä yleisössä kaikki olivat mukana harvinaisen vahvasti, ja tammikuun keikka oli intiimeimpiä keikkakokemuksia ikinä. Vuoden paras yksittäinen biisi millään keikalla olikin sitten D'espairsRayn Marry of the blood, en varmastikaan ollut ainoa joka oli jonkinasteisessa transsissa kyseisen kappaleen ajan.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Yksittäisistä julkaisuista odotan oikeastaan vain moneen kertaan lykättyä Sigh'n uutta albumia, jonka on vihdoin ja viimein määrä ilmestyä tammikuussa. Suuremmilta linjoilta toivon erinomaisen albumivuoden jälkeen bändeiltä joko tuoretta, soundia uudistavaa materiaalia tai lukuisia Suomen-keikkoja. Sormet ristissä odotan uutta materiaalia myös Diruilta ja Coaltar of The Deepersiltä.
Leonor
Parhaat albumit?
Omalta osaltani vuoden parhaaksi albumiksi päädyn mukinoitta valitsemaan Monon Hymn To The Immortal Windin, joka onnistui lumoamaan allekirjoittaneen täysin. Yhtye itsessään oli minulle lähes tuntematon vielä vuoden alussa, mutten kadu sitä, että törmäsin siihen jälleen, ehkä jopa hieman vahingossakin. Orkesterin kanssa yhteistyötä tehnyt Mono on onnistunut luomaan lumoavan albumin, jonka kauneus ja syvyys rikkoivat epäilyksen jään jo muutamien ensiminuuttien jälkeen.
Parhaat singlet?
Parhaan singlen tittelin jakaminen tämän vuoden julkaisujen kesken onkin hieman vaikeampi valinta, sillä minun silmissäni mikään ilmestyneistä singleistä ei ole erottunut muusta massasta mitenkään erityisen paljon edukseen – muutamia floppeja kyllä muistuu mieleen, mutta siitähän tässä tittelissä ei ole kysymys. Jos nyt kuitenkin yksi pitäisi nostaa yli muiden, olisi se kaiketi LM.C:n PUNKY ❤ HEART. Vaikka single jatkaakin edelleen samaa tasaisen tuttua tyyliä, jota olemme LM.C:ltä tottuneet kuulemaan, ovat julkaisun kaksi kappaletta kuitenkin kokonaisuudessaan mukavaa kuunneltavaa.
Tahtoisin nostaa hattua myös D:lle, jota kohtaan kiinnostukseni jossain vaiheessa vuotta pääsi jo hieman lopahtamaan. Uusilla julkaisuillaan yhtye on kuitenkin jälleen saanut minut vakuuttumaan omasta loistavuudestaan, kiitos siitä!
Parhaat kappaleet?
Jos seurataan edelleen Monon jäljillä, nostaisin Hymn To The Immortal Wind -albumilta esille kappaleen Follow the Map, joka on noussut henkilökohtaiseksi suosikikseni. Albumin muihin raitoihin verrattuna on kyseenomainen kappale suhteellisen lyhyt, mutta sen sisältämä kaunis ja koskettava tunnelma nostaa sen pisteet taivaisiin. Mielipiteeni taustalla vaikuttamassa on varmasti myös kappaleen musiikkivideo, joka on itsessään yksi kauneimmista ja hienoimmista videoista, joita olen koskaan eläessäni nähnyt.
Ja koska seuraan tyypillisen uskollisesti myös linjallani X Japanin suhteen, en voi olla mainitsematta Jadea yhdeksi vuoden parhaista kappaleista, vaikkei sitä varsinaisesti vielä olekaan julkaistu. Kyseessä on X Japanin comebackin jälkeen sävelletty kappale, jonka tyyli seuraa jälleen hieman synkempää ja raskaampaa linjaa, vaikka pysyykin vielä lähempänä balladia kuin yhtyeen uran alkuaikojen raskaampia tuotoksia. Paljon arvostelua saaneen Jaden taustalla on kuultavissa Yoshikin sooloprojektin Violet UK:n vaikutuksia, mitä en kuitenkaan itse pistä lainkaan pahakseni.
Paras asia?
Kuluneen vuoden aikana olemme jälleen saaneet kunnian nähdä vanhojen kasvojen lisäksi myös monia uusia tuttavuuksia Suomen kamaralla, mikä on ehdottoman hieno asia! Erityisesti pitkänmatkalaisille on myös erinomaista, ettei Helsinki ole enää ainoa keikkakaupunki, vaan Tampere ja Pakkahuone ovat tuoneet esityksiä kartalla myös hieman pohjoisemmaksi.
Huonoin asia?
Hyvän lisäksi myös paljon pahaa on mahtunut vuoteen 2009. Jasmine Youn poismeno on varmasti monilla päällimmäisenä mielessä, ja menehtymisten lisäksi myös erilaiset loukkaantumiset ovat aiheuttaneet keikkojen peruuntumisia ja kiertueiden kesken jättöjä. Itselläni raskaimpana mieleen ovat jääneet X Japania edelleen kohdanneet vastoinkäymiset. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan tunne vihan kaltaisia tunteita yhtyettä kohtaan, vaikka Pariisin luvattu konsertti on edelleen jäänyt pitämättä. Ongelmat managementin, keikkajärjestäjien ja jäsenten terveyden kanssa tuntuvat kohtuuttoman raskailta, mutta toivotaan, että vuosi 2010 tuo mukanaan suotuisammat tuulet myös heidän kohdalleen.
Paras keikka?
Syrjäisen asuinpaikkani vuoksi keikoilla kiertely jäi tänäkin vuonna suhteellisen vähäiseksi, mutta miyavin konsertti Pakkahuoneella jäi kaikista lämpimimpänä mieleen. Oli hienoa saada kansan rakastama kitaravirtuoosi jälleen Suomeen, ja vaikkei taustaryhmä Kavki Boiz tänä vuonna ollutkaan mukana, ei se menoa sen suuremmin haitannut.
Suurimmat odotukset vuodelle 2010?
Toivon tietenkin, että vuodesta 2010 tulee keikkojen kannalta hyvää aikaa ja että saisimme jälleen nähdä uusia artisteja ja yhtyeitä kotimaassamme (toivesuosikkinani tässä kohdin mm. D). Ennen kaikkea toivon kuitenkin X Japanin viimein pääsevän yli vaikeuksistaan ja toteuttamaan suurinta unelmaansa, maailmankiertuetta, jolle kuuluisuudestaan huolimatta yhtye ei ole vielä koskaan päässyt.
