Kagrra, innoitti runoilijat haikeisiin tunnelmiin. Esittelyssämme viisi voittajarunoa tekijöiden kommenttien kera.
Elokuun alussa King Foo Entertainmentin ja Tavastian kanssa järjestämämme Kagrra,-kilpailu poiki kymmeniä toinen toistaan koskettavampia runoja. Japanilaisessa runoudessa käytössä on usein tarkat runomitat, mutta kilpailussamme muoto, tyyli ja pituus jäivät jokaisen oman harkinnan varaan ja tiimi olikin tyytyväinen nähdessään runsaasti mielikuvituksekasta monipuolisuutta, mikä ilmenee myös viiden voittajan runoissa.
Onnittelemme vielä voittajia, jotka ovat listattu alla aakkosjärjestyksessä, sekä kiitämme kaikkia kilpailuun osallistumiseen aikaansa käyttäneitä.
Sara Goncalves
Illan valossa
puut kukkivat valkoista.
Yökin halusi
vain rakkauden kehdon. Kuu
näkee valkoista unta.
Tekijän kommentti:
Ajattelin kirjoittaa runon, joka olisi tunnelmaltaan samanhenkinen kuin Kagrra,n sanoitukset. Löysin yhden aikaisemmin kirjoittamani runon, joissa oli sellaisia elementtejä ja kielikuvia, jotka siirsin aluksi melko suoraan tähän runoon. Tunnelma myös muistutti minua juuri lukemastani Kioto-kirjasta, joka sekin oli jonkinlainen kunnianosoitus perinteiselle japanilaiselle kulttuurille. Tunnelman lisäksi ajattelin korostaa japanin kulttuurin vaikutusta runossani kirjoittamalla sen tanka-muotoon, vaikka se tuntuikin aika kliseiseltä ajatukselta. Tähän muotoon kirjoittaminen kyllä aiheutti sen, että minun oli muokattava valmiina olevia tekstinpätkiä aika paljonkin, ja kehitin runolle uuden keskiosan.
Yritin myös löytää runoon jotain elementtiä, joka viittaisi konkreettisemmin Kagrra,an bändinä, mutta luovuin tästä ajatuksesta, koska se olisi tehnyt hallaa runolle kokonaisuutena.
Paula Haapanen
Hetkellisesti sinun
Isshi-kun, Isshi-kun,
kerro minulle se laulu,
jonka löysit taivaasta.
Se laulu, josta minä pidän eniten.
Minä haluan vain kuulla sen laulun,
jonka löysit taivaasta ja annoit minulle.
Ja olla jälleen kerran sinun.
Tekijän kommentti:
Waa, tätä on vaikea uskoa todeksi!
Olen vain niin... Innoissani!
Kun näin ilmoituksen kilpailusta, minulle tuli heti mieleen rauhallisuus ja pehmeä tunnelma. Sitten runo vain... Tuli.
Sanna Karjalainen
omien jalanjälkien seassa
juoksevat perkeleet
ja kadotettu aika
tukahdetut toiveet
ja hiljaisuus
(joka on kaadettava täyteeen ettei se kaikuisi)
rinnakkain, peräkanaa
reunaa kohti ja lujaa
outoa arpikudosta
haavasta en muista
kuin kaikuja
haamukipuja
raajassa, jonka annoin katkaista jo vuosia sitten
palasina lattialla
edessä, jaloissa
päivät joiden kulusta
on jo niin kauan
että niiden reunat alkavat käpertyä valossa
ne ovat olleet hiljaa
jo pitkään
en osaa ulos tästä huoneesta
kuulen niiden liikkuvan
Tekijän kommentti:
Voitto tuli pienenä yllätyksenä koska olin oikeastaan unohtanut osallistuneeni koko kilpailuun ja olin sittemmin ostanut itselleni lipun mutta eipä siinä mitään, voittaminen on aina kivaa. :D Runo syntyi aika suoraviivaisesti Kagrran Miyako-albumia ja sen hetken omia fiiliksiä kuunnellen muutamassa minuutissa. Rehellisesti sanottuna muistikuvani runoni sisällöstä ovat vähintäänkin hämärät. :'D
Laura Kivimäki
Usvan peittämässä puutarhassa
hän vaeltaa
Kevein hartain askelin
mieltänsä lohduttaa
Kimononsa lepatus
ilmassa liihottaa
kyyneleitä täynnä
tunteitaan heijastaa
Syksyn viimeinen päivä,
kukatkin jo kuihtuneet
Rakkauden ensi säteet
meistäkin jo kaikonneet
Istuutuu sille kivelle,
joka täynnä on lauluja
lausuu sanansa tuulelle:
"Ethän unohda aikoja,
meidän yhteisiä muistoja"
Tekijän kommentti:
Olin todella yllättynyt voitosta, sillä runo syntyi puhtaasti hetken huumassa. Koetin kagrra,:a kuuntelemalla päästä perinteiseen japanilaiseen tunnelmaan ja se onnistuikin helposti ja aloitin samantien kirjoittaa runoa. Kiitos mahtavasta kilpailusta ja toivottavasti tällaisia on tulevaisuudessa lisää!
Laura Lindeman
Vuosi
Kevät
Tuulet eivät ole meidän puolellamme
Rakas, olet kuihtunut eikä aurinko nosta sinua enää
Hymy on jäänyt pois vainajankasvoiltasi
Kesä
Sade ei ole meidän puolellamme
Rakas, olet mädäntynyt eikä kesäkuun jälkeen enää...
Sadekausi syö minun sydämeni
Syksy
Kohtalo ei ole meidän puolellamme
Rakas, minä en halua sydäntäni takaisin enää
Seisot vaahteran varjossa etkä jaksa
Talvi
Kylmyys on meidän puolellamme
Rakas, hymy ei haihdu vainajankasvoiltasi enää
Lumi hiipii ihollesi ja nukut
Tekijän kommentti:
Kirjoitin runoni heti kilpailun netissä nähtyäni suoraan lomakkeeseen ja lähetin saman tien, mikä huolestutti vähän, sillä yleensä työstän runojani mieluummin pidemmänkin aikaa. Runo perustuu ennen kaikkea nopeaan assosiointiin, joka kulki minulla reittiä Kagrra, - japanilaiset perinteet - japanilainen runous - vuodenajat. Lisäsin perinteiseen teemaan ehkä vähän vähemmän perinteisiä sanoja ja joitain Kagrra,sta mieleen tulevia asioita - siinä se sitten oli. Voitto tuli vähän yllätyksenä, mutta se on iloinen sellainen, ja olen lähdössä keikalle innokkain mielin, sillä bändi on aivan loistava.
