D'espairsRay - Tuska, Helsinki 1. heinäkuuta 2007

Finntrollin lopetettua bändin esiintymistä seurannut väki vaihtui nopeasti D'espairsRayn faneihin, vaikka aikaa suuresti odotettuun keikkaan oli vielä noin tunti. Useilla oli päällään bändin paita ja loput valittelivat sitä, ettei niitä ollut riittänyt enää sunnuntaille.

Sekä yleisten ennakkoarveluiden, että Provinssirockin MUCC-keikan kommenttien perusteella olin henkisesti varautunut maistaneen väen mahdollisiin purkautumisiin japanilaisuudesta, animesta, musiikin epämetallisuudesta ja muusta vastaavasta, mutta onneksi mitään sellaista en ainakaan omalta paikaltani havainnut. Sen sijaan ilman täytti varsin tuttu tunnelma, jossa lavalla piipahtelevalle henkilökunnalle huudellaan mitä sattuu - sentään heille ei tällä kertaa kiljuttu kuin itse tähdille konsanaan.

D'espairsRay aloitti ajallaan kameroiden noustessa oitis pystyyn, kuvausmahdollisuutta kun ei usein suosittujen japanilaisten bändien kohdalla satu. Hizumi ilmaantui lavalle ison vyönsä ja turkisreunaisen takkinsa kanssa, osoittaen bändin omaa varovaisen synkistelevää tyyliä.

Varsinaisesti keikka tuntui pääsevän todelliseen alkuunsa toisen kappaleen, MIЯRORin, kohdalla. Alkuhuumasta oli päästy ja helposti mieleen tarttuva kipale kieltämättä on ehdoton suosikkini uudelta albumilta. Yleisön mukanaolosta päätellen MIЯRORin painostavat sävelet upposivat moneen muuhunkin kuuntelijaan nostaen tunnelman laajan teltan kattoon. Karyu esiintyi tapaansa kuuluvasti ollen jatkuvassa liikkeessä ja antaen pitkien hiustensa hulmuta. Tuttua oli myös, etteivät ZERO ja Karyu vaihtaneet paikkaa kuin pari nopeaa kertaa, jolloin basisti jäi omalta osaltani vähemmälle huomiolle, paikkani ollessa oikealla, eli Karyun puolella.

Myöhemmin Hizumi riisui (kieltämättä lämpimän oloisen) takkinsa paljastaen kiusoittelevan oloisesti ensin olkapäitään. Loppukeikan hän esiintyi ilman yläosaa.

Muutaman hitaamman kappaleen, kuten singlenäkin julkaistun Squallin, jälkeen olikin vuorossa jälleen yllättävää reippailua - HOLLOW on ehdottomasti yleisön uusi livesuosikki! Kaikkien oli helppo päästä mukaan yksinkertaiseen, mutta samalla melodiseen lalatteluun. "Turhankin yksinkertainen" kuvaa hyvin sitä ajatusta, jolla olin kappaleen ennen Tuskaa mieltänyt, sillä jostain syystä en ollut sisäistänyt sen ideaa ollenkaan. Keikkatilanteessa reaktio oli kuitenkin niin harvinaisen mahtava, että kuulen nyt HOLLOW'n aivan eri tavalla albumiltakin soitettuna. Esitettäessä laulu tuntui jatkuvan jatkumistaan ja yleisön lisäksi myös yhtye riehaantui: yhdessä vaiheessa Karyu hakkasi päätään vahvistimeen!

Kaleidoscopen jälkeen yleisölle lensi plektroja suoraan Karyun suusta, vesipulloja sekä tietenkin Tsukasan rumpukapuloita. Loppuvaiheessa Hizumi otti varovaista, mutta kiitollisen oloista kontaktia yleisöön ojentamalla kättään heitä kohti, kiertäen sen vasemmalta oikealle, seuraten samalla katseellaan.

Olin odottanut keikan tuntuvan lyhyeltä ja vähemmän intiimiltä verrattuna marraskuiseen oneman-konserttiin Tavastialla, mutta jälkitunnelmat olivatkin täysin erilaiset. Bändi nappasi yleisönsä itselleen aivan yhtä vahvasti, eikä lyhyemmän settilistankaan osalta ole varsinaisesti muuta valittamista kuin vanhempien klassikkohittien puuttuminen. Uusi albumi kun ei tällaisella sunnuntaifanilla ollut selvästikään päässyt vielä tarpeeksi kovaan kuunteluun, eikä odotuksiini tahtonut upota se, ettei esimerkiksi suuresti ihailemalleni BORNille todellakaan olisi Tuskassa tilaa. Toisaalta, uusista kappaleista onneksi löytyi tuoreita suosikkeja, muuttaen elämyksen ainakin omalta osaltani joksikin aivan odottamattomaksi.

-

Kuvista kiitos tiimin Katrinille.