D'espairsRayn kauan odotettu toinen kokopitkä albumi arvostelussa. Täyttikö levy suuret odotukset?
Vaikka Suomessa ensi kesänä peräti kaksi kertaa esiintyvä D'espairsRay on ollut olemassa jo lähes kahdeksan vuotta ja julkaissut melko suuren kasan sinkkuja, on heiltä kuitenkin ilmestynyt vain kaksi täyspitkää albumia. Näistä uusin, Mirror, julkaistiin Japanissa 11. toukokuuta. Bändi on todella suosittu Euroopassa, ja onkin luonnollista, että toista albumia on odotettu kuin kuuta nousevaa.
Mirror sisältää 12 kappaletta, joista neljä on ilmestynyt jo aiemmin jossain muodossa. Suunnilleen vuosi sitten julkaistu sinkkukappale, todella tarttuva, mutta D'espairsRayn rankkaan tyyliin sopiva Kogoeru yoru ni saita hana potkii edelleen kuten ilmestyessään, kuten myös tuoreempi sinkkulohkaisu Squall, joka on todella toimiva ja perinteinen D'espairsRay-tyylinen biisi. Squall-singlen b-sidenä ollut Screen on myös löytänyt tiensä albumille, joskin reilusti erilaisena versiona. Siinä missä singleversio oli todella herkkä ja rauhallinen, albumiversioon on lisätty kitarat, basso ja kunnon rummut. Lopputulos on paljon paremmin bändin tyyliin sopiva, mutta silti edelleen melodinen ja hieman hidastempoisempi kuin muut albumin kappaleet. Levyn puoliväliin sijoitettuna se luo tavallaan hyvän hengähdystauon kaiken mätön keskelle.
Closer to Ideal -kappale lienee levyn vanhemmista kappaleista tuntemattomin, sillä se on ennen julkaistu vain LIQUIDIZE-photobookin mukana tulleella bonuslevyllä. Onneksi se on nyt vihdoin albumilla, sillä kyseessä on yksi ehkä levyn parhaimmistoon kuuluvista vedoista. Kappale on yksi bändin rankimmista, ja Hizumin vokaaleja ei voi kuin kehua.
Kahdeksan albumin uutta kappaletta pitää sisällään melko tutunlaista materiaalia D'espairsRayn jo tunteville. Mitään dramaattista muutosta ei ole tapahtunut, vaan Mirror-albumi saanee fanit nauttimaan siinä missä aikaisempikin kokopitkä albumi Coll:set. Levyn aloittava DAMNED luo alkuosan kitaroillaan mystistä itämaista tunnelmaa, mutta muuntautuu pian hyvinkin raskaaksi. Kertosäe osoittautuu kuitenkin erityisen tarttuvaksi, ja lopputuloksena on todella upea biisi: rankka mutta helposti mieleenpainuva ja mukaansatempaava. Todella onnistunut valinta aloitusbiisiksi. Myös levyn lopetusraitaa KALEIDOSCOPEa on pakko kehua, sillä se kokoaa onnistuneesti levyn tunnelmat yhteen ja tavallaan houkuttelee kuuntelemaan levyä yhä uudelleen.
Levyn kenties kirkkain helmi on sen nimikkokappale Mirror. Varsinkin kertosäettä kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että D'espairsRayn jäsenet ovat tainneet todella keskittyä itsensä kehittämiseen, menettämättä silti soundilleen tyypillisiä raskaita riffejä ja pieniä goottimaisia vivahteita. Mukana on aivan uudenlaista tarttuvuutta ja monipuolisuutta, ja välillä musiikista kuuluu häivähdys jopa popahtavuutta, raskaudesta silti tinkimättä.
Pelkäksi kehumiseksi tämä arvostelu ei mene, sillä albumista löytyy miinuspuoliakin niitä liiemmin edes etsimättä. Ensimmäinen ajatukseni Mirrorin kuunneltuani oli, että levyllä on aivan loistavia kappaleita, mutta niiden lisäksi myös vähän liian suuri joukko epäonnistuneempia yrityksiä. Keskitason biisejä ei oikeastaan ole, vaan albumi jakautuu melko selkeästi hyviin ja huonoihin kappaleisiin. Näihin heikompiin biiseihin lukeutuu esimerkiksi SIXty∞NINe, jonka kertosäe on oudolla tavalla tarttuva, mutta todella häiritsevä, ja kappaleen yleisilme on aika sekava. SIXty∞NINen taustalla kuuluu välillä erikoisia elektronisia ääniä ja välillä industrial-musiikin mieleentuova syntetisaattori. Kitarariffi puolestaan tuntuu ajoittain liian itseääntoistavalta.
Myöskin heikoimpiin kappaleisiin lukeutuva HOLLOW ei jättänyt mieleen yhtään mitään muuta, kuin kamalat, korkealla äänellä lauletut ja liian selkeästi kuuluvat taustalaulut, sekä ärsyttävält laalalalaa-osat. ANGELDUSTin heikkous on samantapainen, sillä mieleen jäi useankin kuuntelukerran jälkeen vain loppuosan rauhallinen ja tavallaan hyvinkin kaunis osa. Se kuitenkin tuntuu vähän liian erilliseltä ja oudolta verrattuna koko levyn tunnelmaan.
Kokonaisuutena Mirror on ihan hyvä levy. Toivoin kuitenkin saavani kehua tätä todella hyväksi, joten on pakko myöntää, että olen vähän pettynyt odotettuani D'espairsRaylta enemmän. Useat upeat kappaleet antavat kyllä osittain anteeksi niitä huonompia, mutta luulisi kuitenkin, että niinkin kokenut ja hyvänä pidetty yhtye olisi saanut aikaiseksi tasaisemman kokonaisuuden ja eheämmän albumin. Näyttää kuitenkin siltä, että bändi on parempi julkaisemaan pienempiä kokonaisuuksia, kuten singlejä ja mini-albumeita. Mutta kyllä Mirrorkin on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen, enkä varmasti ole ainoa, joka odottaa malttamattomasti albumin kappaleiden kuulemista ensi kesän festareilla.
