D'espairsRay - Squall

Nimikkokappale Squall on nimenä hauska, koska ensimmäiset mielleyhtymät matkaavat lähinnä kaukaisille Final Fantasy VIII:n perukoille. Kappaleena se on kuitenkin paljon muuta kuin tuo hiljainen, ujo, salaperäinen ja samanniminen pelihahmo – Squall on todellakin taattua D’espairsRayta ja ehdoton hitti yhtyeen fanille. Tuotos noudattaa melko pitkälti nopeaa tempoa ja sen tukipilareina toimivat Karyuun vahva kitara sekä Hizumin ihanan persoonallinen ääni. Kaavakin on ”sitä samaa despamaista”; kertosäkeistö toistuu muutamia kertoja muiden säkeiden jälkeen ja puolessavälissä kappaletta tulee taas hitaampi välisoittokohtaus – interlude - kunnes taas päästään kertosäkeistön mukaansatempaavaan maailmaan. Omasta mielestäni Squall ei ehkä ole bändin paras mestariteos aikoihin, erityisesti kun mietitään niitä loistavia kappaleita ihka ensimmäiseltä (joskin tällä hetkellä vielä ainoalta) albumilta coll:set:lta, mutta se on kuitenkin moneen kertaan kuunneltava tuotos ja se toimii yksinkertaisesti yhtenä kokonaisuutena, joka miellyttää varmasti rankemman j-rockin kuuntelijan korvaa.

Toinen kappale on DESERT ja mielestäni ehdottomasti singlen paras raita. Yleensä en arvosta örinää ja karjumista yhdistettynä ns. ”mättömusiikkiin”, mutta tässä tapauksessa kyseinen örinä sopii niin loistavasti kappaleen tyyliin ja siitä lähteviin viesteihin, että en voi olla ajattelematta muuta kuin: Hizumi, anna mennä vain. Mielessäni herää kieltämättä kuva rankemmista suomalaisista hevimiehistä moshaamassa DESERTin tahtiin, mikä ei ole välttämättä kovinkaan kaukana todellisuudesta kesäisen Tuska-festivaalin jälkeen. Hyvin mahdollista, että D’espairsRay onkin tehnyt tämän kappaleen ajatellen erityisesti länsimaalaisia fanejaan ja asian mahdollisesti juuri näin ollessa; en voi kuin kiittää ja kehua yhtyettä hyvin onnistuneesta työstä.

Kolmantena ja singlen viimeisimpänä raitana kuullaan Screen, joka esittelee taas Despan herkempää puolta. Kappaleen heikkous löytyy valitettavasti siinä, että joillekin se saattaa kuulostaa hieman tylsältä ja pitkäveteiseltä, vaikka kaunis melodia seuraakin uskollisesti mukana aina raidan loppuun asti. Angstinen ja ahdistava ilmapiiri on koko ajan mukana, mutta siitäkin huolimatta Screen jää koko singlen heikoimmaksi lenkiksi.

Kokonaisuutena Squall on toimiva ja siitä riittää iloa pidemmäksikin aikaa, kun jokaisesta kappaleesta löytää aina jotakin uutta jokaisen kuuntelukerran jälkeen.