AiNA THE END aloitti uransa vuonna 2015 idoliryhmä BiSHin jäsenenä ja julkaisi sittemmin soolodebyyttialbuminsa THE ENDin vuonna 2021. Hän on kerännyt kansainvälistä huomiota etenkin DanDaDan- ja The Apothecary Diaries -animeihin
esittämillään kappaleilla. Tämän myötä Black Screen Records julkaisi AiNA THE ENDin musiikkia vinyylialbumilla nimeltä My Collection of Anime Songs. Saimme mahdollisuuden kysyä AiNA THE ENDiltä hänen musiikistaan ja uransa kehittymisestä.
Miten kuvailisit itseäsi artistina niille, jotka tutustuvat sinuun nyt ensimmäistä kertaa?
AiNA THE END: Olen harrastanut nyky- ja jazztanssia neljävuotiaasta asti, joten tanssi on aina ollut minulle tärkeä itseilmaisun muoto. Laulamisen aloitin 18-vuotiaana, ja sen myötä ajattelen olevani artisti, joka aidosti arvostaa sekä laulamista
että tanssimista.
Milloin ymmärsit, että musiikki tulee olemaan elämäsi keskiössä?
AiNA THE END: Yläkoulun paikkeilla. Minulla oli tapana ladata lempibändieni kappaleita iPodiin ja kuunnella niitä matkalla kouluun. Sen ansiosta aikaiset herätykset eivät tuntuneet enää taakalta. Musiikki muutti maailmani, ja siitä oli oikeasti apua silloinkin, kun ikäviä asioita tapahtui. Siinä vaiheessa ymmärsin.
Äänesi on hyvin tunnistettava ja sielukas. Miten olet päätynyt omalaatuiseen laulutapaasi?
AiNA THE END: Olin mukana tyttöryhmässä nimeltä BiSH kahdeksan vuoden ajan. Sinä aikana opin rock'n'roll-laulamisen perusteet. En kehittänyt nykyistä ääntäni itse. Koen sen muotoutuneen muilta saatujen oppien perusteella.
Mitkä artistit tai musiikilliset kokemukset tekivät sinuun nuorempana suurimman vaikutuksen?
AiNA THE END: Nykytanssiryhmä nimeltä N-Trance Fish. Heidän esityksensä nähtyäni olin niin lamaantunut, etten sen päätteeksi päässyt edes keikkapaikasta ulos. Siitä jäi minuun voimakas, ikään kuin positiivinen "trauma". Sen kokemuksen myötä
olen halunnut omilla keikoillani antaa muille ihmisille samankaltaisen upean järkytyksen.
Millaisia tunteita haluat musiikkisi kautta välittää?
AiNA THE END: Arkielämän kaaoksessa ja sumussa, etenkin silloin kun asiat eivät mene hyvin, haluaisin musiikkini olevan kuin reset-nappula, jota voi painaa ja aloittaa uudestaan. Tai niin ainakin ajattelisin haluavani...
Olet työskennellyt sekä osana ryhmää että sooloartistina. Miten soolouran aloittaminen on muuttanut suhdettasi musiikkiin?
AiNA THE END: Koen suurempaa vastuullisuuden tunnetta. Aiemmin en ajatellut kovinkaan tarkasti esimerkiksi kappaleiden nimien kaltaisia asioita, mutta sooloartistiksi ryhdyttyäni olen alkanut huolellisesti suunnittelemaan kunkin nimen joka ikiselle
kappaleelle. Sen lisäksi olen alkanut kantaa raskaammin vastuuta myös jokaisesta esiintymisestä.
Monet kappaleistasi vaikuttavat hyvin henkilökohtaisilta. Onko musiikin tekeminen sinulle keino parantaa kolhujasi?
AiNA THE END: Ei oikeastaan. Luovuus vaatii paljon energiaa. Sanoitukset eivät ilmaannu tyhjästä kuten tavalliset keskustelut. Sanat täytyy sovittaa rytmiin kuin palapelissä ikään, koska muuten lopputulos ei kuulosta oikealta. Haluamieni asioiden ilmaiseminen ja samalla niiden musiikiksi muotoileminen on hyvin vaikea prosessi.
Olet viime aikoina laulanut animeihin useita alku- ja lopputunnuskappaleita. Mikä animeprojekteissa vetoaa sinuun?
AiNA THE END: Animetunnarit ovat yleensä 89 sekunnin pituisia, ja koen sen pituuden hyvin romanttisena. Niinkin lyhyessä ajassa on luotava jotakin vuoristoradan kaltaista, täynnä dynamiikkaa ja liikettä. Mielestäni se todella koettelee tekijän
taitoja. On ihanaa yrittää ratkaista, miten ilmaista kaikki tarvittava niiden 89 sekunnin aikana.
Miten yhdistät omat tunteesi tarinaan ja hahmoihin silloin, kun teet musiikkia animea varten?
AiNA THE END: Tutustun päähenkilön tai yleisesti hahmojen repliikkeihin ja etsin kohtia, jotka muistuttavat itseäni. Sanoituksia kirjoittaessani sovitan mukaan aidot tunteeni. Tällä tapaa kappale ei nojaa liian vahvasti animeen ja sisällytän tietoisesti
mukaan omaa sisintäni.
Onko mielessäsi jokin erityinen anime- tai mangauniversumi, johon olisi unelmasi tehdä musiikkia?
AiNA THE END: Sarjat, joissa hahmot muuntuvat. Oman sukupolveni kohdalla Sailor Moonin ja Ojamajo Doremin kaltaiset sarjat olivat suosittuja, joten olisi mahtavaa tehdä jotakin niihin. Rakastan myös Violet Evergarden -animea,
joten siihenkin haluaisin tehdä musiikkia.
Musiikkiasi levitetään nyt kansainvälisesti Black Screen Recordsin kautta vinyylijulkaisuna, joka sisältää anime- ja elokuvakappaleitasi. Miltä tuntuu saavuttaa laajempi yleisö Japanin ulkopuolelta? Kertoisitko tarkemmin ajatuksistasi?
AiNA THE END: On the Way -nimisen kappaleen ansiosta sain tavoitettua kuuntelijoita monissa maissa Japanin ulkopuolella. Se mahdollisti vinyylilevyn julkaisemisen. Haluaisin viedä levyjäni ulkomaille ja jatkaa musiikkini kansainvälistä
levittämistä.
Voiko musiikki mielestäsi ylittää kielimuurit? Oletko itse kokenut tätä ulkomaisten faniesi kanssa?
AiNA THE END: Esiinnyin Espanjassa Manga Barcelona 2026:ssa, ja keikan aikana ulkomaiset fanit innostuivat jo kappaleiden introista. Silloin ymmärsin, että jotkut fanittavat kappaleita itsessään. Sanat ovat japaniksi, joten niitä ei välttämättä
täysin ymmärretä, mutta tuntui, että jotkut ihailevat musiikkia itsessään, ja se ilahdutti minua kovasti.
Onko sinulla nyt Espanjan-vierailusi jälkeen kiinnostusta keikkailla uudelleen Japanin ulkopuolella tai lähteä jopa maailmankiertueelle?
AiNA THE END: Kyllä haluaisin, mutta nyt minulla on tulossa Aasian-kiertue, joten ensin haluan vierailla niissä Aasian maissa, joissa en vielä ole käynyt.
Mitä toivoisit kansainvälisten kuuntelijoiden tuntevan, kun he tutustuvat musiikkiisi ensimmäistä kertaa?
AiNA THE END: Haluaisin heidän kertovan tarkan rehellisen mielipiteensä. Vaikka se olisi "tämä sattuu korviin". (nauraa) Kommenttien ei tarvitse olla pelkästään positiivisia, kaikki käy hyvin.
Jos voisit antaa kymmenen vuoden takaiselle itsellesi yhden neuvon, mikä se olisi?
AiNA THE END: Sanoisin itselleni: "Sinun pitäisi arvostaa muita (BiSHin) jäseniä enemmän". (nauraa) Olin silloin niin keskittynyt omaan toimintaani, etten ehtinyt edes juhlistaa esimerkiksi syntymäpäiviä. Minun olisi kannattanut arvostaa
ympärilläni olevia ihmisiä enemmän ja nauttia yhteisistä hetkistä.
Mikä auttaa sinua latautumaan tai löytämään inspiraatiota silloin, kun et tee musiikkia?
AiNA THE END: Viime aikoina olen lukenut runokokoelmia, ja Shuji Terayaman runous on kiehtonut minua aivan erityisesti. Tykkään vanhemmista elokuvista ja runokokoelmista, etenkin sellaisista joissa on klassista, vanhanaikaista tyyliä.
Mitä arvoja tai sanomaa haluaisit pitää mukanasi koko artistiurasi läpi?
AiNA THE END: Elämässä tapahtuu paljon asioita, mutta poikkeuksellisia ihmisiä ei ole olemassakaan. Jokaiselle tässä maailmassa on jaettu yhtä paljon lahjakkuutta ja aikaa. Kysymys on vain siitä, miten tilanteen kanssa päättää elää. Ymmärsin sen
itse vasta hiljattain. Sen sijaan, että ihmiset ajattelisivat jonkun toisen olevan poikkeuksellinen, haluan heidän tietävän, että he itse ovat poikkeuksellisia ja että heidän tulee elää ylpeinä. Tätä olen pohtinut myös sanoituksissani viime aikoina.
Millaisen tulevaisuuden haluaisit musiikillasi rakentaa?
AiNA THE END: Viime aikoina olen kuunnellut musiikkia kannettavan soittimen kaiuttimista, etenkin Joni Mitchelliä. Olisipa mukavaa, jos minusta tulisi hänen kaltaisensa laulaja, joku jonka musiikki livahtaa kaikessa hiljaisuudessa osaksi
ihmisten arkielämää.
