Pitkää uraa musiikissa tehnyt
Kaya tunnetaan vahvasta äänestään, klassisista musiikillisista vaikutteistaan ja näyttävästä pukeutumisestaan. Hän nousi lukuisten suomalaistenkin fanien tietoisuuteen jo vuosituhannen vaihteessa
Schwarz Stein -yhtyeestä ja sittemmin soolomusiikillaan. Ikonisesta asemastaan huolimatta hän ei kuitenkaan ollut konsertoinut Suomessa. Onneksi asia korjaantui tänä vuonna, kun lolitamuotiyhdistys Hellocon ry kutsui
Kayan
Beyond the Shimmering Stars -tapahtumansa
kunniavieraaksi. Aiemmin Hellocon ry:n vieraina on ollut
Brilliant Kingdom -duo sekä
Mana.
Tampereella
Kaya osallistui ensin muotitapahtuman päiväohjelmaan Puistotornissa, jossa hän vastasi kysymyksiin ja tapasi fanejaan. Olympiassa järjestetyissä
Glitter Masquerade -iltabileissä hän puolestaan esitti täysipituisen konsertin,
minkä lisäksi iltaan lukeutui vielä burleskihenkiset näytökset kotimaisilta esiintyjiltä.
Kaya on julkaissut urallaan paljon musiikkia, joten oli mielenkiintoista nähdä, mitä Suomessa kuultaisiin. Keikan alkuhetkien raitoihin lukeutuivat kevyt
Transmigration sekä mystinen ja mahtipontinen
SODOMY. Kokonaisuudessaan
settilistalta erottuvina mieleen jäivät myös EDM-vaikutteiset kappaleet, kuten
Epicurean. Esiintyessään
Kaya usein hymyili ja vilkutteli, ja aina välillä hän innosti fanejaan huutoon poseeraamalla ja ilmeilemällä teatraalisesti.
Tulkin välityksellä yleisölle puhunut
Kaya kertoi rakastavansa lolitamuotia ja valinneensa tapahtuman kunniaksi tyyliin sopivan mekon.
Kaya myös sanoi palaavansa Suomeen ensi vuonna, tosin myöhemmin keikan aikana tarkennettiin, ettei
mitään varmaa ole vielä lyöty lukkoon. Vahvat suunnitelmat
Kayalla joka tapauksessa on ensi vuoden varalle, eikä ihmekään, sillä kyseessä on hänen 20-vuotisjuhlavuotensa sooloartistina, sillä hänen debyyttisoolosinglensä
Kaleidoscope ilmestyi kesäkuussa
2006. Lisäksi
Kaya nosti jo nyt
sosiaalisessa mediassa esiin sen, että siinä missä tämänkertainen iltabilekeikka oli ikärajallinen, ensi vuoden konserttiin myös alaikäiset
fanit pääsisivät sisään.
Suomalaisilta oli ennen keikkaa kysytty heidän suosikkikappaleitaan, minkä
Kaya otti puheeksi: "Kuvittelin fanien haluavan kuulla
Chocolat'n kaltaisia söpöjä, iloisia, säkenöiviä kappaleita, mutta toiveet olivatkin pelkkää synkkää",
hän selitti huvittuneesti. "Onko teillä Suomessa kaikki hyvin?"
Seuraavaksi
Kaya julisti toteuttavansa kyseiset toiveet synkemmästä musiikista. Osuudessa kuultiin monenlaisia tunnelmia surumielisyydestä (
Silvery Dark) jylhään kohtalokkuuteen (
Memento mori,
Hannya) ja jopa uhkaaviin
sävyihin (
SALOME).
Synkkä osuus huipentui yllättävän raskaaseen
Rose Jailiin, jota esittäessä lavan punertava valaistus oli muuttunut hämäräksi. Hetki oli hieman surrealistinen, sillä tunnelma oli yltynyt niin musiikiltaan kuin esitykseltään kuin hevimmän
bändin keikaksi. Rankan kappaleen loputtua
Kaya vetäytyi hetkeksi lavan takaosaan ja valot kirkastuivat. Pidempää taukoa pitämättä hän omaksui jälleen hymyilevän ja vilkuttelevan esiintymistyylinsä ja aloitti hyväntuulisen
Glitter Archin.
Tämä käänne herätti sekä ihailua taitavasta eläytymisestä että hivenen hilpeyttäkin.
Kayalta ehdottomasti sujuu monenlaiset tyylit, jopa lennosta vaihtaen.
Tässä vaiheessa konsertti oli jo lopuillaan: encore-kappaleena
Kaya esitti
Ai no sankan eli coverin chanson-laulaja
Édith Piafin
Hymne á l'amourista.
Kaya kuvaili tähän kappaleeseen kiteytyvän hänen rakkautensa
fanejaan kohtaan. Lisäksi
Kaya kertoi esittävänsä seuraavana päivänä Hellocon ry:n teekutsutapahtumassa vielä rauhallisen minikonsertin.
Kayan osuuden päätyttyä oli ohjelmatauon vuoro, jonka jälkeen illan viimeiset esiintyjät
Maristola ja
Our Lady of Sorrows (
Nita) aloittivat klo 23 aikoihin. Olin miettinyt, joutuuko osa päätähden vuoksi tulleista
lähtemään tähän aikaan jo paluumatkalle, mutta tunnelma jatkuikin edelleen aivan katossa. Yleisö huusi ja kannusti villisti aivan kuten
Kayankin keikan aikaan. Molemmat esiintyjät esittivät lyhyet burleski-/stripteasehenkiset esitykset.
Maristolan taustabiisinä
soi drag-ikoni
Divinen
You Think You're a Man, ja tähän sopien esiintyminen olikin repäisevän ronski.
Our Lady of Sorrows puolestaan viritteli aluksi herkempää tunnelmaa – mutta esitys kehittyi nopeasti hyvin eri suuntaan.
Maristola
Our Lady of Sorrows
