yk (Hello1103) – Haven

Bändi- tai artistinimen keksiminen lienee tavoitteellisen muusikon merkittävimpiä yksittäisiä hetkiä, jolla voi olla valtava vaikutus koko urapolkuun. Erityisesti tänä internetin ja hakukoneiden aikana nimen tulisi olla sen verran harvinainen sana(yhdistelmä), ettei se heti kättelyssä hautautuisi lukemattomien samankaltaisten hakutulosten sekaan. Ennen hakukoneiden aikaa kaikki oli yksinkertaisempaa. Tarvitsi vain olla jollain tavalla iskevä, vaikka nimi sanana olisikin ollut yksinkertainen (esim. X). Toisaalta aina voittoisa tekniikka on ollut keksiä merkitykseltään niin häiritsevä nimi, ettei se oikein voi olla herättämättä kiinnostusta (esim. School Food Punishment). Oman luokkansa muodostavat sitten nimet, jotka ovat merkitykseltään niin mystisiä, etteivät ota avautuakseen ja jäävät siksi unhoon. Hello1103 käy tästä hyväksi esimerkiksi. Kävi nimittäin niin, ettei artistinimi yk (Hello1103) herättänyt arvioijassa minkäänlaisia muistikuvia ennen kuin pikainen verkkohaku paljasti hänen itsensä kirjoittaneen aiheesta aiemmin. Sattuuhan näitä.

Yhtä kaikki, Hello1103 on audiovisuaalinen ambient-duo Tokiosta. yk (Hello1103) taas on kyseisessä duossa VJ:nä eli ”videojukkana” työskentelevän yukakon sooloprojekti. Tältä projektilta julkaistaan tänään 17.12. debyyttialbumi Haven, jonka saatekirjeessä kerrotaan projektin alkaneen vasta vuonna 2020. Albumin ”abstrakti” ja improvisoitu musiikki kuulemma heijastaa artistin ”visuaalista tietoisuutta”, josta albumin vaikuttavaa kansitaidetta voinee videon puutteessa pitää jonkinlaisena esimerkkinä. Lisäksi abumin on masteroinut kuuluisa ambient- ja drone-tuottaja Chihei Hatakeyama.

Albumikokonaisuutena Havenia ei ainakaan voi syyttää liiallisesta tavanomaisuudesta. Seitsemän kappaleen joukosta suurin osa on pelkkää analogisyntikoiden kohinaa ja sen erilaisia kerrostumia. Keskelle on kuitenkin sijoitettu kaksi pianosoundin säestämää ja laulettua kappaletta. Albumin saatekirjeessä korostetaan erikseen kappalejärjestyksen merkitystä kuuntelijan johdattamisessa ”psykologiseen maailmaan”. Siitä, täyttyykö tämä tavoite, voi olla montaa mieltä, mutta yhtä kaikki kontrasti avaruussuhinan ja himmeinä valopilkkuina sukkulan ikkunasta vilahtavien pianoballadien välillä on sangen vaikuttava.

Kaikki albumin suhina ei toki ole samanlaista. Kaksi ensimmäistä kappaletta, jotka yhdessä kestävät yli 13 minuuttia, ovat lähinnä sellaista harmitonta taustakohinaa, jota voisi kuvitella kuulevansa huvipuistossa pikkuastronauttien kuusimulaatiossa. Loppupuolen kolme ambient-pätkää taas ovat jollain tapaa musikaalisempia ja vilisevämpiä, vähemmän staattisia. Ehkä oman aurinkokuntamme rajat on näissä jo jätetty taakse ja kaukaisten galaksien hämmästyttävät elämänmuodot valtaavat alaa. Soundimaisemat sinänsä ovat yksinkertaisia ja avaria, leveällä pensselillä levitettyä tasaista kudosta ilman huomiota hiveleviä yksityiskohtia. Siinä missä albumin alkupuolen jähmeä taustamelu ei oikein tee minkäänlaista vaikutelmaa, puhuttelee esimerkiksi Bottomlessin tärykalvoille tungetteleva ääniavaruus aivan eri tavalla. Albumin päättävä Forgotten Haven taas yllättää digibasarin jytkeellä ja rytmikkäästi värisevillä arpeggioilla, jotka erottuvat albumin muutoin tasaisesta äänimatosta.

Varsinainen kliimaksi, ainakin meille peruspopin suurkuluttajille, on kuitenkin albumin kolmas raita Moonlit. Pintaan miksattu piano ja vielä senkin päällä ryöppyvä laulu hiipivät intiimisti iholle pakottaen pysähtymään ja kuuntelemaan. Jää epäselväksi, millä kielellä (jos millään yleisesti tunnetulla) kappale lauletaan. Tästä huolimatta huokauksenomaisena tuulena virtaavissa sanoissa on jotain käsittämättömän puhuttelevaa ja koskettavaa. Mielikuvamatkalla Linnanmäen leikkiavaruudesta kauas pois kotigalaksin tuolle puolen olisi Moonlit kohtaus aivan Linnunradan rajalta: sieltä, missä juuriltaan irtautuva ihminen jättää viimeiset terveisensä kodille, tuolle rakkaalle planeetalle, joka albumin kannessakin kuvataan. Kappale on yksinkertaisesti todella kaunis ja taittaa albumin vaikuttavalla tavalla kahtia. Sitä seuraava Goodbye on lähinnä vain haalea muisto inhimillisestä musiikista, väliaskel matkalla kohti orgaanisen ulkoavaruuden syövereitä.

Kokonaisuudessaan Haven on kiehtova ja omalaatuinen musiikkiteos. Kiitokset albumi ansaitsee jo rohkeasti kokonaisuuslähtöisestä lähestymistavastaan sekä toteutuksen luovuudesta ja epätavanomaisuudesta. Missään nimessä se ei ole kovin helposti lähestyttävä albumi eikä iskevä senkään vähän vertaa, mutta oikeassa mielentilassa ja avoimesti kuunnellen siitä paljastuu kosolti väkevää kauneutta.

Albumin voi ostaa digitaalisesti tai CD:nä levy-yhtiön Bandcamp-sivulta.