Arvostelu

Ayane Yamazaki – Ribbon

28.08.2021 2021-08-28 14:46:00 JaME Kirjoittaja: Adolfiina

Ayane Yamazaki – Ribbon

Unenomaisen digipopin lähettiläs takoo kuumaa rautaa ja esittelee tutuksi tulleita temppuja.

EP Digitaalinen julkaisu

Ribbon

Ayane Yamazaki


© Ayane Yamazaki all rights reserved

© Ayane Yamazaki all rights reserved

Vain puolisen vuotta aiemman EP:nsä Yobikakerareten julkaisusta ambient pop -artisti Ayane Yamazakilta ilmestyi kesäkuussa jälleen uusi EP Ribbon. Teemana vaikuttaisi tällä kertaa olevan maailmanlaajuisen kuulijayhteisön kanssa yhdistyminen ja ”synkronoituminen”. EP:n nimellä tarkoitetaan saatekirjeen mukaan nimittäin nauhaa, josta kuulijan toivotaan ”kaikista rajoitteista vapautuneena” löytävän ”omat solmunsa”.

Kuten edeltäneellä EP:llä, Ribbonillakin on kuusi kappaletta, joista osa on instrumentaalisia, osa puolestaan laulettuja. Musiikkityylit ja äänimaisemat ovat niin ikään hyvin samankaltaisia kuin Yobikakerarete-EP:llä. Melkeinpä voisi EP-kaksikkoa kuvitella yhtenäisenäkin kokonaisuutena. Uudella EP:llä artistilla on tosin apunaan myös koskettimia soittava äänituottaja Kei Maruyama. Jo aiemmin tutuksi tulleeseen Yamazaki-tyyliin tuotannolliset apujoukot eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet.

Ribbonin kuusi kappaletta ovat poikkeuksetta pehmeän ambientääristä digitaalista poppia. Eteerisesti vellovat temmot ja kiireettömät melodiat soljuvat levollisen vetehisesti. Ne hellyttelevät kuulijaa aalloillaan jättämättä jälkeensä ihmeempiä rytmisiä korvamatoja. Yamazakin laulutyyli häilyy jossain kuiskauksen rajamailla rauhoittaen kuulijankin uneksivaan hajamielisyyteen. Rajoitteista vapaan merellisyyden vaikutelma on eittämättä läsnä.

Yobikakerarete-EP:llä viehättivät eritoten tasaisen-seesteisen äänimaailman seasta pilkistävä musiikillisten vaikutteiden monimuotoisuus. Minimaalisella ilmaisualalla taiteillut tyylifuusiot ovatkin ehkä Yamazakin erikoistaidoista merkittävin ja menestyksen salaisuus. Myös Ribbonilla on havaittavissa samaa hienovaraista musiikillista voimistelua. Blue esimerkiksi viehättää fuusiojatsahtivilla sointumatoillaan. EP:n huippuhetkeksi nousee puolestaan päätöskappale Sophia, jonka svengaavat sub-bassolinjat luovat EP:llä aivan omanlaisenaan tanssikeitaana kukoistavan hämyfunk-meiningin. Kuullaanpa kappaleessa jatsahtavan pianosoolon kaltainen lurittelukin, joka kuitenkin röyhevän parrasvaloissa paistattelun sijaan vain viivähtää lavan reunassa hapuilemassa. Yleisäänimaiseman minimalistinen ruotu pitää pehmoisen otteensa.

Kokonaisuutena Ribbon ei kuitenkaan yllä aivan edeltäjänsä tasolle. Yksi syy voi olla, että yllätysmomentti on jo käytetty. EP kuulostaa hyvin pitkälti vain aikaisemman toisinnolta kokonaisuuden rakennetta ja yksittäisten kappaleiden tyylijippoja myöten. Tuntuu kuitenkin myös, etteivät kaikki kappaleet ole aivan loppuun saakka vietyjä. Esimerkiksi sinkkubiisi Melody ikään kuin loppuu kesken eikä tunnu oikein saavuttavan sanottavaansa. Toisaalta unenomainen haahuilu ja tuokiokuvamaiset musiikilliset välähdykset lienevät juuri se näkökulma, jota EP:llä on yritettykin hakea. Tällaisessa tapauksessa pitempi ja hartaampi kypsyttely kuitenkin toimii yleensä paremmin kuin kolmen minuutin pikapyrähdys, jonkalaisia suurin osa Ribbonin kappaleista on.

Täällä linkit stream- ja latauspalveluihin, joista Ribbonin voi digitaalisesti hankkia.


MAINOS

Aiheeseen liittyvät artistit

Aiheeseen liittyvät julkaisut

EP Digitaalinen julkaisu 2021-06-23 2021-06-23
Ayane Yamazaki
MAINOS