Tapahtumakuvaajat työskentelevät taustalla välittääkseen muille tunnelmallisia hetkiä. Vaikka juuri nyt pitkä odotuksemme keikkajärjestämisen elpymiseksi jatkuu edelleen, päätimme nostaa JaME:lle kuvanneet
Iinan,
Annan ja
Henrikin hetkeksi etualalle ja kysyä heiltä, millaisia kokemuksia ja huomioita kuvaamisesta on vuosien varrella jäänyt mieleen.
Iina
Kuka olet ja mistä kiinnostuksesi valokuvaamiseen lähti?
Iina: Olen Iina, yksi JaME:n valokuvaajista. Olen lapsesta asti tykännyt kuvaamisesta, alun perin kuvasin talleilla hevosia ja muita ratsastajia. Aloitin JaME:lla vuonna 2015, jonka kautta innostuin tapahtumakuvaamisesta ja sitä olenkin tehnyt
siitä lähtien JaME:n lisäksi myös työkseni.
Millaisia muistoja JaME:lle kuvaamisesta on mieleesi jäänyt?
Iina: JaME:n kautta olen päässyt kuvaamaan todella upeita keikkoja ja vangitsemaan todella vahvoja tunteita, joita keikkasalissa syntyy.
BABYMETALin kuvaaminen on jäänyt päällimmäisenä mieleeni, sillä se on suurin tai nimekkäin artisti, jota olen kuvannut, mutta myös toistaiseksi viimeisin keikka, jonka olen kuvannut tai jolle olen osallistunut.
Missä keikkapaikoissa on mielestäsi ollut parhaat tai haastavimmat kuvausolosuhteet?
Iina: Haastavimmat olosuhteet ovat ehdottomasti olleet Tavastialla, koska niillä keikoilla, joita olen ollut kuvaamassa, ei ole ollut turva-aitaa. Yleisön joukosta kuvaaminen on todella vaikeaa toisinaan, koska olet eittämättä muiden tiellä
vaikket haluaisi, ja työnteko ylipäätänsä vaikeutuu. Parhaat olosuhteet on aina ollut The Circuksella, mikä on myös yksi syy miksi on harmi, että kyseinen paikka suljettiin.
Mitkä ovat suosikkisi JaME:lle ottamistasi kuvista? Onko niissä jokin tietty asia, mihin olet erityisen tyytyväinen?
Iina: Edellämainittujen BABYMETALin kuvien lisäksi muistan erityisen hyvin MAN WITH A MISSIONin keikan, jonka kuviin olin todella tyytyväinen ja harmikseni ne kuvat ovat kadonneet kovalevyltäni. MIYAVIn kuviin olen myös todella tyytyväinen,
ehkä mielestäni parhaimmat kuvat otin hänen viimeisimmällä Suomen-keikallaan.
© Iina Kaikko
© Iina Kaikko
© Iina Kaikko
Mitä muita aiheita tykkäät kuvata keikkojen lisäksi?
Iina: Kuvaan tällä hetkellä satunnaisesti cosplayta, joskin koronan vuoksi conit ovat olleet stopissa ja tämän vuoksi myös kuvia on tullut otettua vähän. Myös muut tapahtumat ovat todella lähellä sydäntäni, sillä olen kuvannut niitä myös
töissä paljon. Ja totta kai kuvaan paljon myös kissaani, mutta siitä otan kuvia pääasiassa vaan kännykälläni.
Linkkejä:
Portfolio,
IG @selflessgunman
Anna
Kuka olet ja mistä kiinnostuksesi valokuvaamiseen lähti?
Anna: Olen Anna, 35, tällä hetkellä tradenomiopiskelija. Kiinnostus valokuvaamiseen alkoi hyvin nuorena, ensimmäisen oman kameran sain 15-vuotiaana. Tykkäsin kuvata lemmikkejä ja luontoa, ja sitten myöhemmin kiinnostuin erityisesti keikkojen
kuvaamisesta, taisipa jossain vaiheessa olla haaveena tehdä jotain vastaavaa ihan työksikin.
Millaisia muistoja JaME:lle kuvaamisesta on mieleesi jäänyt?
Anna: Kuvausmuistoja JaME:lta on monenlaisia, aina oman suosikkibändin kuvaamisesta aivan uusiin tuttavuuksiin. Ensimmäisten keikkojen kuvaaminen jännitti todella paljon ja taisinpa muutaman kerran kuvauskeikan yhteydessä spontaanisti
päätyä tuuraamaan haastattelijaakin. Parhaiten mieleen on jäänyt vuoden 2009 ALSDEADin keikka Tsukiconissa, ehkä sen takia että se oli yksi ensimmäisistä kuvauskeikoistani ja koska kyseessä oli yksi silloisista suosikkibändeistä. Keikka oli Gloriassa
ja paikka oli suhteellisen täynnä. Meitä taisi olla kaksi kuvaajaa ja silloin Gloriassa oli myös turva-aita lavan ja yleisön välissä, joten kuvaus onnistui lavan edestä. Keikkojen kuvaaminen tutustutti myös moniin artisteihin joita ei muuten olisi tullut
kuunneltua, ja jotkut vakuuttivat live-esiintymisellään vahvasti.
Missä keikkapaikoissa on mielestäsi ollut parhaat tai haastavimmat kuvausolosuhteet?
Anna: Joillain keikoilla kuvaaminen oli helppoa koska lavan eteen oli järjestetty tilaa, kun taas muutaman kerran joutui kuvaamaan yleisön takaa tai jopa toisesta kerroksesta, ja koko rajattu kuvausaika meni jännittäessä, että saankohan
nyt yhtään onnistunutta kuvaa. Parhaat kuvausolosuhteet ja järjestelyt olivat jo edesmenneessä Nosturissa, jossa valaistus oli hyvä ja kuvauspaikka yleensä lavan edessä. Hankalimmaksi kuvakohteeksi voisin väittää Merzbow'n keikkaa Tampereen Klubilla.
Lavalla oli sakea savukoneen tuottama savu ja ei oikeastaan juuri ollenkaan valoa, joten kuvien ottaminen oli todella hankalaa. Toinen hankalahko paikka oli Gloria silloin, kun kuvauspaikaksi määriteltiin toinen kerros.
Mitkä ovat suosikkisi JaME:lle ottamistasi kuvista? Onko niissä jokin tietty asia, mihin olet erityisen tyytyväinen?
Anna: Suosikkikuviksi valikoin kuvat An Cafen, MIYAVIn ja DIR EN GREYn keikoilta. Kuvissa on hyvä valaistus, tunnelma ja asettelu ja ovat lisäksi tarkkoja. Pidän myös kuvista, jotka on otettu kauempaa, ja joissa näkyy yleisöä, mutta omassa
kamerassa ei usein aivan riittänyt valoteho suurimmassa osassa keikkapaikkoja, ja kauempaa otetuissa kuvissa on havaittavissa rakeisuutta.
© Anna Nikkinen
© Anna Nikkinen
© Anna Nikkinen
Mitä muita aiheita tykkäät kuvata keikkojen lisäksi?
Anna: Nykyään otan suurimmaksi osaksi luontokuvia, tykkään vaeltaa ja matkustella ja kamera lähtee yleensä aina mukaan. Ottamiani valokuvia pääsee katsomaan instagramissa:
@vaellushaikeus.
Henrik
Kuka olet ja mistä kiinnostuksesi valokuvaamiseen lähti?
Henrik: Olen Henrik. Kiinnostus valokuvaamiseen sai alkunsa reippaat kymmenisen vuotta sitten lukion lopulla. Erityisesti japanilaisten artistien ja bändien valokuvailu oli itselleni pidemmän aikaa eräänlainen oma yksittäinen haaveensa,
joka pääsi sitten lopulta JaME:lla toteutumaan.
Millaisia muistoja JaME:lle kuvaamisesta on mieleesi jäänyt?
Henrik: Ensimmäinen kuvaamani japanilaisbändi oli coldrain, joka esiintyi Bullet For My Valentinen lämppärinä vuonna 2013. Entuudestaan itselleni melko vieraan yhtyeen veto The Circuksella teki suuren vaikutuksen, minkä johdosta yhtye
onkin pysytellyt itsellä seurannassa ja kuuntelussa vielä tänäkin päivänä. Mieleenpainuvimpia ovat myös olleet ne hetket, joissa kuuntelemaansa yhtyettä tai artistia on päässyt tapaamaan esimerkiksi haastattelun lomassa. Näistä erityisesti girugameshin
kuvauskeikka Nosturilla sekä ennen esiintymistä tehty haastattelu ovat jääneet selvästi mieleen.
Missä keikkapaikoissa on mielestäsi ollut parhaat tai haastavimmat kuvausolosuhteet?
Henrik: Parhaat kokemukset kuvaajana ovat tarttuneet mieleen keikoilta, joissa valosuunnittelu on ollut eduksi myös kameran linssin takaa katsellessa. Varsinkin Nosturilla ja Glorialla kuvaamillani keikoilla valosta ei ole ollut juuri
pahemmin pulaa, minkä ansiosta yhtye tai artisti oli helpompi ikuistaa muunakin kuin tummana siluettina.
Mitkä ovat suosikkisi JaME:lle ottamistasi kuvista? Onko niissä jokin tietty asia, mihin olet erityisen tyytyväinen?
Henrik: Erityisesti kuvat BORNin ja Lycaonin yhteiskeikalta Glorialla ovat kokonaisuutena omaan silmään onnistuneita niin värien kuin monipuolisten kuvakulmien osalta. Myös SANAsta ottamani keikka- ja haastattelukuvat lukeutuvat värimaailmansa
ja yksityiskohtien osalta henkilökohtaisiin suosikkeihin.
© Henrik Savonen
© Henrik Savonen
© Henrik Savonen
Mitä muita aiheita tykkäät kuvata keikkojen lisäksi?
Henrik: Luonto- ja katukuvaus on alkanut kiinnostamaan viime aikoina enemmän, niin ikään satunnaisen kuvailun merkeissä. Tätä nykyä valokuvaus on kuitenkin jäänyt itseltäni hieman sivuun – lähinnä peliaiheisen – kirjoittelun tieltä. Viimeisimpiä
kirjoituksia voi käydä lueskelemassa muun muassa
Muropaketin ja
Tiltin sivuilta.
