Kulttuuriartikkeli

Juhlavuoden kunniaksi: MERRY – Beautiful Freaks

27.07.2021 2021-07-27 09:17:00 JaME Kirjoittaja: Adolfiina Copyeditor: Anu

Juhlavuoden kunniaksi: MERRY – Beautiful Freaks

Kummajaisuuden kauneuteen perehtyvällä albumilla retrokkiyhtye heitti kymmenvuotisen uransa kehitysvaiheet ja pari uuttakin ainesosaa häkellyttävään keitokseen.


© sun-krad Co., Ltd.

Huoneesta tästä kolhosta / ulos nyt aika loikata / silmät sulki, vinhal vauhdil / kauas pudota.

Kymmenettä juhlavuottaan vuonna 2001 viettäneen MERRYn (laskutavasta riippuen) kuudes studioalbumi Beautiful Freaks käynnistyy vähemmän hilpeissä merkeissä. Hiipivän-riipivän -chorale--intron jälkeen käynnistyvän finalen todellisuuspako on runollisessa kuvainnollisuudessaankin aika kolkkoa luettavaa. Kappaleesta käy hyvin selväksi, että vankilan lailla ympäröivä yhteiskunta on jälleen täynnä valhetta, surkeutta ja teeskentelyä, niin ettei muuta oikein voi kuin toivoa pääsevänsä sieltä tavalla tai toisella pois. Kappaleen viimeisellä rivillä harkitaan siipien levittämistä ja käydään paljon puhuvan kolmen pisteen myötä kohti synkeää seikkailua...

Tänä päivänä tulee Beautiful Freaksin julkaisusta kuluneeksi kymmenen vuotta. Aikaa albumi on kestänyt varsin hyvin ainakin siihen nähden, että se jo ilmestyessään oli melkoinen outolintu ja varmaan (vaikken juuri tuolloin ollutkaan kommentteja lukemassa) jakoi fanien mielipiteitä vahvastikin. Albumin yhteyteen osui muun muassa bändin levy-yhtiön vaihto. Musiikillisen sisällön perusteella voisi kuitenkin olettaa joitain muitakin muutoksia sattuneen lauluntekijöiden elämissä. Johonkin tällaiseen laulaja Gara viittakin, joskin hyvin ylimalkaisesti, youtubessa striimatussa muisteluvideosarjassaan. Harmi kyllä kyseisen sarjan Beautiful Freaksiä käsittelevästä osiosta ei saa irti kovinkaan paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tunnin jutustelutuokiosta merkittävä osa menee bändikollegeoiden kommenttien lukemiseen ja (mistä lie kumman syystä!) kuvamanipulaatioleikkeihin. Videon loppupuoli meneekin sitten sen pahoitteluun, kuinka mukavaa albumin nauhoituksista ja yksityiskohdista olisi ollut kertoa enemmänkin.

Jonkin verran perustietoa albumista saa onneksi esimerkiksi Vif-Music ja eritoten ok music -musiikkisivustojen tekemistä haastatteluista. Näissäkään ei kuitenkaan pureuduta esimerkiksi sanoitusten syövereihin kovin syvällisesti. Vaan eipä siinä mitään, itsenäinen tulkintahan juuri onkin kaikkein parasta tulkintaa, eikö vain. Mennään siihen ihan kohta.

Minulla ei ole MERRYä kuuntelevia ystäviä. Takavuosien seikkailuista visual kei -foorumeilla on kuitenkin jäänyt hämärä mielikuva, että Beautiful Freaks ei olisi erityisen pidetty albumi. Yhtyeen aikaisempiin albumeihin verrattuna Freaksiltä pistääkin välittömästi korvaan ennen kaikkea täysin uudistunut soundimaailma. Aiempien albumien aneemiset peltipurkkirummut olivat muodostuneet jo jonkinlaiseksi yhtyeen (tahattomaksi?) tavaramerkiksi, mutta Beautiful Freaksillä rummut jylisivät MERRYn mittapuulla hämmästyttävän rokkiuskottavasti. Tästä uudistuksesta harvalla varmaan oli nurisemisen varaa. Sen sijaan huomattavasti mielipiteitä jakavampi – ja eritoten yhtyeen retrokki-soundin faneja kauhistuttava – piirre olivat albumin kitaroiden ennenkuulemattoman raastavat hevisäröt. Beautiful Freaksillä MERRY kuulostaakin enemmän kuin koskaan ennen geneeriseltä nykyhevibändiltä. Osittain tätä uudistunutta soundipolitiikkaa selittää se, että yhtye päätti ensi kertaa urallaan miksauttaa albumin ulkomailla. Suurimman osan albumin kappaleista on miksannut Jens Borgen, joka on työskennellyt muun muassa Opethin, Soilworkin ja DIR EN GREYn kaltaisten metallijättien kanssa.

Vaan oli albumin sävelsisällössäkin sulateltavaa. Beautiful Freaks sisältää 16 kappaletta, joista kolme tosin on pieniä instrumentaalisia välisoittoja. Haastatteluissa yhtye korostaa, että kymmenvuotisen taipaleen virstanpylväänä seisovassa albumissa sattuivat sopivasti yhdistymään yhtyeen kaikki puolet. Kyllä albumille monenlaista merryä musiikkia mahtuukin kaihomelodisesta rokista hevimetallin jyskeeseen ja ska-punkista yhtyeen alkuaikoja leimanneeseen eroguro-möyrintään. Mukana on kuitenkin myös aika paljon uudenkarheita ainesosia, kuten entistä amerikkalaisemmalta kalskahtavaa metalcore-riffittelyä. Kokonaisuus on lopulta melkoinen sekametelisoppa, joka suuresta kappalemäärästä huolimatta kestää vain vajaan tunnin. Vaikkei sekalaista biisiparaatia kovin sujuvaksi albumikokonaisuudeksi voikaan kehua, on tuohon paraatiin osallistumisessa ja alusta loppuun kuuntelemisessa tiettyä kiihkeän korpivaelluksen tuntua. Hengästyttävää, arvaamatonta ja vaarallista. Beautiful Freaks on monellakin tapaa erittäin raskas albumi.

Musiikillisesti hajanaista albumia sitoo jossain määrin kokonaisuudeksi sanoitusten yhtenäisyys. Alkuajoiltaan MERRY oli tunnettu eritoten nostalgis-romanttisista ja eroottisen-groteskeista ”nonsense”-aiheistaan. Toki näissä on aina esiintynyt aimo annos yleistä epätoivoa ja kaikenlaista kaihoa, mutta Beautiful Freaksillä sanoitusten synkkyys on erityisen silmiinpistävää. Huomattavan monissa levyn kappaleissa tunnutaan käsittelevän kuolemaa ja sangen usein vielä pelottavan kaipaavaan sävyyn. Jo kappaleiden nimet, kuten Zetsubou (epätoivo) ja Crisis Moment kertovat aikamoisen suorasukaisesti tekijän ahdistuksesta.

Vai kertovatko sittenkään? Vaikka ”mustavalkoiseksi vääristyvän maailman” ja ”aina vain jatkuvien harmaiden seinien” kaltaisia kielikuvia vilisevät sanoitukset vaikuttaisivat ensisilmäyksellä hyvinkin henkilökohtaisilta, on Gara haastatteluissa antanut ymmärtää lähestulkoon päinvastaista. Aikaisemmilla levyillä hän kertoo kirjoittaneensa lähinnä oman päänsä sisäisiä mielikuvia ja ajatuksia, mitä vastoin Beautiful Freaksillä hän ensimmäistä kertaa kokeili kirjoittaa sanoituksia ensisijaisesti kuulijoita varten. ”Halusin, että lauluni välittyisivät entistä laajemmalle”, summaa hän Beautiful Freaksin sanoitusten johtoajatuksen Vif-Musicin haastattelussa.

Vaikka Gara silloin tällöin onkin maininnut myös omassa elämässään olleen vaikeuksia levynteon aikaan, saa haastatteluista kuitenkin sen vaikutelman, että henkilökohtaisten hätähuutojen sijaan Beautiful Freaksillä käsitellään elämisen hankaluutta yleisemmästä näkökulmasta. Kukapa ei harva se päivä ajattelisi, että yhteiskunnassa on yhtä sun toista niin pahasti vialla, että tekisi mieli vain lentää kauas pois? Asiaa voi havainnollistaa myös Freaksiä seuranneen NOnSense MARkeTin obiin painetun nerokkaan mainoslauseen kautta: ”Yhteiskuntaan kohdistuva raivostus räjähtää viimein!” Sama raivostus, jota MERRY sittemmin onkin ansiokkaasti vaalinut, olisi siis oikeastaan läsnä jo Beautiful Freaksillä. Freaksin raivo vain on seuranneen albumin räjähtävää punk-uhmaa huomattavasti sisäänpäin kääntyneempää ja epätoivoisempaa, ei siis vielä ulospäin räjähtänyttä vaan kytevää ja sielua raastavaa.

Toisaalta MERRYn sanoituksia jo alusta asti maustanut yhteiskunnallinen ulottuvuus on selvästi havaittavissa myös Beautiful Freaksillä. Esimerkiksi Monochromen voisi (yksinomaan vajavaisen kielitaitoni perusteella) ehkäpä tulkita lauluksi ”ohikiitävän taivaansa” ja ”kauaksi käyvät unelmansa” menettäneelle raharikkaalle. Laulu nimenomaan ei vaikuttaisi olevan menetyksen kärsineen itsensä näkökulmasta kirjoitettu, vaan tälle osoitettu eikä sanoituksista jostain kumman syystä paista ainakaan kovin kirkas myötätunto. Kertosäkeessä sade paiskoo ja maailma menettää värinsä. ”Ei maailmassa missään rauhan paikkaa oo”, huoataan puolestaan viimeisellä rivillä. Kenties lohduttoman toteamuksen tarkoituksena on toivottaa häilyvän mammonaparatiisinsa varaan rakentanut yläluokkainen tervetulleeksi tavallisen työtätekevän kylmään todellisuuteen.

Tai sitten ei. Joka tapauksessa kappale on musiikillisesti melkoisen kiinnostava yhdistelmä halpoja metalcore-riffejä ja musertavan jylhää kertosäettä, jonkalaisiin kykenevät vain harvat taitavat iskelmänikkarit. Gara kiekuu dramaattisesti äänensä äärirajoilla, mikä tehokkaasti kasvattaa kappaleen jännitettä. Itse asiassa laulaja mainitsee historiamuisteluissaan ohimennen jotain kurkkuongelmistaan ja niihin saamastaan hoidosta albumin teon aikana. Jostain syystä myös albumin kappaleet kuulemma kirjoitettiin poikkeuksellisen korkeisiin sävellajeihin, minkä kyllä kuuleekin laulajan ajoittain tuskallisen kireänä pinnistelynä (ks. päätösbiisi SWAN). Katastrofin aineksista huolimatta Gara itse hehkuttaa, että Unbalance Kinemalle saatiin taltioitua yksi hänen suosikkilaulusuorituksiaan koskaan. Totta onkin, ettei tanssituttavaa ska-poljentoa ja hevikiihdytystä täysin luonnollisesti yhdistelevän kappaleen sävellaji kipua naurettaviin korkeuksiin, minkä vuoksi sen lauluosuudet kuulostavat seurassaan melko rentoutuneilta.

Monochromen kanssa täysin samanlaista hevi-iskelmä-fuusiotyyliä edustavat albumilla myös Crisis Moment ja Fleeting Prayer. Ensinnä mainitussa sähkökitara lurittaa ihanaisesti slaavi-iskelmässä olennaisen tremolo-mandoliinin osan. Vähempikin saa kylmät väreet hiipimään pitkin meidän selkiä, jotka niin nautimme kaipauksentäyteisistä jäämelodioista. Fleeting Prayerin murskaavan raskaan kertosäkeen ja säkeistön rähmäisten metalliriffiviritelmien kontrasti on puolestaan niin suuri, että kuulija putoaa tuoliltaan kerta toisensa jälkeen. Juuri nämä omituiset hevi-iskelmät muodostavat ehkäpä Beautiful Freaksin tunnistettavimman ominaispiirteen. Aivan niiden kaltaisia kappaleita ei MERRY eikä tuskin kovin moni muukaan ole sen koommin tullut panneeksi kasaan.

Albumin toisella tapaa omituista laitaa edustavat selkeämmin hardcore-pohjaiset, vähemmän melodiset hevistyget, joiden on bändin jäsenten kommenttien perusteella ilmeisesti tarkoitus edustaa ”vanhempaa MERRYä”. The Cry Against MEllä yhtye tosin ei onnistu kuulostamaan miltään muulta kuin uskolliselta DIR EN GREY -pastissilta, sen verran vahvasti nytkyvät riffit, kaoottiset huutolaulut, käsittämättömiä ölisevät rytmiköörit ja ”fuckin' baby” -tyyliset runosuonen pullistumat yhdistyvät tähän kautta maailman (ja MERRYn albumien kiitos-listojen) tunnustettuun visual hevi -ihmeeseen. Kappaleen hassu nimi on muuten syvemmin ajateltu kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää. Gara paljastaa nimittäin ok musicin haastattelussa, että ”ME” on oikeastaan lyhenne sanoista ”My Enemy”. Kappaleessa siis huudetaan ”vasten vastustajaani”, joka kuitenkin osoittautuu lopulta minuksi itsekseni. Aika rankkaa. Ja sopii albumin yleistunnelmaan vallan erinomaisesti.

Shoudoku on huomattavasti merrympää rähinää. Se on muuten myös siinä mielessä poikkeuksellinen kappale albumilla, että sen säveltäjäksi on merkitty rumpali Nero. Shoudokun lisäksi Nero on ilmoitettu välisoitto -sabbat-:in tekijäksi, Zetsubou ja kaksi muuta välisoittoa puolestaan koko bändin yhteissävellyksiksi. Kaikki muut albumin kappaleet on merkitty kitaristi Yuun nimiin, mikä on MERRY-albumilla täysin poikkeuksellista. Tähän asti Yuu ja Kenichi olivat nimittäin jakaneet sävellysvastuun melko tasaisesti keskenään, mutta Beautiful Freaksillä Kenichin säveltämiksi merkittyjä kappaleita ei ole yhtäkään. Kumma kyllä albumin musiikillinen monipuolisuus ei tästä kärsinyt vaan pikemminkin päinvastoin on kirjavampi kuin millään aiemmista levyistä.

Skull muistuttanee albumilla kaikkein eniten eroguro-MERRYn rasvaisesti ryömiviä riffejä ja klähmäisiä sanoituksia. Rohkenen olettaa, että kappaleen irtonaisista fraaseista koostuva, jollain tapaa muotokuvamainen sanoitus on vähintäänkin lähes täysin tulkinnanvarainen. Itse oletan kappaleen olevan näkymä pornograafisen lehtikokoelmansa siveellisen tunnekuohun puuskassa tuhonneen erotomaanin hourailuista kiimaisien univaikeuksien keskellä. Ounastelen myös kovimpien fanien pohdiskelleen ja laskeskelleen, ehtiikö kappaleen aikana todella laskea juuri sen verran lampaita kuin alun neljän ja lopun kolmestakymmenestäkahdeksasta neljäänkymmeneenneljään ulottuvan rimssun väliin jää. Pikaisen päässälaskun perusteella huomattava määrä lampaita katoaa kappaleen aikana johonkin tai sitten uniongelmaisen laskutahti vain hidastuu huomattavasti musiikin soidessa. Asia säilynee jatkossakin kiperänä pulmana innokkaimmille tulkitsijoille.

Mollivoittoiselle albumille on eksynyt myös yksi pirtsakampi ralli, pop-punk-rykäisy Identity. Kappale on albumilla kuin herne kahvipapuastiassa, ja sen ”Break up break up shout & shout” -hokeman sietäminen vaatii vähintään aika hyviä hermoja. Yllättämään kappale kyllä onnistuu joka kuuntelukerralla 13:n toinen toistaan synkemmän ja raskaamman runteluksen jälkeen. Kappaleen kepeys jää kuitenkin sen muutaman minuutin keston mittaiseksi. Albumin viidestoista raita SWAN on nimittäin MERRYn pateettisimpia kaihoballadeita. Pakollisen jousisektion lisäksi kappaleeseen on lisätty myös lapsikuoro, joka viimeistään murtaa kuulijan puolustuksen musiikin kauneuden äärellä.

Sanoituksellisesti kappale yhdistyy mielenkiintoisella tavalla aloitusraita finaleen. SWANissakin pyritään nimittäin lentoon, mutta kolhon huoneen sijaan kävellään ”yksin pitkin syvän meren pohjaa”. Siinä missä finalessa pakokaipuu vaikuttaisi kohdistuvan kohti yksinäisyyttä pois pahan maailman hälinästä, kaivataan SWANissa melko selvästi kanssaihmisen seuraa. Näynomainen sanoitus ei kuitenkaan nähdäkseni latistu ainakaan aivan suoraan helpoimmaksi mahdolliseksi ”I love you babe, come back” -tilitykseksi. Vaan olipa miten tahansa on kappale niin musiikin kuin sanojensakin puolesta pakahduttavan kaunis.

Sen jälkeen levyllä kuullaan vielä -dawn--niminen pikku outro, joka koostuu lähinnä tuntemattomaksi jäävien kielisoitinten helinästä ja lasten naurusta. Kun koko levy on enemmän ja vähemmän ryvetty epätoivossa ja kuolemassa, tuntuisi ”aamunkoitoksi” nimetty, lapsosten nauruun perustuva kappale viestivän selkeää uudelleensyntymäsymboliikkaa (siitäkin huolimatta, että kappaleen kokonaisvaikutelma on kyllä enemmänkin vähän kauhuelokuvamainen). Tämän yksityiskohdan albumin rakenteesta ovat bändin jäsenetkin tuoneet esiin. Albumi tosiaan, huolimatta musiikillisesta sekavuudestaan, muodostaa elämänmittaisen, yhtenäisen olemassaolon kehän. Aamunkoitosta on nimenomaan tarkoitus palata takaisin (-choral--nimisen intron kautta) ”finaaliin”, siis levyn alkuun. Aivan kuten kitaristi Yuu vitsailee ok musicin haastattelussa, järjestely palvelee erinomaisesti levyn kuuntelemista uudelleen ja uudelleen. Ja kyllä tätä vielä kymmenen vuoden jälkeenkin kelpaa kuunnella. Eiköhän myös kymmeniä tästedeskin.

Alla keikkavideo albumin kappaleesta Zetsubou.

MAINOS

Aiheeseen liittyvät artistit

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Albumi CD + DVD 2011-07-27 2011-07-27
MERRY
Albumi CD + DVD 2011-07-27 2011-07-27
MERRY
Albumi CD 2011-07-27 2011-07-27
MERRY
MAINOS