Haastattelu

Haastattelussa ROLLY

05.10.2021 2021-10-05 09:58:00 JaME Kirjoittaja: JBH, Lucy C.H., Aude Kääntäjä: Anu Kääntäjä (japaniin): Tomo Kääntäjä (japanista): Pareesa Madjd

Haastattelussa ROLLY

JaME:n toimitus sai kunnian haastatella Scanch-yhtyeen perustajaa, glam rock -tähti ROLLYa.


© ROLLY. All rights reserved.

© ROLLY. All rights reserved.
Laulaja-kitaristi ROLLY, joka tunnetaan Japanissa yhtenä glam rockin tärkeimmistä ikoneista, kertoi meille urastaan ja tulevista projekteistaan tässä yksinoikeushaastattelussa.

Suurin osa japanilaisista faneista varmasti tuntee ROLLYn muusikkona ja glam rock -yhtye Scanchin johtajana, mutta länsimaissa hänet tiedetään paremmin näyttelijänä ja etenkin roolisuorituksestaan Genesiksenä vuoden 2002 japanilaisessa Suicide Circle -trillerissä. Hän on esiintynyt myös elokuvissa Swallowtail ja Get It On? sekä lainannut äänensä Yaha-hahmolle PlayStation 2 -pelissä Drag-on Dragoon 2.

Esittelisitkö itsesi niille lukijoille, jotka eivät sinua ehkä vielä tunne?

ROLLY: Terve, olen ROLLY. Sen jälkeen, kun olin tehnyt debyyttini Scanch-yhtyeen laulaja-kitaristina vuonna 1990, vuonna 1995 minut valittiin esittämään Frank-N-Furteria The Rocky Horror Picture Show -musikaaliin, mikä saattaakin olla teille tuttu. Seuraavan 30 vuoden ajan jotenkin vain pysyttelin aktiivisena rockmusiikin, teatterin, elokuvien ja lastenohjelmien parissa. Olen 57-vuotias Neitsytmies, joka täyttää pian 58. Lempiruokaani on frankfurtterit.

Vuonna 2020 vietitte Scanch-yhtyeen major-debyytin 30-vuotisjuhlaa. Kertoisitko bändistä tarkemmin? Mikä sai teidät tavoittelemaan uraa musiikissa ja mitkä olivat silloiset vaikutteenne?

ROLLY: Olemme nelihenkinen rockbändi nimeltä Scanch - se on Kansain alueen slangisana, joka amerikkalaisen ystäväni kertoman mukaan tarkoittaa takaperin luettuna "juuston hajua".

Olin elellyt kahdeksan vuoden ajan tuntemattomana nimenä kotikaupungissani Osakassa, jota Japanin Hollywoodiksikin kutsutaan, kunnes eräänä päivänä Sony Recordsin värvääjä soitti minulle yllättäen ja sanoi: "Olen kuullut musiikkiasi. Vien sinut Madison Square Gardenille asti!" (Sivuhuomiona: Lausahdus oli houkutteleva, ikään kuin "Teen sinusta niin kuuluisan, että pääset ulkomaille isolle lavalle".)

Innoitukseni on peräisin The Rocky Horror Picture Show'sta sekä Disneyn elokuvista ja musiikista. Myös Queenistä ja Led Zeppelinistä sekä Saksan Scorpionsista ja FRUMPYsta. Olen saanut vaikutteita myös Gary Glitterin kaltaisilta glam rock -bändeiltä.


Ihailet Rocky Horror Picture Show'ta, Tim Burtonia ja KISSiä. Sanoisitko että olet mieltynyt tietynlaiseen liioiteltuun, glam-, kitch- ja camp-henkiseen, humoristiseen elämäntyyliin ja näkemykseen rock'n'rollista?

ROLLY: Suosikkielokuvieni listaaminen varmaankin antaisi selkeän kuvan kiinnostuksen kohteistani, joten luettelen muutaman: Tommy, Phantom of the Paradise – aavemusa, The Rocky Horror Picture Show, House of 1000 Corpses, Velvet Goldmine, This Is Spinal Tap (Hei me rokataan!) ja Galaxy Quest. Silloin kun en ole lavalla, en eroa tavallisesta keski-ikäisestä japanilaisesta henkilöstä. (Koska kyseessähän on Japani.)

Länsimaissa sinut luokitellaan usein "Japanin David Bowieksi". Miltä tuntui, kun luit tästä vertauksesta? Oliko Bowie sinulle artistina tärkeä innoittaja?

ROLLY: Sellaiset 20 vuotta sitten ranskalainen elokuvaohjaaja tuli kuvaamaan feikkidokumenttia kuvitteellisesta David Bowie -tyylisestä supertähdestä, joka oli kuollut ja jonka ystävät kertovat muistoistaan. Tuo ranskalainen ohjaaja tosiaan kävi luonani ja vei minut ajelulle. Vastailin myös kuvitteelliseen haastatteluun Rainbow Bridgellä. Vaikka kaikki olikin tekaistua, oli suuri kunnia tulla valituksi esittämään Davidin ystävää, sillä kaikki Maan asukkaathan ihailevat David Bowieta. Ei kuitenkaan ole tiedossa, julkaistiinko elokuvaa vai ei, ja minua on kutsuttu pojaksi joka huusi sutta.

Pidät yllä hyvin androgyyniä ulkonäköä meikin ja näyttävän stailauksen avulla. Mikä innostaa sinut näiden taiteellisten ja esteettisten valintojen pariin?

ROLLY: Kolmevuotiaana laitoin salaa ylleni rintaliivit ja pikkarit, meikkiä ja verkkosukkahousut, ja tunsin äärimmäistä mielihyvää katsoessani itseäni peilistä. Ajattelin tv:ssä ja lehdissä näkemieni Marlene Dietrichin ja Greta Garbon kaltaisten ihmisten viettelevää kauneutta ja lauluääntä ja tuumailin: "Haluan että minustakin tulee tuollainen!" Sitten vanha kodinhoitaja näki minut ja piti perhepalaverin ja ristiinpukeutumiseni kiellettiin vuosikausiksi eteenpäin.

Japanilaisen yhteiskunnan todetaan usein olevan yhdenmukaisuuden hallitsema. Sääntöjä on paljon, monet niistä jyrkkiä mutta ääneen lausumattomia. Nuoruudessasi, ja kenties tänäkin päivänä, tunsit kenties olevasi erilainen – provokatiivinen ja paikoin väärin ymmärretty persoona. Kaikesta huolimatta olet pysynyt omana itsenäsi aina tähän hetkeen asti. Mitä ajattelet nykypäivän nuorisosta ja mitä heille sanoisit?

ROLLY: Arvostan sitä, että kysyit tämän kysymyksen ymmärrettyäsi millaista minun on elää japanilaisessa yhteiskunnassa. Vastaukseni kysymykseesi on siis: "Vaikka etsisit koko Maasta... ei, vaan koko aurinkokunnasta ja ulkoavaruudesta, olet ainoa sinä – sinä olet siis koko universumin keskusta ja tähdität omaa, upeaa ja spektaakkelimaista dokumenttielokuvaasi!" Mielestäni heidän on hyvä tietää, että Maa pitää meitä silmällä ja seuraa sekä hyviä että vääriä tekojamme, ja tämä koskee paitsi ihmisiä, myös eläimiä, lintuja, kaloja, puita, vettä ja mikro-organismeja.


Joidenkin mielestä visual kei on glam rockin alalaji. Sinua ei kuitenkaan koskaan ole luokiteltu visual kei -artistiksi, ei soolona eikä Scanchin kohdalla. Mikä sinun mielestäsi erottaa glam rockin visual keistä?

ROLLY: Tuo on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Pahoittelut jos olen väärässä, mutta tuon nyt julki oman mielipiteeni. (nauraa) Visual kei on väriltään "tumman violetti" ja teemana on "kuolema". Esiintymiset ovat hyvin taidokkaita ja ne muuntavat yksinäisyyden tai synkän sisäisen maailmannäkemyksen kauniiksi meikeiksi ja samalla syödään joskus lähikaupan onigiria. Alalla on myös paljon hyvin älykkäitä ja bisnestajuisia ihmisiä.

Visual keihin verrattuna glam rockin väri on "kulta" ja teemana "makeaa elämää Dubaissa". Vanhat rock-vaikutteet ovat ilmeiset ja kevyt soittotyyli on sallittu. Mutta kukaan ei ole esiintynyt niin lähes 40 vuoteen. Jos joku tekisi niin, hän päätyisi metalligenreen. Tyyliin kuuluu meikki, joka ylittää kauneuden ja estetiikan ja ilmentää kyseisen henkilön elämää esiintyjänä, ja tätä tyyliä soittavat ihmiset saavat kunnioitusta ihan jo pitkän uran perusteella.

Sinut tunnetaan länsimaissa etenkin roolistasi Muneo "Genesis" Suzukina Suicide Circle -elokuvassa, mutta olet näytellyt myös muissa elokuvissa ja televisiotuotannoissa. Olet lisäksi lainannut äänesi useille hahmoille, kuten Drag-On Dragoon 2 -pelin Yahalle ja animaatioelokuva Moanan Tamatoalle. Miten päätit lähteä näyttelemään?

ROLLY: Sain innoitusta Disney-tuotannoista ja musikaalielokuvista, joita katsoin lapsena sekä kulttifilmeistä. Lapsuudestani asti tapasin esittää mielikuvitusmusikaaleja kahden isosiskoni ja kuusi vuotta nuoremman serkkuni kanssa (Makihara Noriyuki, ollut Japanissa huipputason laulaja-lauluntekijä vuosien ajan). Jotenkin en ole ikinä tullut ottaneeksi tunteja laulamisessa tai äänenkäytössä.

Olit tiiviisti mukana Megadeth-kitaristi Marty Friedmanin tuottamassa Rock Fujiyama -ohjelmassa, esiintyen lähestulkoon sen jokaisessa jaksossa. Kertoisitko miten tutustuit Marty Friedmaniin ja miten päädyit mukaan tähän ohjelmaan?

ROLLY: Sellaiset 14 vuotta sitten, ennen Rock Fujiyamaa, oli tv-ohjelma nimeltä Heavy Meta-san. Soitin siinä Riff Leader -nimisessä osuudessa, jossa käydään kitarataistoa metalliriffein. Ensimmäinen soittamani laulu oli Ted Nugentin Cat Scratch Fever, joka oli Amerikassa suosittu mutta japanilaisille täysin tuntematon. Innostuimme juttelemaan siitä laulusta ja oivalsin, että hard rockin ohella pidin yllättäen myös purkkapopista, ja niin meistä tuli kaverit.

Rock Fujiyamassa vierailleista muusikoista monella on ollut huomattava rooli japanilaisen rockin historiassa. Onko mieleesi jäänyt jokin erityinen hetki ohjelman vieraiden kanssa tai jokin muu sattumus kuvausten ajalta?

ROLLY: Mr. Bigin Paul Gilbertin ja Martyn AtoZ-kitarariffit sopivat loistavasti yhteen! He kaksihan soittivat alkuperäistä tempoa nopeammin. Ja tarkasti! Myös se, kun Shinya, LUNA SEAn rumpali, esitti yhdistetyn mash-upin Soran Boshista (japanilainen kansanlaulu) ja Led Zeppelinin Whole Lotta Lovesta. Soitimme Martyn kanssa aina yhdessä, en löytänyt rytmiä ja olin kovin hermostunut siinä tilanteessa, mutta Shinyan soittaessa laulu oli räjähtävän siisti! Esiinnyin myös kolmen hengen porukassa Andrew W.K.:n kanssa ja hänen esityksensä olivat uskomattomia, soitimmepa mitä lauluja tahansa! Olen varma, että hän saapui paikalle tavallisissa vaatteissa, mutta vaihtoi ylleen tutun valkoisen t-paitansa ennen lavalle menoa. Hän oli oikein miellyttävä persoona.


Esiinnyt säännöllisesti Ranskan kansallispäivää juhlistavalla chanson-festivaalilla ja esitit Pariisissa jopa chanson-konsertin vuonna 2003. Miten löysit chansonin ja mitä rakastat siinä erityisesti?

ROLLY: Musiikkini alkupiste oli Marlene Dietrichin Lili Marleen, joten luonnollisesti kuuntelin myös Édith Piafia. Päinvastaisesti, kun kuuntelin Queenin Killer Queeniä, huudahdin: "Tämähän on kuin Les Champs-Élysées!" Havaitsin useita Queenin musiikillisia helmiä Édith Piafin musiikista.

Onko sinulla suosikkia ranskalaisten artistien joukosta? Tai sellainen ranskalaisartisti, jonka kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä?

ROLLY: Sylvie Vartan, Plastic Bertrand ja Telephone.

Mitä seikkaa ranskalaisessa kulttuurissa arvostat eniten?

ROLLY: Eiffelin tornilla käydessäni kuulin aukiolla soitettavan isoa, vanhaa automaattista musiikkilaitetta (hyvin kookkaita katu-urkuja) ja kuuntelin sitä jonkin aikaa. Rakastan katu-urkuja niin paljon, että minulla on sellainen itselläni.

10. helmikuuta striimasit ROLLY QUATRO SHOW2021 -esiintymisesi, jota tosin valitettavasti ei pystynyt seuraamaan Japanin ulkopuolelta. Aiotko jatkaa konserttien striimaamista myös sitten, kun pandemia on hallinnassa, tavoittaaksesi ne fanit, jotka eivät pääse keikoillesi paikan päälle?

ROLLY: Se on hyvinkin mahdollista! Esiinnyn aina ja ikuisesti koko maailmalle, joten toivon että odotatte vielä hetkisen, jotta pääsette näkemään. Sillä aikaa toivon, että viihdytte katsellen minua YouTubessa.

Mitä ROLLYlta on luvassa seuraavaksi? Onko suunnitelmissasi kokeilla artistina jotakin uutta tänä vuonna?

ROLLY: Teen parhaani, jotta kaikkialla maailmalla ne ihmiset, joilla on hieman epätavalliset mieltymykset, tietäisivät ROLLYn ja myös tykästyisivät mahdollisimman paljon.

Onko sinulla viestiä JaME:n lukijoille?

ROLLY: Tämä on käännetty useille kielille ja nyt sinä olet lukemassa sitä. Sitten kunhan jonakin päivänä voimme puhua toisillemme telepaattisesti, joko teknologian kehityksen tai ihmisen mutaation myötä, kertokaa millä tavoin Scanch (juuston haju) on teille selitetty ja käännetty. (nauraa)

JaME kiittää ROLLYa ja Japanin Sony Music Artistsia tämän haastattelun mahdollistamisesta.

Scanch vietti viime vuonna major-debyyttinsä 30-vuotisjuhlaa ja jäsenistö oli tuolloin suunnitellut aloittavansa juhlakiertueen. Aikataulu kuitenkin meni uusiksi koronapandemian vuoksi. SCANCH'N UTOPIA TOUR alkoi 1. elokuuta CLUB CITTAlta Kanagawasta. Lisätietoa tulevista konserteista voi lukea ROLLYn virallisilta sivuilta.

Alla kiertueen traileri.

MAINOS

Galleria

Aiheeseen liittyvät artistit

ROLLY © ROLLY. All rights reserved.
ROLLY
Scanch © Scanch. All rights reserved.
Scanch
MAINOS