Arvostelu

ROTH BART BARON - Loud Color(s) & Silence Festival

30.11.2020 2020-11-30 14:51:00 JaME Kirjoittaja: Pete

ROTH BART BARON - Loud Color(s) & Silence Festival

Puolet alkuperäisjäsenistään menettänyt indiefolkyhtye loi poikkeuksellisen kauniin levyn keskellä pandemiaa, mutta albumi ei silti nouse aivan yhtyeen hienoimpien julkaisujen tasolle.


© ROTH BART BARON. All rights reserved.

© ROTH BART BARON. All rights reserved.

Indierockyhtye ROTH BART BARONin albumi Loud Color(s) & Silence Festival tehtiin keskellä pandemiaa ja kriisejä. Rumpali Tetsuya Nakahara, yhtyeen toinen perustaja, jätti bändin tänä keväänä ja yhtye kutistui Masaya Mifunen sooloprojektiksi. Pandemia taas peruutti lukuisia keikkoja, joten Mifune päätyi kirjoittamaan uutta musiikkia. Kaikki tämä vaikutti albumiin, joka ilmestyi vain vuosi erinomaisen The Name of The Beast -albumin jälkeen. Uudella albumilla Mifunen sooloprojekti kuulostaa yhä suureelliselta ja tunteikkaalta, mutta kappalemateriaali ei yllä täysin edeltäjänsä tasolle.

Levyn äänimaisema vaihtelee akustisemmasta folk-musiikista vahvasti efektoituun lauluun ja syntetisaattorivalleihin. Mifunen tapa laulaa ei kenties ole teknisesti taidokkain, mutta hänen falsettinsa väri uppoaa kuulijan luihin ja ytimiin. Albumin massiivisimmissa kohdissa puhallinsektiot täräyttävät ylväitä stemmoja, jotka nostavat sovitukset entistä suureellisemmiksi. Vaikka sävellyksistä kuulee, että kappaleita rakennetaan mies ja kitara -mentaliteetilla, se unohtuu kun äänivallit kasvavat mahtipontiseen loistoonsa. ROTH BART BARON tiedostaa myös hiljaisuuden merkityksen. Jo aloituskappale Voice(s):in äärimmäisen pelkistetty sovitus efektoidulla laululla ja hiljaisilla syntetisaattoreilla saa sen tuntumaan merkittävämmältä kuin pelkkä intro. Singlenäkin julkaistu NEVER FORGET taas yhdistelee kaoottisia rumpuja, syntetisaattoreita, ja metelöiviä ääniefektejä, jotka purkautuvat lopulta koskettavaksi kertosäkeeksi.

Levyn hienoimpia hetkiä on perinteisemmältä indiefolkilta kuulostava ヨVE, jossa mukana laulaa toistaiseksi varsin pienelle huomiolle jäänyt artisti HANA. Hänen äänensä soi kauniisti yhteen Mifunen laulusoundin kanssa ja onnistuu koskettamaan aivan erityisellä tavalla. HANA lauloi myös edellisellä albumilla muutamassa julkaisun parhaista sävellyksistä. Toinen kappale, joka nousee pakahduttavuudellaan esiin kappalemateriaalin seasta on dEsTroY, joka tuntuu melko riisutulta verrattuna muuhun albumiin. Sen kertosäe iskee kerralla erityisen tunteikkaana ja kappale kasvaa loppua kohden uljaaseen pauhuun. ROTH BART BARONin ymmärrys dynamiikan merkityksestä paistaa läpi pitkin levyä.

Levyllä ei ole ainuttakaan heikkoa kappaletta, mutta se ei silti onnistu täysin voittamaan sille asettuvia odotuksia. Albumi soi melankolisena ja suureellisena, mutta muutama täsmähitti olisi tehnyt hyvää kokonaisuudelle. Vain muutaman kappaleen kertosäkeistöt saavat kuulijan tempautumaan mukaan lauluun välittömästi. Silti albumi onnistuu kuulostamaan vain itseltään. Levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen kokonaisuus, eikä sen kaltaisia tule usein vastaan. Erityismainintana on nostettava esiin sen värikäs kansi, joka pääsee oikeuksiinsa poikkeuksellisesti myös Eurooppaan hyvin rajoitettuna painoksena tuodun vinyylijulkaisun myötä.

MAINOS

Aiheeseen liittyvät artistit

ROTH BART BARON © JaME
ROTH BART BARON

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Albumi CD 2020-10-28 2020-10-28
ROTH BART BARON
MAINOS