Haastattelussa BRATS – "Musiikki on kohtalomme"

Tämän vuoden tammikuussa rockyhtye BRATS teki USA:n debyyttinsä Kaliforniassa Anime Los Angeles -conissa ja saimme tuolloin haastatella heitä hetkisen tuosta matkakokemuksesta sekä suunnitelmistaan loppuvuodelle 2020. Tammi- ja elokuun välisenä aikana he julkaisivat kahdeksan biisiä peräkkäisinä digitaalisina sinkkuina ja nyt nuo singlet saivat myös fyysisen muodon viime viikolla julkaistuna Karma-albumina.

Vaikka kitaristi Hinako hiljattain jättikin yhtyeen, sisarukset Rei ja Aya Kuromiya aikovat edelleen marssia eteenpäin intohimon ja luovan energian voimin. Nyt saimme mahdollisuuden kysellä heiltä paitsi tästä julkaisusta, myös koronan vaikutuksesta yhtyeeseen sekä viimeaikaisesta paluusta live-esiintymisten pariin.


Mistä albumin nimi Karma tulee? Onko tällä sanalla jokin erityinen merkitys teille kahdelle?

Rei: Minusta se sana kuvaa hyvin meidän kahden tämänhetkisiä tuntemuksia elämää kohtaan. Musiikki on kohtalomme, tarvitsemme sitä itsemme ilmaisemiseen voidaksemme jatkaa eteenpäin.

Aya: Huomasimme, että jos meiltä ottaa musiikin pois – kokonaan pois elämästämme – jäljelle ei jää mitään. Siitä on tullut kytkös kaikkeen, todella. Ja siskoina jaamme tietenkin tämän kohtalon.

Rei: Onko elämä elämisen arvoista jos ei yritä tavoitella kohtaloaan? Sitä se tarkoittaa.

Kuinka covid-19 vaikutti julkaisuaikatauluihinne tänä vuonna?

Rei: Karma piti julkaista alun perin heinäkuussa, päättämään tammikuussa alkaneet seitsemän kuukauden peräkkäiset singlejulkaisut.

Aya: Olimme nauhoittaneet jo useimmat niistä, mutta sitten kun jokainen määrättiin karanteeniin koteihinsa, alkoi näyttää siltä, että emme saisi loppuja viimeisteltyä ajoissa. Niinpä tuon tauon aikana päätimme työstää Kimarigotoa – mikä on tunnusomainen kappale kuvaamaan BRATSin henkeä – ja rakentelimme sitä hieman uudelleen julkaistaksemme sen faneillemme. Niinpä seitsemän kuukauden julkaisuputkesta tulikin loppupeleissä kahdeksan.

Rei: Kimarigoto on muuttanut merkitystään siitä, kun sen alun perin nauhoitimme. Se on meidän tunnusbiisimme keikkalavoilla, ja vaikka emme suunnitelleetkaan tätä vielä vuoden alussa, tämä kappale on kulkenut kanssamme ja nykyisessä mielentilassamme se on auttanut meitä muovaamaan identiteettiämme entistä enemmän, etenkin nyt kun Karma on valmis ja julkaistu.


Miten korona vaikutti nauhoituksiin? Mikä oli vaikein kappale saattaa valmiiksi tämän vuoden tilanteen alla?

Rei: Kun viimein saatoimme palata nauhoittamiseen, olin huolissani Togesta ja Forget me notista, joihin emme olleet vielä äänittäneet lauluosuuksia. Mutta heti kun pääsin mikin ääreen äänitysstudiolla, pystyin jättämään huolet taakseni ja keskittymään itseni ja lyriikoiden väliseen yhteyteen.

Miksi päätitte julkaista uuden kappaleen joka kuukausi sen sijaan, että olisitte odottaneet niiden yhdessä julkaisemista albumilla? Koetteko sen vaikuttavan jotenkin eri lailla yhteyteenne fanienne kanssa?

Aya: Tämä oli levy-yhtiön päätös, mutta omasta mielestäni se on hyvä strategia. Se antoi meille aikaa pohtia jokaista kappaletta ja löytää niihin parhain lähestymistapa.

Rei: Minusta se tuntui hyvältä, kun oli joka kuukausi "jotain kivaa" mitä odottaa. Toivottavasti fanimmekin kokivat sen hauskaksi.

Mikä inspiroi tekemään "faniteemaisen" musiikkivideon kappaleelle Ms. Downer?

Aya: Tuottaja ehdotti sitä. Itse henkilökohtaisesti pohdin, että kuinkahan moni haluaisi osallistua sen tekemiseen näinä vaikeina aikoina, mutta olen iloinen, että päätimme tehdä sen. Ms. Downer on kappale, jossa todella tarvitsemmekin yleisön tukea sen esittämiseen, ja tämä oli keino jakaa iloinen hetki kaikkien kanssa.


Kappaleidenne lyriikat ovat yleensä synkkiä ja voimakastunnelmaisia. Miksi teille on tärkeää käydä läpi rankkoja teemoja BRATSin musiikissa?

Rei: Se ei ole mitään, mitä varta vasten suunnittelisin tekeväni – niistä tulee sellaisia, koska en osaa kirjoittaa muusta kuin rankoista teemoista. Ne ovat asioita, jotka pyörivät mielessäni aika ajoin.

Oliko tämän vuoden pakotetulla keikkatauolla vaikeaa pysyä motivoituneena ja jatkaa harjoittelua karanteenioloissa?

Rei: Karanteenin aikana oli todellakin kausi, jolloin tunsin olevani alamaissa ja turhautunut. Koska emme voineet käydä harjoituksissa emmekä livekeikoilla koronan takia, jouduin hetkeksi negatiiviseen tunnetilaan.

Aya: Minunkin motivaationi tipahti hieman karanteenin aikana. Se tuntui päässäni vain jatkuvalta odottamiselta, odottamiselta ja odottamiselta, että pääsisimme taas harjoittelemaan ja keikoille.

Rei: Vaikka ihmiset eivät kuolekaan ilman musiikkia, se voi silti toimia inspiraationa ihmisille aloittaa jotain tai tuottaa jotain. Se ei ehkä ole tärkein asia tai mitään, mutta toisinaan se on jotain, mitä odotat niin kovasti, että se tuottaa innostuksen kipinän, kuten jälkiruoka aterian päälle. Sellainen on loppujen lopuksi kiva juttu kuitenkin olla olemassa.


Miltä tuntui palata lavoille BRATS Continue -konsertin muodossa? Mitä tunteita yleisön ja striimikameroiden näkeminen herätti?

Rei: Olin vain onnellinen saadessani palata paikkaan, missä voin laulaa jälleen. Keskitin kaiken energiani siihen.

Aya: En oikeastaan ajatellut kameroita laisinkaan, sillä BRATS Continue pidettiin pienen yleisön keikkapaikassa. Jännitti aika paljon esiintyä kaikkien edessä pitkästä aikaa. Mutta olin myös iloinen saadessani tuoda BRATSin energiaa lavoille pitkän tauon jälkeen.

Viimeisin keikkanne, Karma Special Event, pidettiin 13. syyskuuta. Mikä siinä oli paras hetki?

Rei: Syyskuun kolmannentoista keikkamme oli ihan uusi kokemus. Koska siellä ei ollut yleisöä, kuvittelin itseni vieraspaikoille ja siihen missä kamerat olivat ja kuvittelin katselevani meitä esiintymässä. Yritin kuvitella, millaisia ilmeitä teimme lavalla ja kuinka liikuimme siellä esiintyessämme. Se oli hauskaa, koska en ollut ennen käynyt läpi sellaista tunnetta.

Aya: The Karma Special Event oli ensimmäinen kertamme kun esiinnyimme livenä paikassa, missä ei ollut ketään muita. Se aiheutti vähän outojakin hetkiä, mutta oli hauska voida toteuttaa suunnittelemamme esiintyminen. Jos pitäisi valita sieltä jokin erityinen hetki, niin se olisi varmaan se kun katselin bändimme jäseniä seuratakseni heidän tunnetilojaan. Yleensä en tee niin, sillä katselen yleisöä.

Rei: Siinä ei oikein tiennyt kenelle sitä lauloi, mutta toisaalta en ole koskaan laulanutkaan tehdäkseni vaikutusta kehenkään, vaan olen pyrkinyt laulamaan ilmaistakseni itseäni mahdollisimman aidosti. Olisi hienoa, jos yleisökin pystyisi sen myötä tuntemaan jotain, katselivat he sitten laulamistani paikan päällä tai netissä.

Aya: Tällä kertaa olimme yleisö toisillemme ja uskon, että kaikki jotka katselivat netissä, pystyivät tuntemaan miten hauskaa meillä oli.


JaME kiittää BRATSiä sekä Resonance Mediaa tämän haastattelun mahdollistamisesta.

Karma on julkaistu fyysisesti ja online-palveluissa ja linkit sen lataamiseen ja striimaamiseen löytyvät täältä.