Kulttuuriartikkeli

Fanina paikalla: the GazettEn perässä Saksaan ja miten siellä kävi

26.06.2019 2019-06-26 10:41:00 JaME Kirjoittaja: Natsu

Fanien harmiksi The GazettE jätti Suomen pois tuoreimmalta maailmankiertueeltaan. Tämän vuoksi moni suomalainen fani matkustikin ulkomaille katsomaan suosikkibändiään, mutta minkälaista keikalla käynti on ulkomailla?


© Sony Music Entertainment (Japan) Inc. All rights reserved.

Huomasin sosiaalisesta mediasta, että moni suomalainen suuntasi Lontooseen katsomaan The GazettEa. Itse matkustin kuitenkin Saksan Müncheniin, sillä kyseinen keikka sopi parhaiten omaan aikatauluuni. Edellisenä päivänä varauduin Backstage Werk -nimisellä klubilla pidettyyn keikkaan samalla tavalla, kuten aina Suomessakin - hankin eväitä sekä vettä keikkaa ja jonotusta varten, sekä varasin itselleni istuma-alustan suurempaan laukkuun, jonka suunnittelin jättäväni narikkaan. Tiedustelin tapahtuman Facebook-sivulta, onko keikkapaikalla saatavilla narikkaa, ja minulle kerrottiin, että sellainen pitäisi löytyä, ja hinta määrittyisi sinne jätettävien esineiden mukaan. 

Suuntasin keikkapaikalle ystäväni kanssa ja yllätykseni huomasin, ettei Backstage Werkin edessä ollut minkäänlaista jonoa, vaan ihmiset olivat pakkautuneet epämääräiseksi kasaksi klubin ovien eteen. Aloin pikkuhiljaa tajuta, miten suomalainen asia jonotus todella on, kun kysyin asiasta kaveriltani. Jonot kuulemma muodostettaisiin hetki ennen ovien aukeamista, ja tämäkin koski pääasiassa VIP-lipullisia. Minulla itselläni oli vain tavallinen lippu, mutta moni sanoi, että Heresy-jäsenille muodostettaisiin oma jono myöhemmin, ja he pääsisivät VIP-lipullisten jälkeen sisään.

Jonotus itsessään oli mukavaa ja rentoa ja muistutti odottelun osin hyvin paljon jonottamista Suomessa. Osalla oli epävirallinen jonotusnumero, jotka oltiin piirretty tussilla ihmisten kämmenselkiin. Huomasin kuitenkin, että jonotusnumerot eivät ole Saksassa suosittu käytäntö, ja moni sanoikin niiden olevan typerä ja epäreilu tapa, sillä kaikki samanlaisen lipun omistavat olivat samanarvoisia, eikä keikkapaikalle saapumisen ajankohdan tulisi vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä kukin pääsee sisälle. Myöhemmin siirryinkin muiden Heresy-jäsenten kanssa pieneen jonoon keikkapaikan seinänviertä vasten, jonka muodostus tehtiin fanien toimesta.

Ovien auetessa kaaos oli valmis. Lupaukset Heresy-jäsenten aikaisemmasta sisäänpääsystä haihtuivat ilmaan, ja keikkapaikka päätti viime hetkellä vaihtaa porttia, josta yleisö lasketaan sisään. Tästä syystä moni tavallisen lipun omaava pääsi sisään ennen suurinta osaa Heresy-jäseniä, ja meidän piti tunkea väkisin väkijoukon läpi kohti uutta sisäänkäyntiä. Sisällemeno ei tapahtunut järjestyksessä, vaan kyseessä tuntui olevan enemmänkin taistelu siitä, kuka pääsee ensimmäisenä sisälle. Ihmiset tönivät ja puskivat toisten ohi väkisin. Paine portille oli äärimmäisen kova ja olin yllättynyt, ettei kukaan jäänyt jalkoihin siinä kaaoksessa.

Porttien sisäpuolella koitti uusi yllätys, sillä järjestyksenvalvojat keräsivät kaikki juomapullot yleisöltä pois - sekä tyhjät, avatut että avaamattomat. Suomessa tämä on yleensä isompien areenoiden ja festarien käytäntö, mutta pienemmät klubit yleensä suostuvat siihen, että sinne saa tuoda oman, avaamattoman vesipullon edes narikkaan odottelemaan. Tämä tuli yllätyksenä, mutta vesi ja juotavat yleensä ovat Saksassa edullisia, joten puolentoista litran vesipulloni oli maksanut minulle noin euron, eikä sen poisheitto kirpaissut erityisen pahasti.

Sisäänpääsyn ja järjestyksenvalvojien laukkutarkastuksen jälkeen vastassa oli oheistuotteiden myyntipiste. Moni tuote oltiin myyty nopeasti loppuun, ja onnistuin nappaamaan itselleni kiertueen pyyhkeen. Tämän jälkeen yritin etsiä katseellani narikkaa, mutta sitä ei ollut näkyvissä. Myöhemmin kuulin kaveriltani, että narikka sijaitsi keikkasalin sivussa, mutta siinä vaiheessa sali oli jo lähes kokonaan täynnä, ja oli myöhäistä lähteä etsimään sitä.

Salissa tunnelma muuttui täysin siitä, mitä se ulkona sisäänpääsyn yhteydessä oli. Kaikille oli tilaa ja ihmiset olivat joustavia. Olin onnekas ja pääsin seisomaan portaikkoon, josta näin lavalle mainiosti. Sali oli muotoiltu niin, että keskellä, suoraan lavan edessä, lattia oli matalammalla, ja se nousi kahdella portaalla molemmista reunoista sekä takaa. Tämä muotoilu toimi hyvin, sillä uskon että lähes jokainen yleisössä ollut näki hyvin lavalle, mikä tuntuu olevan yksi tärkeimmistä asioista j-rock-keikoilla.  Keikkapaikalla oli oman arvioni mukaan noin 400-500 henkeä. VIP-lipullisia oli yllättävän paljon, arviolta 150-200. Keikkapaikka vastasi kooltaan mielestäni paljon helsinkiläisklubi The Circusta. 

Keikka itsessään sujui ongelmitta ja olin todella tyytyväinen siihen, että näin yhteensä alle kymmenen kännykkää kuvaamassa koko keikan aikana. Ennen keikan alkua paikan työntekijä nousi lavalle ja sanoi sekä saksaksi että englanniksi, että bändi toivoo, ettei keikkaa taltioitaisi. Takanani ollut nainen kaivoi kännykän keikan alkupuolella esille, ja muutama henkilö ympärillämme käski häntä välittömästi laittamaan sen pois sanoen useaan otteeseen, että kuvaaminen on kielletty. Nainen vaikutti hämmentyneeltä ja laittoi puhelimensa pian takaisin taskuunsa vastahakoisesti.

Settilista oli melko samanlainen kuin muillakin kiertueen keikoilla, mikä ei tullut yllätyksenä. Mielestäni kattaus oli kuitenkin toimiva ja olin todella iloinen kuullessani monta omaa henkilökohtaista suosikkibiisiäni livenä. Bändi otti myös paljon kontaktia yleisöön, mikä on mielestäni todella tärkeää live-esityksissä. Kaikki tuntui sujuvan mutkattomasti, vaikka Kaille sattui pieni ajatusvirhe Filth In The Beautyaikana, ja rumpukomppi rikkoutui muutamaksi sekunniksi. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt pätkääkään ja hän pyytelikin virhettään myöhemmin anteeksi, mutta mielestäni aivan täysin suotta.

Keikkapaikalla ei ollut kunnollista ilmastointia, mikä aiheutti sen, että salissa oli mielettömän kuuma jo ennen keikan alkua. Kiittelin keikan aikana itseäni henkisesti siitä, että olin tuonut viuhkan mukanani, sillä se oli todellinen hengenpelastaja. Useampi henkilö pyörtyi keikan aikana, ja henkilökunta kantoi heidät ulos vilvoittelemaan. Järjestyksenvalvojat myös kaatoivat vettä ihmisten päälle ja suuhun keikan aikana ja jakoivat muutamia vesipulloja ensimmäisissä riveissä olleille, mutta esimerkiksi salin takana olleet eivät saaneet vettä keikan aikana ollenkaan. Tästä syystä moni alkoi kokea nestehukan oireita keikan aikana ja sen jälkeen. Kuulin myös, että meet and greetin aikana järjestyksenvalvojat ja turvahenkilökunta hoputtivat faneja ja osan kohdalla veti heitä pois jäsenten luota, mikä oli todella kurjaa. Tätä ei tosin tapahtunut pelkästään Saksassa, vaan ilmeisesti muuallakin menettely on valitettavasti ollut sama.

Kaiken kaikkiaan keikka oli positiivinen kokemus ja minulle jäi siitä hyvä mieli, vaikka muutama yllätys tulikin ilmi ennen keikkaa. Negatiivisin yllätys oli kuitenkin keikkapaikalle sisäänmeno, sillä tyypillisenä suomalaisena olen tottunut siistiin jonottamiseen ja siihen, että sisälle mennään järjestyksessä. Tämä ei kuitenkaan pilannut kokemusta minulta, koska se oli niin pieni osa itse koko keikkaa.

Suosittelisinko keikalla käyntiä Saksassa? Kyllä. Saksalaiset fanit olivat ystävällisiä ja avuliaita, varsinkin salissa, ja apua tai opastusta sai tarvittaessa. Itse salissa tönimistä tai ohittelua ei tapahtunut, vaan meno ennen keikkaa oli rauhallista, ja keikan aikana kaikki keskittyivät pääasiassa nauttimaan musiikista. Myös keikan jälkeen tunnelma oli rauhallinen ja ulos pääseminen oli vaivatonta.

Settilista
99.999
FALLING
NINTH ODD SMELL
GUSH
VORTEX
THE SUICIDE CIRCUS
THE MORTAL
その声は脆く
DOGMA
UNDYING
TWO OF A KIND
UGLY
ABHOR GOD
FILTH IN THE BEAUTY

Encore
INSIDE BEAST
HYENA
TOMORROW NEVER DIES

MAINOS

Aiheeseen liittyvät artistit

Aiheeseen liittyvät tapahtumat

Päivämäärä Tapahtuma Sijainti
  
19.06.20192019-06-19
Konsertti
Backstage Werk
München
Saksa
MAINOS