Rumpuperformansseistaan tunnettu Ryosuke Kiyasu kiersi Suomea huhtikuun puolivälissä kolmen keikan verran. Yksi näistä esiintymisistä oli osa An Evening of Performative Sound-arts -tapahtumaa, joka järjestettiin Biotaiteen seuran SOLU-tilassa Katajanokan kaupunginosassa. Maksuttomassa iltamassa nähtiin Kiyasun lisäksi kolme muuta esiintyjää.
Arttu Partinen & Teemu Korpipää
Tapahtuman avasi kahden tunnetun kokeellisen musiikin artistin muodostama duo. He esiintyivät tällä tavoin yhdessä nyt ensimmäistä kertaa. Partinen ja Korpipää hyödynsivät esiintymisessään vinyylejä ja kasetteja, joita heillä olikin pöydällä melkoinen valikoima. Retrovaikutteinen tuotos kuulosti töksähtelevän tyylinsä myötä alkuun varsin soraääniseltä. Kaksikon räiskyvä esitys oli vähintäänkin herättelevä aloitus tälle performatiivisen äänitaiteen illalle.
Martin Howse
Brittitaustainen, Saksassa työskentelevä taiteilija Martin Howse esitti illan lumoavimman teoksen. Hän asettui lattialle monimutkaiselta näyttäneen rakennelmansa taakse. Myös yleisöstä eturivit olivat istuutuneet alas, mikä onneksi auttoi näkyvyyttä takariveihin. SOLU-tilassa kun ei ole ollenkaan korotettua lavaa, vain pelkkä tasainen lattia, ja paikassa järjestetäänkin yleisemmin näyttelyitä kuin keikkoja tai muita isompien ryhmien tapahtumia.
Howsea hiirenhiljaa seurannut yleisö sai alkuun kuulla teollisen oloisia ääniä, jotka muistuttivat lähinnä sirkkelin surinaa tai muuta vastaavaa. Hämärässä esitettyyn, The Final Session -nimiseen teokseen lukeutui paljon yksityiskohtia, kuten mineraaleja, lasersäteitä ja muuta elektroniikkaa sekä kynttilöitä ja kipinöitä. Tilassa levisi mietoa tuoksua polttamisesta. Pian taustaäänet alkoivat vaihtua luonnonomaisempaan suuntaan, kuten kopinaan ja myrskyä muistuttaviin ääniin. Howse eteni teoksessaan huolellisesti tiedemiehen tapaan, ainesosia tarkasti kaataen ja liekkeihin varovasti puhaltaen.
Varjo-Riitta
Kolmas esiintyjä Varjo-Riitta on esitystaiteilija Louna-Tuuli Luukan alter ego. Varjo-Riittana hänen kappaleensa käsittelevät sosiaalista häpeää ja ahdistusta. Esitys syntyi nauhoittamalla: Varjo-Riitta tallensi ääniään (kuten hyräilyä, örinää tai lintumaista raakkumista) ja tämä pätkä jäi toistumaan luuppina. Sitten hän äänitti uuden osion, joka sekin toistui yhdessä edellisen tallenteen kanssa ja niin edelleen. Näin teokset saivat muotonsa kerros kerrokselta.
Varjo-Riitan äänenkäyttö oli todella vaikuttavaa. Ensimmäisen laulun rytmikkäistä huokaisuista koostunut alku vielä hymyilytti erikoisuudessaan, etenkin artistin omaperäisen ja puheliaan esittäytymisen jälkeen. Aloituskappaleen edetessä siihen lisätyt matalat murinat ja huudot alkoivat kuitenkin luoda aidosti ahdistavan kuuloista äänimaailmaa. Kahdessa seuraavassa laulussaan Varjo-Riitta vei örinän ja ähkäisyt vielä pidemmälle, saaden nämä osuudet kuulostamaan kuin jonkin kauhuelokuvan riivauskohtauksilta. Kontrasti sympaattisen artistin ja rajujen kappaleiden välillä oli huomattava.
Ryosuke Kiyasu
Ryosuke Kiyasu on mielenkiintoinen ja ristiriitainen tapaus. Hänet tunnetaan parhaiten esiintymistyylistään, jota voi kuvailla vähintäänkin intensiiviseksi, joidenkin mielestä peräti väkinäiseksi ja tekotaiteelliseksi yrittämiseksi. Taustalla on joka tapauksessa vankkaa musiikillista osaamista: hänhän on pääasiallisesti useiden bändien rumpali ja esittää erikoisia soolokeikkojaan erillisenä projektina.
Kun Kiyasun soittoa keskittyi SOLU-tilassa pelkästään kuuntelemaan, tuli mieleen viime vuonna Savoy-teatterissa nähty Kodo (raportti). Arvostetun Kodo-ryhmän soittajat yhdistelevät esityksessään vanhoja ja uusia rummutustekniikoita ja erilaisia musiikillisia ajatuksia osoittaakseen, miten monipuolista ääntä rummuista saakaan aikaan. Kiyasun virvelirumpuesitys edusti hyvin pitkälti samaa ideaa tahdin, voimakkuuden ja tekniikoiden vaihdellessa. Hän tosin tuo musiikin sanoman esiin paljon aggressiivisemmassa ja arkisemmassa muodossa. Myös Helsingin keikalla tämä tummaan t-paitaan ja farkkuihin pukeutunut rumpali muun muassa nousi polvilleen pöydälle soittamaan sekä hyödynsi kyynärpäitään, päätään ja jopa kenkäänsä rummun ääneen vaikuttamisessa. Esittäjällä ja esitysmuodolla tunnetusti on merkitystä siinä, kun päätetään mikä taide on salonkikelpoista ja hyväksyttyä ja mikä ei.
Kiyasun överiksi vetämä esiintyminen, mikä keikkajärjestäjiä lainaten muistuttaa paikoin vapaapainiotteita, on hänen vetonaulansa niin hyvässä kuin pahassakin. Äärimmäinen fyysisyys ja eräänlainen "sekopäisyys" tuo elämykseen ehdottomasti oman lisänsä ja toisaalta koko tilanteeseen myös leikkimielisyyttä. Liian vakavasti hänen performanssejaan ei pidäkään ottaa – taiteelle saa myös nauraa.
Koko keikan alkuvirityksineen voi katsoa alta. Ryosuke Kiyasun YouTube-kanavalta löytyy videot myös hänen esiintymisistään B-Side Barissa Helsingissä ja Vastavirralla Tampereella.
