Arkistojen kätköistä: Haastattelussa J-Culture Conin musiikkivieraat Dobly, Rica Minami ja SOMA

Vuonna 2010 JaME sai tilaisuuden tutustua japanilaiseen kulttuuriin keskittyvän J-Culture Con -tapahtuman musiikkivieraisiin: Dobly-nimiseen muusikkoduoon, sooloartisti Rica Minamiin ja kitaristi Tomon luotsaamaan SOMA-projektiin. Eri musiikkigenreistä huolimatta näitä japanilaisartisteja yhdistää heidän musiikkiaktiviteettiensa keskittäminen modernin musiikin suurkaupunkiin, Lontooseen. Tapaamisten pohjalta syntyi kolme haastattelua, joiden kautta myös lukijat pääsevät tutustumaan näihin musiikkituttavuuksiin.


Dobly

“Neo shoe-gazing” -duo kertoi juuri ennen keikkaansa musiikkityylistään, elämästään Lontoossa sekä siitä, miksi japanilaisbändeillä on erityinen vaikutus yleisöönsä.


Voisitteko esitellä itsenne?

Rie: Olen Doblyn Rie, laulaja-kitaristi.

Hide: Olen Doblyn Hide, rumpali. Aloitimme folk-duona, mutta nyt soitamme, ööh, elävässä ympäristössä.

Rie: Hän soittaa toisinaan myös akustista kitaraa, ja me molemmat kirjoitamme sanoituksia.

Miten päädyitte nimeen Dobly?

Hide: No, se on Hei me rokataan! -nimisestä elokuvasta. Laulajan tyttöystävä, tuota, hän ei kuulu bändiin, mutta hän tulee bändin tapaamisiin ja puhuu joskus. Kun Sony esittelee kohinanvaimennuslaite Dolbyn, tyttöystävä ihmettelee, miksei bändi äänitä kappaleitaan Doblylla. Hän yrittää sanoa Dolby, mutta sanookin sen sijaan Dobly, ja sitten muut bändin jäsenet ovat ihan ihmeissään. (nauraa)

Rie: Rakastamme kyseistä elokuvaa, joten otimme nimen siitä.

Miten te kaksi tapasitte toisenne?

Rie: En muista.

Hide: No, hän ei muista, mutta hän soitti kaverini kanssa. Menin treeneihin ja tapasimme yhteisten ystäviemme kautta.

Rie: Makuni oli tuolloin muuttumassa. Halusin tehdä akustisempaa musiikkia, pelkistetympää, ja Hide ehdotti folk-duon perustamista.

Hide: Niin, meillä oli folk-duo.

Rie: Sitä minä halusin tuolloin, mutta liityin myös kolmihenkiseen bändiin.

Voisitteko kuvailla musiikkityyliänne?

Hide: Se on todella vaikeaa, mutta…

Rie: Folkia ja nykyään shoe-gazingiä.

Hide: Shoe-gazing on jokseenkin rauhoittavaa, sanotaanko siis, että “neo-shoe gazer”. Miksi vain haluatte sitä kutsua. Niin, siinä on hieman vaikutteita shoe-gazingistä.

Mitkä ovat sekä japanilaiset että länsimaalaiset musiikkivaikutteenne?

Hide: No, en ole varma vaikutteista, mutta me molemmat pidämme todella paljon Nick Drakesta.

Rie: Ja My Bloody Valentinesta. En tosin tiedä kovinkaan montaa japanilaista yhtyettä tai artistia.

Onko teistä koskaan hankalaa sekoittaa niin monia eri genrejä yhteen?

Hide: No, tuota, biisiä on vaikea kategorisoida, eikö olekin? Jos vain ajattelet sen olevan hyvä…

Rie: Emme ole tietoisia asioiden sekoittamisesta; me vain valitsemme ne, joiden teosta pidämme.

Miksi päätitte asettua ennemmin Isoon-Britanniaan kuin Japaniin?

Hide: Koska olimme asuneet Lontoossa jo melko kauan ja pidimme kaupungin tyylistä. Siellä on klubeja, ja systeemi on täysin erilainen kuin Japanissa, pidän siitä.

Rie: Ihmiset ovat rennompia tullessaan katsomaan bändejä.

Hide: Ja vaikka vain ilmestyisit klubille, ihmiset ovat todella, todella ystävällisiä.

Rie: Heiltä saa rehellisen vastaanoton.

Mitä olette pitäneet tapahtumasta tähän mennessä?

Hide: En ole nähnyt vielä paljoakaan, koska olin kasaamassa rumpuja ja muuta.

Rie: Henkilökunta on todella auttavainen.

Hide: Kyllä, todella, todella ystävällinen. No, me pidämme cosplaysta. Olen osallistunut muutamaan Lontoossa pidettyyn cosplay-tapahtumaan. Pidän cosplaysta ja cossaavat ihmiset ovat mukavia. Tarkoitan siis, että on mukava nähdä heitä cossaamassa. Pidän myös mangasta; minusta siis tuntuukin, että meillä on paljon yhteistä.

Rie: On mukavaa nähdä niin monia ihmisiä, jotka pitävät japanilaisesta kulttuurista. Arvostan sitä.

Monet conikävijät kokevat japanilaisen kulttuurin mangan, animen ja musiikin kautta. Mitä haluaisitte sanoa niille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet Japanista?

Rie: No, pitäkää hauskaa.

Hide: Niin, Japani on niin erilainen, siellä on paljon jännittävää nähtävää. Olen japanilainen, synnyin Japanissa ja vartuin siellä 15-vuotiaaksi asti. Joten olen siis nyt aika kaukana Japanista, mutta voin silti löytää paljon hyviä juttuja Japanista. Olemme samanlaisia esimerkiksi huumorin suhteen, joten kyse ei ole pelkistä eroavaisuuksista. Luulenpa, että monet japanilaiset pitävät Ricky Gervaisia hauskana tyyppinä. Tarkoitan siis, että on olemassa joitakin samankaltaisuuksia, joten on upeaa, jos ne onnistuu löytämään.

Miksi japanilainen musiikki ja kulttuuri ovat teidän mielestänne suosittuja ulkomailla?

Hide: Manga ja visual kei.

Rie: Niin erilainen mielikuvitus.

Hide: Kuten vaikkapa visual kei Japanissa, esimerkiksi DIR EN GREY. Pidit siitä tai et, se on todella, todella erilaista verrattuna muihin juttuihin. Siinä on omaperäisyyttä, japanilaista omaperäisyyttä, tällainen vaikutus on siis hyväksi. Siksi animaatiosta on tullut niin suosittua Euroopassa, eikö olekin?

Rie: Ehkä hieman surrealistista, se mielikuvitus…

Hide: Ei ole mitään sääntöjä, koska japanilaisbändit ovat niin värikkäitä. Sääntöjä ei ole – ja hyvä niin.

Voisitteko suositella jotakin omaa kappalettanne ihmisille?

Hide: Pidämme kunnon äänityssession ensi kuussa, joten sen jälkeen voimme suositella, mutta… Up on the water -kappaleessa on hyvin doblymainen soundi.

Rie: Soitamme sen tänään viimeisenä biisinä. Aivan keikkamme lopuksi soitamme Up on the waterin.

Mitä haluaisitte saavuttaa musiikkiurallanne?

Rie: Minä haluaisin ilmaista itseäni rehellisesti ja katsoa syvälle sisimpääni, ja olisi todella upeaa, jos joku tuntisi samoin. Arvostaisin sitä.

Hide: Haluan tehdä hyviä, hyviä biisejä. Siinä kaikki.

Rie: Hyvää musiikkia ja mitä rakastamme.



Rica Minami

Hiljainen, lahjakas Lontoossa asuva laulaja Rica Minami kertoi brittivuosiensa alkuvaiheista, kiinnostuksestaan arkielämään ja mangan tärkeydestä japanilaisessa yhteiskunnassa.


Voisitko esitellä itsesi lukijoillemme?

Rica: Olen Rica Minami, Japanista Lontooseen muuttanut muusikko ja taiteilija.

Voitko kertoa meille musiikkisi konseptista ja genrestä?

Rica: Soitan tänään Derbyssä loistavan bändin kanssa, johon kuuluu rumpali Andrew, kosketinsoittaja Chris, basisti Robin ja kitaristi Matt – minä soitan pianoa ja laulan. Tämän bändin tyyli on todella yhdistelevä, sillä meillä kaikilla on erilainen musiikkitausta. Mutta minun mielestäni bändi on kuin kemiaa, sekoitetaan paljon juttuja ja yritetään löytää oma perspektiivimme. Jaamme yleisön kanssa näkemyksemme musiikista.

Onko musiikkisi saanut enemmän vaikutteita japanilaisesta vai englantilaisesta musiikista?

Rica: Luulenpa, että olen saanut vaikutteita japanilaisesta musiikista, sillä vartuin Japanissa ja kasvoin japanilaisen popmusiikin tahdissa, mutta mielenkiintoista on kuitenkin se, että aloitin musiikinteon ja laulamisen Isossa-Britanniassa. Kuulijana olen siis saanut vahvasti vaikutteita japanilaisesta musiikista, mutta muusikkona olen saanut enemmän vaikutteita brittimusiikista.

Miksi päätit asettua Isoon-Britanniaan Japanin sijaan?

Rica: Koska luovan työn ympäristö on todella tärkeä, ja kun saavuin Lontooseen noin viisi vuotta sitten, kaikki oli vaikeaa englannin ja erilaisen kulttuurin takia. Monet asiat olivat vaikeita, mutta samaan aikaan monet asiat olivat myös virkistäviä, joten nämä erot, erilaiset kulttuurit, ovat hyviä vaikutteita luomistyössä. Siksi aloin pitää Lontoossa asumisesta ja elämisestä.

Mitä mieltä olet japanilaisesta musiikkiskenestä Isossa-Britanniassa?

Rica: En tiedä siitä paljoakaan, vaikka musiikkini on japanilaista, ehkä joidenkin mielestä se on hieman erilaista, ja jotkut täällä ajattelevat musiikkini olevan j-poppia. Mutta jotkut japanilaismuusikot, aika monet itse asiassa, tekevät musiikkiaan Isossa-Britanniassa ja se on todella mielenkiintoista.

Useimmat ihmiset oppivat Japanista musiikin, animen ja mangan kautta. Onko tämä mielestäsi hyvä tapa oppia japanilaisesta kulttuurista?

Rica: Kyllä, kyllä olen juuri tuota mieltä, sillä äitini pitää sarjakuvista todella paljon ja tämä kulttuuri on se, josta Japani on todella ylpeä ja monet ihmiset ovat kiinnostuneita Japanista. Japani on todella ylpeä tästä kulttuurista, se on erityinen.

Onko sinulla neuvoja tai suosituksia ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet japanilaisesta musiikista?

Rica: Musiikkia löytää nykyään niin helposti netistä, joten jatkakaa kuuntelua.

Kirjoitat paljon eläimistä ja luonnosta. Mistä saat inspiraatiota sanoituksiisi?

Rica: Pääasiassa arkielämästä, mutta sanoitusten kirjoittaminen alkaa ilman sanoja, kuin laulaisi asioista ilman sanoja. Sitten se on kuin sattumanvaraisista sanoista muodostuva palapeli, mutta kun olen kirjoittanut lyriikat, nuo satunnaiset sanat saavat vielä silloinkin vaikutteita arkielämästäni. Luulenpa siis, että ne ovat melko lailla liitoksissa arkipäiväiseen elämään.

Kirjoitat sanoituksia sekä englanniksi että japaniksi. Kummasta kielestä pidät enemmän?

Rica: Vaikea kysymys. Tykkään laulaa molemmilla kielillä. En siis välitä siitä, päätänkö laulaa englanniksi vai japaniksi, sillä valinta tulee luonnostaan, kun laulan kappaleen melodian. Joskus se kuulostaa japanilta, toisinaan englannilta.

Työskentelit hiljattain yhdessä SOMAn kanssa hänen ep-levynsä parissa. Miten yhteistyö sujui?

Rica: No, SOMA otti minuun yllättäen yhteyttä, ja tein parhaani. Se meni hyvin.

Onko sinusta vaikeaa työskennellä jonkun kanssa, jonka musiikkityyli eroaa omastasi täysin?

Rica: Pidän visuaalisesta musiikista. Kuuntelin sitä, mutta joskus melodiat ja sanoitukset ovat todella erilaisia. Siinä on erilainen tempo, erilainen luonne, mutta yritin parhaani.

Onko jotain tiettyä, minkä haluaisit saavuttaa muusikkona?

Rica: Kyllä, ihan tavallisia juttuja. Haluan vain jatkaa urallani ja saavuttaa juttuja. Se tarkoittaa kaikkea, totta kai kaikkea – kappaleiden tekemistä, näitä tapahtumia ja muuta. Mutta erityisen paljon haluaisin esiintyä jollain hyvällä klubilla ja haluan monien ihmisten kuuntelevan sekä minun että bändini musiikkia.

Jättäisitkö lopuksi viestin faneillesi?

Rica: Hei, hauska tavata. Kiitos, että olette löytäneet minut ja kuuntelette musiikkiani. Mukavaa päivänjatkoa! (nauraa)

 

SOMA

Kitaristi Tomon johtama visual kei -projekti SOMA sai alkunsa Lontoossa japanilaisravintola Bentossa. Siitä lähtien, vaikka Tomo on muuttanut Kreikkaan, hän on edelleen todella aktiivinen japanilaisessa musiikkiskenessä. Tomo kertoi vaihtelevasta musiikkihistoriastaan, visual kei -genren ainutlaatuisuudesta sekä faneilleen tarkoittamastaan sanomasta ennen esiintymistään conissa.


Voisitko esitellä itsesi lukijoillemme?

Tomo: Olen Tomo ja projektini on nimeltään SOMA. Toimin pääasiassa Euroopassa.

Voitko kertoa meille hieman musiikkisi konseptista?

Tomo: Aloitin kitaransoiton 12-vuotiaana. Aluksi kuuntelin X JAPANia – itse asiassa sitä kutsuttiin tuolloin X:ksi, ja kuten monet muutkin visual kei -bändit nyt, heidänkin musiikkiaan kutsutaan j-rockiksi – olin silloin yläasteella. Lukioikäisenä aloin soittaa hardcore-bändissä, joten minulla on kokemusta niin visual keistä kuin hardcorestakin, ja lukion jälkeen innostuin enemmän klubimusiikista. Nykyäänkin monet soittamani kappaleet ovat saaneet vaikutteita brittiläisestä klubimusiikista, kuten esimerkiksi double stepistä, drum and bassista sekä electronicasta.

Synnyit Japanissa, mutta olet asunut niin Isossa-Britanniassa kuin Kreikassakin. Miksi päätit matkustella ympäri maailmaa sen sijaan, että olisit keskittynyt musiikkiuraasi Japanissa?

Tomo: Elämä Japanissa on aika rankkaa yliopistosta valmistumisen jälkeen – työskentelet kuusi päivää viikossa, aamusta keskiyöhön ja palaat takaisin kotiin yöllä. Tukka pitää leikata ja niin edelleen. Se on todella rankkaa elämää. Halusin myös aloittaa uran rock-muusikkona, ja halusin mennä Amerikkaan tai Isoon-Britanniaan, mutta monet suosikkibändini, kuten Radiohead, ovat kotoisin Britanniasta, joten päädyin siihen.

Sinulla on todella kansainvälinen tausta. Miten se on vaikuttanut musiikkiuraasi?

Tomo: Olen ollut myös kuukauden ajan Brasiliassa opiskelemassa brasilialaista musiikkia. Luultavasti siksi, että pidän musiikista itsestään, genrellä ei ole merkitystä. Kuuntelen paljon maailmanmusiikkia, paljon kaikkea mistä pidän, ja se kaikki vaikuttaa minuun.

Monilla visual kei -muusikoilla on paljon visuaalisempi tyyli. Miksi päätit olla vähemmän joukosta erottuva asujesi ja meikkisi suhteen?

Tomo: En tiedä, luultavasti siksi, että haluan olla vain oma itseni. Minulla ei ole bändikavereita, joten minun täytyy olla yksin, ja jos minulla olisi asu ja tekisin yksin juttuja lavalla, se olisi hieman outoa. Siltä minusta tuntuu, en ole koskaan ajatellut sitä.

Miten päädyit nimeen SOMA?

Tomo: Monissa kielissä esiintyy sana SOMA, mutta sain myöhemmin selville, että kreikaksi se tarkoittaa kehoa ja suomeksi söpöä tai jotakin. Aloitin SOMAn ystäväni kanssa Lontoossa sijaitsevassa japanilaisravintolassa, jossa työskentelin, ja kun puhuimme, millainen nimi bändille pitäisi valita, joku sanoi ravintolapäällikön nimen, ”Soma”. Mielestäni se oli hyvä, mutta kanjia piti vaihtaa, sillä hänen nimensä tarkoittaa ”kahta hevosta”, mutta se ei ole cool, eihän? Vaihdoimme sen siis muotoon “äänen emissioiden väliseksi”, kuten hiljaisuudeksi.

Miksi päätit tehdä yhteistyötä Rica Minamin kanssa?

Tomo: Asuin Lontoossa ja näin häntä aika usein, sillä kaikki lontoolaiset muusikot ovat yhteyksissä toisiinsa tavalla tai toisella, joten tapasimme toisiamme eri juttujen tiimoilla, ja hänen äänensä on todella erityinen ja pidän myöskin hänen kappaleistaan. En ajatellut, että hän laulaisi biisejäni, mutta kysyin, haluaisiko hän. Erityisesti siksi, koska minulla ei ole tällä hetkellä laulajaa ja minun täytyi tehdä yhteistyötä jonkun kanssa. Se oli minulle kuin unelma, sillä pidän hänen äänestään todella paljon.

Koska teidän musiikkityylinne ovat kovin erilaiset, teittekö toistenne tyyleihin muutoksia yhteistyön aikana?

Tomo: Ei, tällä kertaa yhteistyö oli 90-prosenttisesti minua. Hän esimerkiksi kysyi, miten halusin hänen laulavan kappaleen ja niin edelleen.

Soitat yleensä coneissa ja teet yhteistyötä muiden muusikoiden kanssa. Miksi näin?

Tomo: Coneissa siksi, koska paikka on todella helppo niille kävijöille, jotka ovat kiinnostuneita japanilaisesta kulttuurista, ja SOMA soittaa enimmäkseen heille. Tein yhteistyötä muiden bändien jäsenten kanssa Englannissa. Minulle se on todella erilaista, sillä joskus soitan syntikkaa enkä kitaraa… Ja koska on myös ihmisiä, jotka pitävät japanilaisesta kulttuurista ja musiikista, työskentelen SOMAn parissa japanilaisena.

Millaisia suunnitelmia sinulla on sen jälkeen, kun olet palannut Isoon-Britanniaan?

Tomo: Shoppailen. Topshop, H&M, AllSaints, shoppailen ystävieni kanssa.

Julkaisit hiljattain uuden ep-levysi SOMALOIDin. Voitko kertoa, millainen sen tyyli on? Onko sillä mitään tekemistä vocaloidien (tietokoneohjelman muokkaamien äänien) kanssa?

Tomo: Tämä tyyli on periaatteessa – miksi kutsuin sitä SOMALOIDiksi – peräisin vocaloidista, sillä en osaa laulaa. Toivon, että osaisin, mutten osaa. Asun Kreikassa, mutta siellä ole japanilaisia muusikoita, joten en voi työstää SOMAa kenenkään kanssa, joten päädyin käyttämään vocaloidia. Japanissa vocaloidit ovat suosittuja otakujen keskuudessa, joten ajattelin kokeilla sitä avoimin mielin.

Viimeisimmällä ep-levylläsi yhdistät todella herkät, tunteelliset sanoitukset raskaisiin rock-soundeihin. Miksi näin?

Tomo: Yksi kappale kertoo nuorten ihmisten elämästä. Minun ajatellaan olevan aikuinen, joten Japanissa minun täytyisi työskennellä, mutta musiikkia yhä kuuntelevat ihmiset ovat kuin opiskelijoita. Viestini heille on tämä: “Älkää vain pelatko pelejä tai katsoko animea kotona. Menkää ulos, pitäkää hauskaa, luokaa ihmissuhteita, menkää ulos”. Tämä sanoma sisältyy lyriikoihin, ja haluaisin saavuttaa sen, että he yrittävät. Toinen kappale kertoo ihmisten tapaamisesta, toisten ymmärtämisestä. Ja kolmas kappale on seksistä, joten se ei ole niinkään herkkä. (nauraa)

Mitä mieltä olet japanilaisesta musiikkiskenestä Isossa-Britanniassa?

Tomo: Mielestäni se on avoimempi kuin muissa maissa. Japanilaisbändejä on paljon, mutta yleisö on enimmäkseen japanilainen. Mutta tiedäthän, jotkut soittavat isoilla klubeilla, joten on melko hyvä juttu verrata tätä muihin maihin, erityisesti muihin Euroopan maihin.

Miksi visual kei on mielestäsi erityisen suosittua ulkomailla?

Tomo: Koska se on uniikkia, mielestäni muissa maissa ei ole vastaavaa. No, itse asiassa visual kei ei ole kotoisin Japanista, vaan kopioitu suoraan amerikkalaisbändien meikeistä. Mutta meillä on omaperäisyyttä ja kappaleiden tyyli on tunteellisempi ja herkempi, ja se ehkä viehättää ihmisiä enemmän, ja ihmiset kuulevat siitä netin ansiosta.

Jättäisitkö lopuksi viestin faneillesi?

Tomo: Lukekaa sanoitukset, sillä niissä on sanoma. Käykää myös katsomassa päivityksiäni MySpacessa, Facebookissa ja Twitterissä. Toivon myös tapaavani kaikki keikoillani.


JaME kiittää Doblya, Rica Minamia, SOMAa sekä J-Culturen henkilökuntaa näiden haastattelujen mahdollistamisesta.