Laulajana, painijana ja ääninäyttelijänä tunnettu
Ladybeard vieraili Mexico Cityssä järjestetyssä
J’Fest Expo Edición 2016 -tapahtumassa 23.-24. huhtikuuta. Hän saapui Meksikoon jo päivää aiemmin ja piti tuolloin myös lehdistötilaisuuden. Paikallinen media sai mahdollisuuden puhua
LADYBABYsta tutun parrakkaan tähden kanssa tämän herttaisesta tyylistä ja myös meksikolaisesta painista, lucha librestä.
Ladybeard ilmaantui lavalle vaaleanpunaisen ja sinisen sävyisessä mekossa. Lehdistötilaisuuden aluksi hän tervehti paikallaolijoita hymyillen ja lähettämällä lentosuukkoja.
Ladybeard: Aah, Mexico City. Meksikolainen lehdistö, onpa hauska tavata teidät! Minä olen
Ladybeard. Kiitos että tulitte paikalle!
(naurua) Tervetuloa Meksikoon! Tämä japanilaisen metallin uusi aalto on kerännyt osakseen paljon huomiota. Mikä on sinun mielipiteesi j-popin ja metallin yhdistämisestä? Yhtyeet kuten BABYMETAL ja LADYBABY.
Ladybeard: Se on oikein hyvä juttu, enhän muuten tekisi sitä. (nauraa) Ei mutta oikeasti, se on mahtavaa. Omasta näkökulmastani katsoen kiinnostavin asia siinä on aina ollut kahden ääripään yhdistelmä. Se miten niiden ei näennäisesti kuuluisi sopia yhteen, mutta sitten he saivat ne toimimaan yhdessä luodakseen jotain uutta ja kaunista. Sellainen tunne siitä minulle tulee. Ja kaiken lisäksi se, että loin "oho!"-tyyppisen sensaation on tavallaan täydellistä. Täydellistä, eikö? Mielestäni se on mahtavaa. Epämiellyttävä kokemus onkin erittäin kuuntelukelpoinen ja myös nautittava. Ja yksi tämän kokemuksen kauniista puolista on ihmisten yhdistäminen metalli- ja popkulttuurien välillä. Heillä ei tunnetusti ole mitään yhteistä, joten mielestäni se on aika kaunista.
Millaiset odotukset sinulla on näitä kahta keikkaasi kohtaan Mexico Cityssä? Me meksikolaiset ihailemme suuresti japanilaista kulttuuria, animea ja mangaa. Mitä mieltä olet siitä?
Ladybeard: Rehellisesti sanoen olen nyt ensimmäistä kertaa Latinalaisessa Amerikassa, joten en voi... (nauraa) Rehellisesti sanoen teidän pitäisi kertoa minulle mitä voin odottaa. (nauraa) Tiedän että täällä on paljon otakuja, joten varmaan odottaisin ihmisten olevan intohimoisia ja että täällä myös ymmärretään otakukulttuuria. Esimerkiksi Amerikassa on vain vähän otakuja, joten siellä otakukulttuuria ei ymmärretä samalla tavoin kuin Japanissa. Mutta oletan että Meksikossa yleisö ymmärtää otakukulttuuria paljon paremmin. Minulla on myös sellainen vaikutelma, että te täällä Meksikossa olette uskomattoman lämpimiä ja ihtohimoisia ihmisiä, joten toivottavasti yleisö ottaa minut lämpimästi vastaan.
Aivan taatusti, älä huoli.
Ladybeard: Kiitos! Toivotaan näin. Ja minä vastaan lämmöllä! Mutta tämä on ensimmäinen kertani Latinalaisessa Amerikassa; on jännittävää olla täällä ja odotan yleisön kokemista suurella innolla.
Entä painiurasi? Millainen tilanne sinulla on painiurasi suhteen? Tiedätkö meksikolaisista painijoista?
Ladybeard: Ha! Saavuimme siis tähän aiheeseen! (nauraa) Hiljattain aloin painia DDT:lle Japanissa. Tiedättekö DDT:n? DDT on mahtava ja olen sillä yhtiöllä. Painin aiemmin Unionilla, mutta halusin pois Unionilta ja DDT oli todella, todella nuori yhtiö ja halusin kovasti päästä painimaan. Olen erittäin iloinen saadessani olla osa sitä ja painia heidän isoissa otteluissaan. Se on hyvin jännittävää.
Lucha libre on mielestäni upeaa! Aivan fantastista! Voisinpa painia sillä tavoin, olisi mukavaa kokea kunnon lucha libre. Mutta nautin suuresti AAA-painin seuraamisesta. Meksikolainen painityyli on hyvin spektaakkelimaista ja erittäin viihdyttävää. Haluaisin nähdä jonkun täällä painivan sillä tavoin, näyttäkää minulle lucha libreä. Onko täällä vapaaehtoisia? Eikö?
(nauraa) Onko sinulla suosikkia meksikolaisista painijoista?
Ladybeard: En tiedä montaakaan nimeä, mutta... se tyyppi joka painii härkänaamiossa. Oletko nähnyt sen? Mitä härkä on espanjaksi? "Toro"? Tiedätkö hänet? Tykkään "torosta". (nauraa) Ja sitten on se... en tiedä hänen nimeään, se pieni kaveri joka pitää kokovalkeaa pukua. Mikä hänen nimensä on?
Mascarita Sagrada.
Ladybeard: Hän on mahtava! Hän on mukana Los Angelesin Lucha Undergroundissa, eikös? Hän on tosi siisti. Se kuristusote on hullu! Koska käsivarren ympärillä... (alkaa demonstroida kuristusotetta). Aivan hullua!
LADYBABYn mukana olet vieraillut Saksassa ja muissa maissa. Miltä tuntuu esiintyä ulkomailla? Ja miltä tuntuu nyt kun olet ensimmäistä kertaa Latinalaisessa Amerikassa?
Ladybeard: Olen todella, todella innoissani että pääsin vierailemaan Latinalaisessa Amerikassa. Odotan paljon intohimoa. Ulkomailla esiintyminen on... se on todella fantastista, koska kirjaimellisesti jokainen yleisö on erilainen ja joskus maan sisälläkin huomaa, että yleisö on erilainen. Etenkin sellaisessa tyylissä mitä edustan sooloartistina ja
LADYBABYn kanssa. Japanissa olen tottunut siihen, että japanilainen yleisö käyttäytyy hyvin pitkälti otakujen tavoin, tai kuten heviyleisö. Ja kun menimme ulkomaille, yleisön tyyli muuttui täysin. Kun olimme ensimmäistä kertaa Saksassa ja pääsimme
Nippon Manju -kohtaan, ja yleensä ihmiset ovat tyyliin "yaaay!" eli iloisia, mutta saksalaiset olivat... (
Ladybeard teeskentelee olevansa täysin vakava). He kaikki olivat noin. (nauraa) Anteeksi... ulkomailla esiintyminen on siis oikein hauskaa. On niin nautinnollista nähdä yleisöjen erilaiset reaktiot.
Haluaisitko käydä muissa Latinalaisen Amerikan maissa?
Ladybeard: Oikein mielelläni!
Nyt kun puhuit Saksan ja Japanin välisistä eroista, voisitko kertoa mitkä ovat tärkeimmät erot länsimaisten ja japanilaisten musiikkipiirien välillä? Mitkä ovat isoimmat eroavaisuudet siinä toimiiko artisti Japanissa vai länsimaissa?
Ladybeard: Mielestäni isoin eroavaisuus on siinä, millainen rooli musiikilla on kulttuurissa. Meillä länsimaisessa kulttuurissa on popmusiikista sellainen näkemys, se on laajalti hyväksyttyä... Ihmiset eivät halua erottua ja olla erilaisia. Kaikki kerääntyvät yhteen ja me juhlitaan sitä. Ja sitten, tiedätkö, on punk, heavy metal, rock'n'roll ja niin pois päin, ja punk on kapinakulttuuria, samoin heavy metal. Mielenkiintoista kyllä, kun tulin Japaniin, nuo asiat olivat olemassa myös siellä, mutta kaukana kulttuurista. Musiikin rooli tuntuu olevan vähemmän sidoksissa musiikkiin ja esiintymiseen - kyseessä on enemmänkin yleisön tuki artistille. Etenkin silloin kun artistit ovat nuoria tyttöjä. Länsimaisille ihmisille tämä on oikeastaan aika absurdi konsepti, vai mitä? Jos minä australialaisena menen katsomaan esiintymistä ja maksan siitä 50 dollaria, odotan ällistyttävää elämystä koko sen 50 dollarin edestä. Mutta japanilaisessa kulttuurissa fanit menevät keikalle ja maksavat 50 dollaria, eivätkä he halua nähdä täydellistä esiintymistä. He haluavat nähdä tyttöjen taitojen edistyvän kerta kerralta - se on heille kiinnostavaa ja siinäkin on oma arvonsa. Eli luulen, että se sisäinen rooli kulttuurissa ja yhteiskunnassa on varmaankin suurin eroavaisuus.
Nämä ovat pitkiä vastauksia. Vastaanko liian pitkästi?
Ei, ei haittaa...
Ladybeard: No, jatkakaa sitten vain. (nauraa)
Mitkä ovat suosikkianimesarjasi?
Ladybeard: Lempianimeni on Baccano! Tiedätkö Baccanon!:n?
Se sarja Durarara!!:n tekijöiltä? (toim. huom. Samassa J'Fest-tapahtumassa esiintyi yhtye
ROOKiEZ is PUNK'D, joka tunnetaan
Durarara!!:n avausteeman esittäjänä.)
Ladybeard: Ehkä? Tiedätpä paljon animesta! Oletko siis nähnyt Baccano!:n? Se on sekopäinen, eikö vain? Baccano! on anime, jossa... en saa päähäni sanaa, jolla sitä voisi kunnolla kuvailla. Junassa sattuu tapaus... jonka ansiosta ryhmä ihmisiä muuttuu kuolemattomiksi. Ja sitten tarina vaihtelee koko ajan edes takaisin sen yöllisen junatapauksen ja 20 vuotta myöhemmin tulevan ajan välillä, ja sitten siirrytään New Yorkiin. Se on huuulllua! Baccano!, hullua.
Hassua, koska vain jotkut ovat kuulleet siitä ja tunnen heistä osan, koska ansaitsin elantoni animea dubbaamalla. Teimme siis Baccano!:n englanninkielisen dubbauksen ja sitä kautta näin sen. Jos en olisi tehnyt sitä, en varmaan tietäisi siitä sarjasta. Mutta tykkään katsoa sitä, ja mielestäni se on loistava. Yleensä dubatessa sitä menee studioon, äänittää dubbaukset ja jos ei ole mukana seuraavassa kohtauksessa, lähtee pois. Vahinkoäänien välttämiseksi paikalla ei ole paljoa ihmisiä. Baccano!:n kohdalla minä kuitenkin jäin aina studioon katsomaan, sillä se on niin hullu sarja ja olin aivan sen pauloissa. Se on siis minun suosikkini animesarjoista.
Olet siis painija, laulaja ja ääninäyttelijä. Onko mitään mahdollisuuksia odottaa Ladybeard-animea tai -mangaa?
Ladybeard: Oi, toivottavasti! Noita kahta asiaa olen toivonut jo pitkään, mutta tällä hetkellä ei ole mitään varmoja suunnitelmia. Olin kyllä mukana animessa nimeltä... tuota (miettii) japanilainen nimi, japanilainen nimi...
Naoko, mikä se nimi oli?
Naoko: Anime de wakaru shinryounaika.
Ladybeard: Anime de wakaru shinryounaika, se anime! Olin siinä mukana. Ja se oli myös ensimmäinen kertani kun ääninäyttelin japaniksi, mikä oli mahtavaa.
Mitä eroa on sen välillä, kun ääninäyttelet englanniksi - dubbaat jonkun toisen dubbauksia - ja kun teet ensimmäistä kertaa japaniksi?
Ladybeard: No, kun ääni luodaan ensimmäistä kertaa, periaatteessa mitä tapahtuu on se, että työskentelet yhdessä ohjaajan, animaatiotuottajan ja ehkä myös animeartistin kanssa. He näyttävät hahmosta kasan kuvia, esittävät sille äänelle kuuluvan kohtauksen ja selittävät mitä he sinulta haluavat. Ja siellä sitten istut ja kokeilet erilaisia asioita kunnes he sanovat "tuo ääni on hyviä, tee se ääni" ja alat kehittää sitä. Ja työskentelet ohjaajan kanssa koko äänitysprosessin ajan. Toisaalta jos dubbaan japanilaisen sarjan englanniksi, kyseenomainen japanilainen ääninäyttelijä on jo läpikäynyt sen koko prosessin, ja on siis minun työtäni yrittää ottaa se mitä hän teki ja luoda se uudestaan englanniksi mahdollisimman tarkasti. Se on siis hyvin erilainen prosessi.
Normaalisti sarjaa aloittaessa, kun aloitamme dubbauksen, ohjaaja soittaa meille nipun hahmon sanomia repliikkejä; siltä se ääni kuulostaa. Hän kertoo meille hahmojen taustat ja että japanilainen ääninäyttelijä kuulostaa tältä, ja että "pyri vastaamaan tätä ääntä niin hyvin kuin mahdollista". Dubbaus on siis vähän kuin imitoimisen ja uudelleentulkitsemisen yhdistelmä, ja samalla meidän täytyy myös yrittää sisällyttää esiintymiseen osa todellista itseämme. Kyseessä on siis kaksi hyvin erilaista prosessia.
Miten valitset pääasusi? Ja miksi käytät kahta poninhäntää, etkä esimerkiksi yhtä tai kolmea?
Ladybeard: Nämä on niitä perimmäisiä kysymyksiä! (nauraa) No, olen aina tykännyt saparoista ja viihtynyt niissä paremmin. Mielestäni sillä saa söpöimmän lookin ilman että tarvitsee turvautua hurjan syvälliseen kampausprosessiin. Mielestäni se myös sopii pikkutytölle parhaiten. Ja omassa kehossani se mielestäni myös toimii parhaiten tavoittelemani imagon suhteen. Ne ovat myös tosi, tosi söpöt.
Ennen painimisen aloittamista en ollut laittanut hiuksiani, joten sidoin ne kahdeksi minisaparoksi ja nehän avautuivat tyyliin minuutin sisällä ottelun aloittamisesta. Joten jouduin vaihtamaan letteihin. Mutta leteissä oli se ongelma, että jos matsin aikana tein moshausliikkeitä, letit lensivät "puff, puff" läimien minua kasvoihin, joten jälkikäteen minulla oli mustelmia naamassa. (nauraa) Mutta sitten, tavattuani mahtavan
Naoko Tachibanan, hän auttoi minua yhdistämään sen tyyliini. Hän näytti miten saparot tehdään kunnolla painimatsia varten. Kiitos siitä,
Naoko.
Asuista... jokaisella niistä on oma tarkoituksensa. Tietenkin ne ylläpitävät hahmoani, ja yritän cosplayata luomaani hahmoa niin hyvin kuin mahdollista. Mutta sitten, jos kyseessä on originaali design, me tavallaan ajattelemme sitä, mihin haluamme asua käyttää, ja millaista imagoa ja tyyliä haluamme käyttää, ja yritämme tuoda nämä kaikki näkökulmat yhteen. Koska usein on, että mitä söpömmäksi asu käy, sitä vähemmän käytännölliseksi se muuttuu. Esimerkiksi painibikinini... olen todella ylpeä painibikineistäni, sillä sillä niiden kanssa onnistuin ensimmäistä kertaa suunnittelemaan jotain, joka on samaan aikaan sekä käytännöllinen että söpö. Sellainen itse asiassa vaatii paljon kokemusta. Koska jos laitat päälle jotain tosi herttaista ja sitten ensimmäisellä potkaisulla jutut lentää menojaan... (nauraa) Joten jokaisen asun kanssa joudumme ajattelemaan sitä, mitä haluamme sillä saavuttaa ja sitten yhdistämme sen tyyliin ja käytännöllisyyteen.
Kiitos oikein paljon!
Ladybeard: Kiitos teille, kultamussukat.
JaME kiittää Ladybeardia ja J'Fest-tapahtumaa lehdistötilaisuuden mahdollistamisesta.
