Romanttisen goottiestetiikan taituri KAMIJO juhlistaa 20-vuotista uraansa maailmankiertueella. Suomen-konsertissa nähtiin muun muassa kimallusta ja tuulikoneita.
Useista yhtyeistä sekä soolourastaan tunnettu laulaja, säveltäjä ja tuottaja KAMIJO toi World Tour 2015 -20th ANNIVERSARY BEST- -kiertueensa Suomeen maaliskuun alussa. Jo etukäteen artisti lupaili esittää kappaleita niin LAREINElta, Versailles'lta, NEW SODMYlta kuin soolojulkaisuiltaankin. Vuosien saatossa KAMIJO on todistanut taitavansa monia genrejä romanttisesta poprockista aina mahtipontiseen sinfoniseen metalliin asti, joten odotettavissa oli värikäs kattaus maistiaisia 20-vuotisen uran varrelta.
Aikaisemmin illalla oli pidetty VIP-tilaisuus, jossa fanit pääsivät tapaamaan KAMIJOa, mutta itse saavuin paikalle vasta hieman ennen varsinaisen keikan alkamista. Olin odottanut Gloriaan jonkinasteista yleisöryntäystä, sillä etenkin Versailles on ollut melko suosittu yhtye suomalaisten fanien keskuudessa. Sunnuntaiajankohta ja samana iltana järjestetty kpop-konsertti saattoivat kuitenkin karsia osan mahdollisesta yleisöstä, minkä seurauksena Glorian yläkerta oli kokonaan suljettu eikä alakertakaan täyttynyt täysin. Kaikesta huolimatta väkeä oli enemmän kuin esimerkiksi edellisellä viikolla ADAMSin keikalla, ja persoonallisesti pukeutunutta yleisöä oli mielenkiintoista katsella konsertin alkua odotellessa.
Jrock-keikoilla paljon käyneille jo tutuksi tullut Glorian lava oli tällä kertaa saanut lisämaustetta pienestä catwalk-tyyppisestä ulokkeesta lavan keskiosassa, kahdesta näyttävästä kristallikruunusta ja ylimääräisestä valokalustosta. Keikan alkaessa oikeuksiinsa pääsivät myös näyttävät taustavideot, joita näytettiin niin lavan molemmilla puolilla olleilta näytöiltä kuin taustan valkokankaalle heijastettuinakin. Kuten odottaa saattoikin, bändi saapui lavalle upeissa, univormuja muistuttavissa asuissa; valkoiset röyhelöpaidat juhlavoittivat entisestään mustia, kimaltavia univormutakkeja. Kokoonpanoon kuuluivat KAMIJOn lisäksi kitaristi, basisti ja rumpali.
Avauskappaleena toimi Vive le roi, joka polkaisi käyntiin lähes hengästyttävän show'n. Sen aikana saatiin nauttia paitsi KAMIJOn upeasta lauluäänestä, myös draamasta ja suurista eleistä, tuuli- ja savukoneista, vampyyrihenkisestä fanservicestä sekä massiivisista taustanauhajylyistä kuoroineen ja jousineen. Ainakin allekirjoittanut muisti yhtäkkiä, mistä klassisessa visual keissä todella onkaan kyse ja miksi genreen on tullut joskus kymmenisen vuotta sitten hurahdettua. Toisaalta myös Euroviisu-bingon ruudut olisivat keikalla täyttyneet tiuhaan tahtiin, sillä hymähtelin hiukan itsekseni kaikille sielunkurotuksille, nousukäsille ja muille euroviisumaisuuksille.
Kappaleet vaihtelivat keveän popahtelevista melko totiseenkin mättöön ja siitä jälleen pianoballadeihin. 20-vuotisjuhla näkyi paitsi settilistassa, myös otteina vanhoista musiikkivideoista skriineillä ja taustakankaalla. Moni pidempiaikainen fani oli silminnähden melkoisen onnellisuuden vallassa, mutta hiukan vähemmän KAMIJOa seuranneenakin show'sta oli todella helppoa nauttia. Vuodet musiikin parissa eivät todellakaan ole menneet hukkaan, sillä kokemus ja hiottu taito paistoivat KAMIJOn esiintymisessä positiivisena rutiininomaisuutena ja ainakin näennäisenä helppoutena. Myös KAMIJOn hymyilevä olemus oli itselleni iloinen yllätys, sillä hän vaikutti kohtalokkaan goottiprinssiroolin rakoillessa lämpimältä ja sympaattiselta tyypiltä. Myös henkilökohtainen suosikkikappaleeni Dying Table oli onnekseni mahtunut settilistalle.
Varsinaisen setin viimeisenä kappaleena kuultiin Louis ～Enketsu no La Vie en Rose～. KAMIJO otti kaiken irti catwalkistaan ja päästi fanit aivan lähietäisyydelle. Lopuksi hän kiitteli selvällä suomen kielellä, teki viehkeitä hovikumarruksia ja heitti vielä lentosuukon ennen kuin poistui lavalta. Valot syttyivät huolestuttavasti heti esiintyjien poistuttua lavalta, mutta ponnekkaat, lähes raivoisat encore-huudot tuottivat kuitenkin tulosta. KAMIJO kiitteli encoresta hyvin aidon oloisesti, minkä jälkeen esitettiin vielä kolme kappaletta. Illan päätähti ei näyttänyt millään malttavan poistua lavalta, vaan jäi selvästi mielellään vielä huudattamaan yleisöä ja kiittelemään eri kielillä.
Migreeni-ihmisenä olisin hetkittäin toivonut ehkä hiukan pienemmän kaliiperin valoshow'ta ja jokusen desibelin verran hiljaisempaa melutasoa. Savukonettakin hyödynnettiin siinä määrin, että rumpalista näkyi loppujen lopuksi savun keskeltä hyvällä tahdollakin vain ääriviivat. Glorian kokoisessa keikkapaikassa vähempikin olisi riittänyt, mutta toisaalta jarrua ei ainakaan ollut show'n suunnittelussa turhaan pidetty pohjassa. Ajoittaisesta miksauksen hapuilusta huolimatta Gloriassa koettiin hieno, ammattimaisella otteella vedetty juhlakonsertti, jota seurasi hyvinkin mielellään. Illan aikana kuljettiin mielenkiintoinen matka KAMIJOn uran merkittäviä virstanpylväitä seuraillen, ja sen jälkeen olo oli tyytyväisen kylläinen.
Settilista:
Vive le Roi (introvideo)
1. Rose Croix
2. Aristocrat's Symphony
3. Sacrifice of Allegro
4. Royal Tercet
5. Fuyu Tokyo
6. Moulin Rouge
7. Romantique
8. Anohito no Aishita Hito Nara
(PV-koostevideo)
9. Masquerade
10. Death Parade
11. Dying Table
(video)
12. Fiancailles
13. Ascendead Master
14. Louis ~Enketsu no La Vie en Rose~
Encore:
15. Bara wa Utsukushiku
16. Adagio
17. Throne
