Kanon Wakeshima oli tekemisissä musiikin kanssa jo varhaisessa vaiheessa, ja hän oppi soittamaan selloa 3-vuotiaana. Yläasteella hän soitti selloduossa, ja 15-vuotiaana hän soitti barokkiselloa klassisissa soittokunnissa.
Samoihin aikoihin teini-ikäinen Kanon kiinnostui j-popista ja alkoi laulaa. Hän ryhtyi myös omien kappaleiden tekoon. Koska hän tunsi olonsa mukavammaksi sellon kuin koskettimien kanssa, lisäsi hän kappaleisiinsa sellomelodioita äänensä taustaksi. 16-vuotiaana Kanon lauloi ensimmäistä kertaa julkisesti lukionsa juhlatapahtumassa.
Vuonna 2007 hän esiintyi Sony levy-yhtiön koe-esiintymisissä ja kaappasi itselleen finaalipaikan. Finalistina hän solmi sopimuksen Sonyn alaisen DefSTAR Recordsin kanssa. Nuori artisti kiinnitti klassisen musiikin ystävän Manan huomion ja mies ihaili nuoren tytön laulu- ja sellonsoittotaitojen lisäksi myös tämän kypsää, mutta samalla lapsenomaista luonnetta. Näin Mana päätti ryhtyä Kanonin tuottajaksi.
Kanonin debyyttisingle still doll julkaistiin vuoden 2008 toukokuussa. Singlen nimikkokappaletta käytettiin animesarja Vampire Knightin lopetuskappaleena, ja Kanon itse toimi sarjan ääninäyttelijänä luovuttaen äänensä yhdelle alkujaksoissa esiintyneelle palvelustytölle.
Kanon Wakeshima on laulaja ja sellisti. Musiikkia rakastavat vanhemmat nimesivät tyttärensä musiikkitermi "kaanonin" mukaan, ja hänen nimensä kirjoitetaan niin kuin "kukkien ääni".
Kanonin puhdas ja suloinen ääni yllättää joskus sen raaemman ja intohimoisemman puolen tullessa esiin. Hänen musiikkinsa on tarttuvaa ja hieman melankolista. Siinä yhdistyvät sello ja muut klassiset instrumentit elektronisesti tuotettuun taustamusiikkiin. Tämän nuoren naisartistin tuottajana toimii Mana (Moi dix Mois, ex. Malice Mizer), joka myös säveltää musiikin. Lyriikat Kanon kirjoittaa itse. Nuori nainen omistaa kaksi selloa; perinteisen sellon, jota hän kutsuu Yaeharu-kuniksi ja punaisen sellon nimeltä Nanachie-chan.
Musiikillisen lahjakkuutensa lisäksi hän on myös taidokas maalari, ja hänen nettisivuilleen lisätään usein kuvia uusista teoksista. Useimmat esittävät nuoria naisia tai satumaailmojen kissoja, kuten Liisa Ihmemaassa -tarinan kissaa. Jotkut taulut kertovat kuitenkin tarinaa Kanonin omista kokemuksista.
