80-luvun lopulla yhtye nimeltään Garnet hajosi ja sen kaksi jäsentä päättivät yhdessä perustaa uuden yhtyeen, Kuroyumen. Kiyoharu lauloi ja Hitoki soitti rumpuja, ja pian yhtyeeseen liittyi kitaristi Masaru. Pian sen jälkeen kun yhtyeen nimi oli päätetty, Masaru lähti ja hänen tilalleen tuli Shin.
Yhtye aloitti osallistumalla useisiin indies-tapahtumiin ja julkaisemalla 1991 kaksi demonauhaa, joista toista on lähes mahdotonta löytää nykyään siksi, että siitä julkaistiin vain 50 kopiota. Se oli tyyliltään raskasta ja tummaa, ja Kiyoharun uniikki vibraatto tuli siinä esille.
Vuonna 1993 he julkaisivat ensimmäisen albuminsa Ikiteta Chuuzetsujin, joka oli CD-versio samannimisestä demonauhasta. Sen jälkeen Kuroyume osallistui 23. elokuuta Shibuya Kokaidolla suureen indies-tapahtumaan nimeltään Shock Age, jossa he soittivat esimerkiksi Eins:Vierin, L’Arc~en~Cielin ja Silver Rosen kanssa, ja olivat mukana myös tapahtumassa myydyllä kokoelma-albumilla. Myöhemmin Kiyoharu teki yhteistyötä L’Arc~en~Cielin vokalistin Hyden kanssa, kun duo esitti coverin Gastunkin kappaleesta Husk.
Kuroyumen seuraava albumi Nakigara wo... oli valtava menestys. Sen tyyli oli samantapainen kuin yhtyeen aikaisempienkin julkaisujen. He esiintyivät lisää, ja Toshiba EMI huomasikin yhtyeen. He kirjoittivat levytyssopimuksen vuonna 1994. Albumi Mayoeri Yuritachi oli heidän ensimmäinen major-julkaisunsa, jossa heidän soundinsa muuttui hieman kevyemmäksi ja rock-tyylisemmäksi.
Seuraavaksi yhtyeen ulkonäkökin muuttui, heistä tuli vähemmän visual, mutta kaikessa säilyi yhä tietty synkkyys. Kuroyume muuttui, kokeili uusia asioita ja yritti löytää oman soundinsa. Pian minialbumi Cruelin julkaisemisen jälkeen Shin päätti jättää yhtyeen musiikillisten erimielisyyksien takia.
Kiyoharu ja Hitoki pitivät yhtyeen pystyssä ja päättivät säilyttää itsensä Kuroyumen pääjäseninä ja hankkia tarvittaessa sessiomuusikoita tueksi. Koska Shin oli ollut pääasiallinen laulunkirjoittaja, tehtävä jäi nyt kaksikolle, mikä antoi heille mahdollisuuden kokeilla ja viedä yhtyettä uusiin suuntiin. Toukokuussa 1995 julkaistiin yhtyeen toinen major-albumi, jonka yleisvaikutelma oli kevyempi ja paikoittain melankolinenkin.
Yhtyeen läpimurto oli Fake Star -albumin julkaisu vuonna 1996. Albumilta tuli monta singleä aina kauniista ja unohtumattomasta BEAMS:sta punk-tyyliseen Pistoliin, ja albumilla oli monimuotoisia ääniä useista musiikkityyleistä.
Musiikkityyliin tuli taas muutos, kun Kuroyume julkaisi erittäin punkin Drug Treatment -albumin kesäkuussa 1997. Se oli myös yhtyeen ensimmäinen julkaisu, jossa oli parental advisory -varoitus kannessa albumin nimen, kannen ja huumeisiin ja seksiin viittaavien sanoitusten takia. Albumi oli hyvin rosoinen, kova ja anteeksiantamattoman päällekäyvä. Se todisti Kuroyumen tekevän asioita juuri omalla tavallaan omilla ehdoillaan, ja se asenne auttoi heitä myymään yli miljoona kopiota melko nopeasti.
Erityisenä halloween-temppuna he esiintyivät Shinjuku LOFTilla, josta jälkeenpäin tuli live-DVD/VHS sekä live-CD, joka julkaistiin vuoden lopussa. Konsertin ilmapiiri oli intiimi ja konserttipaikan koon takia se oli kirjaimellisesti tiivis ja henkilökohtainen kokemus.
Vuonna 1998 ilmestyi Kuroyumen viimeiseksi jäänyt albumi Corkscrew. Sillä olivat hittisinglet Shounen ja MARIA ja sekoitus hulluja, vakavia ja joskus tuhmiakin kappaleita. Duo näytti itsestään aikuisemman ja kypsemmän puolen verrattuna edellisiin julkaisuihin. Albumin julkaisua seurasi mielettömän pitkä Many Sex Years volume 5, Corkscrew A Go Go -kiertue, joka dokumentoitiin ja seuraavana vuonna julkaistiin.
Surullista kyllä, aikaisin vuonna 1999 duo ilmoitti lopettavansa kaikki aktiviteetit ilmeisesti Hitokin terveysongelmien takia. Edellämainittu dokumentti julkaistiin, ja julkaisu sisälsi myös backstage-materiaalia esiintymisistä vuoden alussa. Jäsenet kertoivat ajatuksistaan ja tunteistaan hajoamisen suhteen ja sen syistä surullisesti ja yksityiskohtaisesti.
Vähitellen duon tiet erkanivat. Kiyoharu liittyi yhteen muiden muusikoiden kanssa perustaakseen SADSin, joka myöhemmin jäi tauolle. Tällä hetkellä Kiyoharu on sooloartisti ja on työskennellyt monien muiden kanssa, kuten Sugizon (ex- Luna Sea ja The FLARE) ja Kiriton (Angelo, ex- Pierrot) sekä myös muiden suurien ja tunnettujen tähtien kanssa. Sen lisäksi hänellä on oma levy-yhtiö ja hän on tuottanut monia nuoria artisteja, kuten Merryä. Hänellä on myös oma vaate- ja hopea-asustekokoelma.
Hitoki on ollut monissa yhtyeissä ja projekteissa ja on kokeillut myös tuottamista, vaikkakaan kumpikaan jäsen ei ole vielä menestynyt aivan niin hyvin kuin he yhdessä Kuroyumessa ollessaan menestyivät. Ei ole ihme niin kiinnostavan ja monimuotoisen uran jälkeen, että heillä on uskollinen fanikanta ja monet yhtyeet ottavat heistä edelleen vaikutteita eri tavoin.
Syksyllä 2008 sekä Kiyoharu että Hitoki julkaisivat nettisivuillaan jymyuutisen. Kuroyume palasi vielä kerran yhdessä lavalle soittaakseen Kiyoharun uran 15-vuotisjuhlavuoden kunniaksi viimeisen jäähyväiskeikkansa. Kuroyume "the end" ~CORKSCREW A GO GO! FINAL~ -konsertti sai paikkansa Nippon Budoukanilla 29. tammikuuta 2009. Keikka taltioitiin, ja siitä ilmestyy sekä CD että DVD maaliskuussa.
Kuroyume on yksi visual kei -tyyliin eniten vaikuttaneista yhtyeistä. Vaikka muut yhtyeet antoivat heille inspiraatiota, he määrittelivät "tyypillisen visual kei":n musiikillaan.
Yhtyeen musiikki on korkealaatuista ja rytmikästä, muusikot ovat upeita ja vokalistilla on erikoislaatuinen ääni, jota joko rakastaa tai inhoaa.
