Namie Amuron ura alkoi vuonna 1992 bändistä Super Monkeys. High school -kavereista koostunut kvintetti julkaisi seitsemän singleä, jonka jälkeen laulajattaren lahjat olivat huomatut ja hän aloitti soolouran vaihtaen levy-yhtiötä Toshiba EMI:stä Avex Traxiin. Jo ensimmäistä singleä (Body Feels EXIT) myytiin miljoona kappaletta.
(Super Monkeys ei lopettanut, vaan siirtyivät hekin Avex Traxille ja jatkoivat nimellä MAX).
Namie sai nopeasti yhä enemmän julkisuusarvoa mediassa legendaarisen tuottajan Tetsuya Komuron (globe) ansiosta. Hänen musiikkinsa lisäksi nuoret tytöt ihastuivat idolinsa ulkonäköön ja alkoivat laittautua samalla lailla. Tyyliin kuului pitkät, ruskeat hiukset korostuksilla, lyhyet hameet ja korkeat korot.
1996 hänet palkittiin parhaaksi naisartistiksi. Seuraavana vuonna julkistettiin Namien raskaus sekä avioliitto laulaja Masaharu Maruyaman kanssa. Tapahtuma tarkoitti taukoa uraan kunnes Haruto-poika syntyi maailmaan 19. toukokuuta 1998. Pian tämän jälkeen artisti oli valmis palaamaan uudella singlellä I Have Never Seen, joka ponnahti heti listojen kärkeen.
Yhteistyö amerikkalaisen tuottajan Dallas Austinin kanssa toi musiikkiin lisäsäväyksen r'n'b -tyyliä. Myöhemmin samana vuonna tapahtui valitettava tragedia: laulajattaren käly tappoi julmasti Namien äidin - naisen, jonka kanssa hän oli kasvanut vanhempiensa avioeron jälkeen.
Heinäkuussa 2000 ilmestyi single NEVER END, joka päätyi esitettäväksi tärkeille ihmisille, esimerkiksi Bill Clintonille.
Say the word julkaistiin elokuussa 2001, ollen samalla laulajan ensimmäinen itsesanoitettu kappale. Kuukautta myöhemmin hän osallistui kappaleeseen loving' it, yhdessä räppäri VERBALin (m-flo) kanssa. Laulu oli osoitettu syyskuun 11. päivän uhreille.
Namie siirtyi yhä enemmän r'n'b:n puolelle. Japanilaisissa asiaankuuluvissa piireissä hän käytti nimimerkkiä SUITE CHIC. Näin hän oli yhteistyössä useiden tunnettujen hip hop ja r'n'b-artistien kanssa, julkaisten erinäisiä singlejä ja albumeita, kunnes lopetti tämän projektin seuraavana vuonna.
Single shine more oli paluu tavanomaiseen soolouraan. Vuoden 2003 lopulla ilmestyi STYLE, ensimmäinen albumi kolmeen vuoteen. Marraskuusta aina vuoden 2004 puolelle hän kiersi Aasiaa kiertueella Namie Amuro SO CRAZY, esiintyen mm. Seoulissa, Etelä-Koreassa, yhtenä ensimmäisistä jpop-artisteista.
Etelä-Aasian tsunamikatastrofin jälkeen hänet nähtiin edustamassa Japania MTV Asia Aid -konsertissa. Namie lahjoitti itsekin huomattavan summan rahaa UNICEFille.
Seuraava laulu, Queen of Hip-Pop, kuultiin ensimmäiseksi Suzukin mainoksissa. Silti, vastoin yleistä luuloa, seuraava single olikin WANT ME, WANT ME. Sitä kritisoitiin seksuaalisesta vihjailusta, mutta ylsi silti listalla toiselle sijalle.
Toukokuussa 2005 hän myönsi poikansa huoltajuuden ex-miehelleen ja keskittyi yhä enemmän musiikilliseen uraansa. Namie sai palkinnon parhaasta r'n'b -videosta sekä Aasian näyttävimmistä esiintymisistä. Näiden välissä hän ehti kertoa kuudennen albuminsa julkaisusta: nimeksi tuli Queen of Hip-Pop.
Albumin jälkeen artisti on julkaissut muutaman singlen sekä useamman DVD-taltioinnin.
Vaikka Namien musiikki keskittyykin pääsääntöisesti r'n'b -tyyliin, koskettaa se myös toisia genrejä kuten rock, pop, ja jopa dance/trance. Hänen laulunsa ovat kaikkea paitsi tylsistyttäviä. Sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi sujuvaa japanin- ja englanninkielen sekoitusta.
Usein kuulee puhuttavan keskisestä kilpailusta Ayumi Hamasakin kanssa, mutta tyylejä tarkempaan verrattaessa voi huomata asian oikean laidan. Molemmat ovat lahjakkaita, omanlaisiaan artisteja!
