RENTRER EN SOI aloitti jo vuonna 2001, mutta kahtena ensimmäisenä vuonna heidän tuotteliaisuutensa oli vähäistä. He julkaisivat ainoastaan muutaman demonauhan ja muutaman sinkun, joita myytiin vain keikoilla.
Aluksi bändi koostui neljästä jäsenestä: Satsukista (laulu), Takumista, Aosta (kitarat) ja Ryusta (basso).
Hidas alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta yhtyeen päättäväisyydestä oli hyötyä. Vuonna 2003 Mika liittyi bändiin rumpaliksi täydentämään kokoonpanoa. Niihin aikoihin heistä yllättäen kiinnostui myös Yukari, joka oli ennen ollut laulajana Baiserissa, mutta keskittynyt sitten enemmän bändien tuottamiseen.
Heidän yhteistyönsä tulos, minialbumi Yurikago, julkaistiin tammikuussa 2004. Sitä jaettiin Free Will -levy-yhtiön nimissä, ja yhtye kirjoittikin pian sopimuksen yhtiön kanssa. Yukarin vaikutus oli kuultavissa minialbumilla, ja yhtyeen kappaleet alkoivat muistuttaa kovasti Baiseria. Vaikutus oli kuitenkin hyvä, sillä yhtyeen suosio ja fanien määrä alkoivat kasvaa. Yhtye soitti oman, täysin loppuunmyydyn keikan minialbumin julkaisupäivänä.
Ensimmäisen keikan jälkeen Ao jätti yhtyeen. Hänet kuitenkin korvasi pian Shun, ja siitä lähtien kokoonpano pysyi samana.
DVD, jossa oli vaikutteita Yurikagolta, ilmestyi huhtikuussa. Se sisälsi PV:itä Ranskassa levyteityistä kappaleista. Muutama kuukausi singlen Wither julkaisun jälkeen yhtye julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa Sphire Croidin. Albumia varten bändin jäsenet pukeutuivat keskiaikatyylisiin asuihin. Tyyli oli uniikki, sillä sitä ei vielä ollut nähty muiden visual kei -bändien käyttävän.
Samana vuonna julkaistiin kaksi uutta singleä ja kaksi minialbumia: Astre no Ito ja Kein no Hitsugi olivat viimeiset Yukarin tuottamat julkaisut.
Ehkäpä tuottajan vaihtumisen vuoksi yhtyeen tyyli alkoi jälleen muuttua. Se ei kuitenkaan ollut ainoa asia joka muuttui, sillä he myös vaihtoivat nimensä kirjoitusasun Rentrer en Soista RENTRER EN SOIksi isoilla kirjaimilla kirjoitettuna.
Heidän musiikillinen kehityksensä näkyi kuitenkin selvimmin RENTRER EN SOI -albumilla, joka ilmestyi maaliskuussa 2006. Rauhalliset melodiat katosivat, ja kokonaisuudessaan siinä oli raskaammat soundit. Satsukin herkät ja lempeät vokaalit vaihtuivat karjumiseen ja murinaan.
Albumin jälkeen singlejä julkaistiin ahkeraan tahtiin, ja pian fanit saivat kuulla ilosanoman: bändi julkaisisi uuden studioalbumin. The bottom of chaos ilmestyi vuoden 2007 elokuussa. Ennen julkaisun saapumista myyntiin bändi otti tärkeän askeleen urallaan esiintyessään ensimmäistä kertaa Euroopassa. He soittivat kahdessa eri tapahtumassa, Ranskassa ja Saksassa. Parin kuukauden päästä yhtye esiintyi Amerikassa Oni-conissa.
Vuoden 2008 huhtikuussa bändin piti esiintyä jälleen Amerikassa Clash Against Commercialism -tapahtumassa, jonka järjestäjänä oli New Yorkissa sijaitseva Free Will -levy-yhtiö. Valitettavasti tapahtuma peruttiin, mutta bändi nähtiin silti toisella Anime-NEXTilla kesäkuussa.
Lokakuussa he julkaisivat neljännen minialbuminsa MEGIDDOn. Valitettavasti kuukausi ennen sen julkaisua bändi ilmoitti hajoavansa. Syytä ei ole vieläkään kerrottu. Marraskussa julkaistiin heidän kaksilevyinen best of -albuminsa, joka sisälsi viimeisen seitsemän vuoden parhaat kappaleet. RENTRER EN SOI esiintyi viimeisellä koskettavalla keikallaan vuoden 2008 joulupäivänä.
Yhtyeen viisi jäsentä voivat kaikki katsoa hyvin mielin taakseen, sillä heidän yhteinen uransa oli erittäin menestyksekäs. Lopettamispäätös mursi niin japanilaisten kuin ulkomaistenkin fanien sydämet, mutta uskomme bändin jäsenten jatkavan omia uriaan. Satsuki esiintyy nyt sooloartistina.
RENTRER EN SOI (ranskaa, tarkoittaa "paluu itseensä") oli ainutlaatuinen yhtye visual kein saralla. Hitaasta alustaan huolimatta he saavuttivat suosiota, mikä oli osittain heidän tuottajansa, Yukarin (ex-Baiser), ansiota.
Bändin visuaalinen puoli oli varsin merkittävä; erityisesti bändin omaperäinen keskiaikatyyli herätti huomiota. Heillä oli myös musiikillisesti paljon annettavaa: monimutkaisista, melodisista ja osittain raskaista, mutta myös melankolisista ja unenomaisista, kappaleista voi kiittää suurelta osin Satsukin kaunista ääntä, joka taipuu lähes falsetista ja matalasta laulannasta aina epätoivoiseen karjumiseen.
