reflection of desire GOLD - Takadanobaba AREA, Tokio 7.3.2013

keikkaraportti - 21.03.2013 09:14

Takadanobaba AREAlla järjestetyn visual kei -iltaman pääesiintyjinä nähtiin DOPES., LANDZ ja Visu☆.

Allekirjoittanut päätti ottaa asiakseen kurkistaa, mitä kuuluu Tokion visual kei -skenen indies-osastoon ottamalla osaa Takadanobaba AREAlla 7. maaliskuuta järjestettyyn kymmenenteen CЯOWN×CГOWN presents 『reflection of desire GOLD』 - tapahtumaan.

Takadanobaba AREA on yksi Tokion tunnetuimmista pienistä keikkapaikoista ja usein siellä soittaminen tarkoittaakin, että bändi on jo saanut nimeään hieman esille. Maaliskuisessa tapahtumassa esiintyi tällä kertaa kuusi vähemmän tunnettua yhtyettä sekä kolme pääesiintyjää. Paikalle oli saapunut noin 150 katsojaa ovien avautuessa puoli neljän aikaan iltapäivällä. Yleisöstä osa oli vielä koulupuvuissaan ja osa viimeistä vaille visual kei- tai lolita-tyyliin pynttäytyneinä.

Takadanobaba AREAn sanotaan vetävän noin 400 katsojaa, joten tällä kertaa paikka ei kovin ahtaalta tuntunut. Suomalaisiin keikkapaikkoihin tottuneena tosin on vaikea uskoa, että kyseiseen tilaan millään kovin paljon yli kahta ja puolta sataa katsojaa mahtuisi. Toki tokiolaiset ovat tottuneet väenpaljouteen allekirjoittanutta paremmin!

Keikka alkaa

Ensimmäinen bändi aloitti täsmällisesti kello neljä. Kuutta eturivissä ollutta fania lukuun ottamatta yleisö ei juurikaan reagoinut REILin astuessa lavalle. Bändi vaikutti vielä aika nuorelta ja hiomattomalta, ja esiintyminen jätti hieman toivomisen varaa. Toisaalta se oli tällä kertaa ymmärrettävissä, sillä vokalisti oli kuumeesta huolimatta päättänyt suorittaa keikan kunnialla loppuun.

Yleisö pysyi lähes eleettömänä REILin lyhyen setin ajan, ja ensimmäistä kertaa japanilaisen yleisön keskuudessa minä ja matkakumppanini tunsimme ilmapiirin olevan hieman vaivautunut ja luonnoton. Huoli siitä, että koko tapahtuma jatkuisi samaa rataa, osoittautui kuitenkin turhaksi. Lavan eteen vedettiin verhot ja takaa kantautuivat seuraavan bändin valmistelujen äänet.

Toinen illan esiintyjistä oli Elektel-Shiki [エレキテル式] - bändi joka omien sanojensa mukaan on "ryhmä Heisei-ajan kulttiin kuuluvia hikikomoreita Chuo-linjan varrelta". Ulkoasultaan yhtye muistutti hieman varhaista Plastic Treetä. Jäsenet olivat kaikki tummiin pukeutuneita, puolet kasvoista ison ja pörröisen tukan peitossa. He liikehtivät marionettimaisesti ja onnistuivat luomaan kovin erilaisen ilmapiirin heti lavalle saapuessaan. Pienikokoinen vokalisti Kuromitsu piteli kädessään vanhaa Nintendon pelikasettia. Itse laite oli hänen edessään, johon kumartuen hän syötti kasetin ja taustanauha alkoi pyöriä. Yleisö imitoi hänen liikkeitään ja kumarsi bändille samanaikaisesti.

Yleisö kutakuinkin räjähti liikkeeseen, liikkuen lavan edessä laidasta laitaan, selvästi ennalta opittuja liikkeitä noudattaen. Bändi ei kovin paljoa yleisön kanssa kommunikoinut, mikä tosin tuntuikin olevan osa heidän esiintymistään. Jokainen kappale alkoi uudella pelikasetilla ja kumarruksella, ja yleisö oli selvästi tyytyväinen esitykseen. Viimeisen kappaleen alkaessa taustanauha ei lähtenytkään käyntiin. Roolissaan pysyen vokalisti naputteli pelikasettia ja puhalsi siihen - ne, jotka vanhat Nintendo-laitteet muistavat, tietävätkin tämän olleen tapana, jos peli meni epäkuntoon! Bändi poistui lavalta taputusten saattelemana ja verhot vedettiin jälleen eteen seuraavaa bändiä varten. Elektel-Shiki on erittäin mielenkiintoinen yhtye ja etenkin live-esiintyminen on näkemisen ja kuulemisen arvoinen. Bändin musiikki poikkeaa valtavirrasta ja on selkeästi omalaatuista, ja se, että vokalisti ei oikeastaan osaa laulaa, ei edes haittaa, vaan oikeastaan sopii bändin hieman kaoottiseen musisointiin.

Keikkasalin takaosassa oli pitkä rivi pöytiä, johon bändin jäsenet ilmaantuivat omien settiensä jälkeen myymään jos jonkinlaista oheistavaraa, pääasiassa cheki-kuvia ja levyjä. Samalla he vaihtoivat muutaman sanan faniensa kanssa ja jakoivat flyereita. Innokkaimmat fanit kerääntyivätkin paikalle heti oman suosikkiartistinsa esiintymisen jälkeen, tehden tilaa seuraavan yhtyeen kannattajille.

Kolmantena esiintyi Marblehead [マーブルヘッド], kohtalaisen tuore bändi, joka ei vielä ole ehtinyt julkaista yhtään singleä. Taitoa näiltä pojilta tosin löytyi, ja bändin tyylikin oli viimeisen päälle huoliteltu lähes PS-companymaiseen tapaan. Tämä bändi sai lähes koko yleisön liikkeelle ja erityisesti kitaristi Ageha esiintyi iso hymy kasvoillaan. Marbleheadilla on runsaasti potentiaalia päästä pitkälle visual kei -skenessä ja allekirjoittanut ainakin odottaa innolla bändin ensimmäisiä julkaisuja!

Illan neljäs esiintyjä kuuluukin sitten "Vain Japanissa" -sarjaan. Omituista, huvittavaa, mitä kummallisinta! Gagagagan [ガガガガ] nimikin kertoo lähes tarpeeksi. Bändin asut koostuivat muovisista eläinten päistä, haltiakorvista, hedelmistä, neonväreistä ja ties mistä. Vokalisti hyppi lavalle pukeutuneena rintakehään asti ulottuvaan housu-pukuun, kasvot osittain maalattuna. Musiikki oli hieman vähemmän omituista kuin ulkomuoto, ja yleisö tykkäsi. Takuuvarmasti hauskaa jos ei muuta, ja vaikuttikin siltä, että tämä bändi on liikkeellä lähinnä huvittelumielessä.

Viidentenä soitti JyuLie, bändi, jonka ei voi sanoa ottaneen ainoastaan vaikutteita the GazettEsta: asuissa oli selvää samankaltaisuutta ja varsinkin vokalisti Kiyo oli lähestulkoon suora kopio the Gazetten alkuaikojen Rukista, pituutta myöten. Bändi soitti kappaleen joka muistutti erehdyttävän paljon the GazettEn Doro Dorake no Seishunia, lavaliikehdintä ja jopa vokalistin kasvonilmeet mukaan luettuna. Yleisö oli jälleen varsin innolla mukana, ja ensimmäisen bändin aikainen vaivautuneisuus oli täysin unohtunut. Omintakeisuutta olisi tälle bändille kaivattu lisää, mutta toisaalta ehkä bändin toiveena onkin muistuttaa idoleitaan niin paljon kuin mahdollista.

Kuudes ja viimeinen yhtye ennen illan kolmea pääesiintyjää ei varmasti jättänyt ketään salissa ollutta kylmäksi. Vasta viime vuoden huhtikuusta asti koossa ollut Zelktage jätti monet muut illan esiintyjistä varjoonsa. Bändillä oli hurjasti energiaa, taitoa ja lavakarismaa, ja kappaleet olivat mukaansatempaavia. Kun kirkasääninen vokalisti Sena huomasi yleisössä uusia kasvoja, hän viittoili että tulkaa nyt ihmeessä mukaan bilettämään eturivin fanien kanssa, ja nämä suorastaan vetivätkin hitaat länsimaalaiset mukaansa! Bändi oli tilanteeseen tyytyväinen, ja tyypillinen suomalainen ujouskin hävisi nopeasti ystävällisten japanilaisfanien keskuudessa. Myös Zelktagella on hurjasti potentiaalia. Bändin jäsenet olivat uteliaita Eurooppaa kohtaan ja heillä tuntui riittävän intoa yrittää tavoittaa faneja joka puolelta maailmaa.

Pääesiintyjät

Ensimmäinen illan pääesiintyjistä oli jo muutaman vuoden aktiivisena ollut DOPES. Yleisö oli innolla mukana ja keikan aikana salin täytti viuhuva hiusmeri pitkätukkaisten japanilaistyttöjen moshatessa sekä länsimaiseen että japanilaiseen tyyliin. Bändin basisti Masato juhli syntymäpäiväänsä, ja bändikaverit olivatkin päättäneet yllättää herran kakulla ja lahjalla. Hetken aikaa vaikutti siltä, että kakku päätyisi basistiparan naamaan, mutta tältä herra sentään säästyi. Reaktioista päätellen lahja tosin taisi olla jotain hieman noloa!

Bändi vitsaili hetken yleisönsä kanssa, kunnes jatkoi innokasta soitantaa vielä muutaman kappaleen ajan. Pääesiintyjänä DOPES.in setti oli aiempia esiintymisiä pidempi ja keräsi lavan eteen kaikista eniten faneja. Bändi soitti tottuneen oloisesti ja varmasti. Huppareihin pukeutunut jäsenistö oli ulkoasultaan hieman muita illan bändejä hillitympi ja muistutti jossain määrin vanhempaa Girugameshia.

Tapahtuman seitsemäs esiintyjä LANDZ, bändi joka allekirjoittaneenkin oli paikalle vetänyt, ei tuottanut pettymystä. Japanilaiselle keikkakulttuurille tyypilliseen tapaan yhtyeen fanit päästettiin lavan eteen. Tosin keikan alkaessa hiusmeri valtasi jälleen salin kaikkien moshatessa bändin mukana. LANDZin faneilla olikin hieman enemmän ennalta suunniteltua koreografiaa, johon tosin oli varsin helppo päästä mukaan yleisön hyppiessä laidasta laitaan ja välillä toisiaan vasten.

LANDZ on yksi niistä bändeistä, joissa basisti ei jää taka-alalle. Shinin bassokuviot kuuluivat kirkkaasti läpi koko setin, ja vaikka hän vaikutti aluksi hieman ujon oloiselta, tuli basisti välillä vallanneeksi keskikorokkeen bassosoolojensa ajaksi. Myös vokalisti Towa [ex. Zip.Er] esiintyi varsin energisesti ja koko yhtye tuntui nauttivan lavalla olosta.

Illan viimeinen esiintyjä oli Visu☆ [びじゅ☆], kärkimiehenään aikaisemmin V-last-yhtyeestä tutuksi tullut Shyena. Herra astui lavalle kevyesti meikattuna, mutta sitäkin värikkäämpänä lippalakkiin ja isoihin laseihin sonnustautuneena. Bändin musiikki oli vähintäänkin energistä ja vauhdikasta, vetäen ison osan yleisöä lavan eteen. Olipa paikalla jopa länsimainen reportterikin yhtyettä kuvaamassa. Visu☆ oli päättänyt saada koko yleisön mukaan, ja sopivan kappaleen tultua kohdalle yhtye ei luovuttanut ennen kuin joka ikinen käsipari oli ilmassa.


Kaiken kaikkiaan illan yhdeksän bändiä tarjosivat runsaasti variaatiota ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Yhtyeiden välissä ei ollut liikaa aikaa, joten yleisöllä ei ilta mennyt odotteluun; kello yhdeksään mennessä sali oli tyhjä ja keikkakansa pääsi kotimatkalle. Allekirjoittanut suositteleekin kaikkia Tokioon eksyneitä ehdottomasti kurkistamaan Takadanobaba AREAn keikkatarjontaan ja menemään rohkeasti mukaan, vaikka bändit olisivatkin vieraita!

Yhtyeiden kotisivut:

REIL www3.hp-ez.com/hp/reilofficial/
Elektel-shiki www.elektel-shiki.com
Marblehead www.marblehead-web.com
Gagagaga www.gagagaga.biz
JyuLie www.jyulie.jp
Zelktage www.zelktage.com
DOPES. www.dopes-dhm.com
LANDZ www.landz.jp
Visu☆ www.visual-visu.com
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvät teemat

reflection of desire GOLD



mainokset
  • euroWH
  • SYNC NETWORK JAPAN
  • Chaotic Harmony