SCREW EUROPE TOUR 2012 -SASORI-, Gloria, Helsinki

keikkaraportti - 21.07.2012 08:51

SCREW valloitti suomalaisyleisönsä räjähtävällä voimalla ja hävyttömällä flirtillä.

Kesäkuun kuudestoista valkeni suotuisana niille, jotka olivat päättäneet jonottaa aamuseitsemästä (tai jotkut jo hieman aiemminkin) päästäkseen näkemään SCREW'n kosketusetäisyydeltä. Vuonna 2006 perustettu indiebändi oli odotuttanut itseään vuoden 2009 Tsukicon-vierailunsa jälkeen, ja myöhemmin illalla jo pidemmäksi venyneessä jonossa tunnelmat olivatkin innokkaan odottavia. Väkeä oli saapunut niin Helsingin ympäristöstä kuin kauempaakin: edustettuina olivat niin Tampere, Mikkeli ja Jyväskylä kuin moni kartalle vaikeasti sijoitettava pienikin paikkakunta, joiden asukkaat vaelsivat pääkaupunkiin etsimään ja löytämään uusia samanhenkisiä ystäviä. Glorian nurkilta oli helppo yhyttää niin SCREW'ta henkeen ja vereen fanittavia, kaikki jrock-keikat uskollisesti koluavia kuin ystävien yllyttäminä ja bändistä mitään tietämättöminä mukaan lähteneitäkin jonottajia. Olipa joukkoon eksynyt muutama sellainenkin, joka ei ollut keikalle tulossakaan.

Iltapäivällä PSC:n faniklubiin kuuluvilla oli mahdollisuus tavata bändi henkilökohtaisesti. Monelle sellaiselle, joka ei klubin korttia omista, oli todella iloinen yllätys, että bändin jäsenet paitsi pistäytyivät moneen otteeseen ulkona tupakalla, myös tulivat myyntipöydän taakse halaamaan fanituotteiden ostajia niin ennen kuin jälkeenkin keikan. Jo ennen konserttia oli helppo huomata, ettei bändi ollenkaan arastellut päästää faneja lähelleen.

Vaikka Glorian permanto ei täyttynytkään edes puoleen väliin, tunnelma oli heti ovien auettua sähköinen. Fanit tiesivät odottaa bändin live-esiintymiseltä paljon, ja sali täyttyi jännittyneestä ja hetkittäin hysteerisestäkin sorinasta, ja hyvistä paikoista käytiin kiivasta kilpailua. Parvelle kerääntynyt väki oli rauhallisempaa, mutta kaikesta huomasi, että yleisön odotukset olivat korkealla. Toiset odottivat kiihkeästi BIRANin kappaleiden kuulemista livenä, toiset taas elättelivät toiveita vanhempien lempikappaleidensa kuulemisesta. Jotkut janosivat kuumia fanservice-hetkiä, toiset katsekontaktia tai kosketusta idoliinsa. Pienestäkin yleisöstä lähti suuri ääni, kun bändiä alettiin puoli kahdeksalta taputtaa lavalle.

BIRAN-alkuintro samannimiseltä, tänä vuonna ilmestyneeltä kokopitkältä albumilta nostatti siihen mennessä suurimman huutomyrskyn, joka palkittiin varsin pian. Rumpali Jin, basisti Rui sekä kitaristit Manabu ja Kazuki astelivat lavalle tummanpuhuvissa, The Abyss -PV:ltä tutun oloisissa asukokonaisuuksissa. Jäsenet tervehtivät pikaisesti eturiviä ennen kuin asettuivat paikoilleen. Viimeisenä takahuoneesta saapui vokalisti Byo, ja alkuintron viimeisten sävelien jälkeen bändi aloitti Sakura no Amen, kevyesti rokkaavan ja menevän kappaleen viimeisimmältä levyltään. Rytmikäs rummutus sai yleisön taputtamaan tahdissa. Byo otti ilon irti lavan etureunassa keskellä olleesta korokkeestaan ja tanssahteli sillä vetäen faneja mukaan liikkeeseen.

Keikan toisena kappaleena toimi astetta raskaampi sinkkubiisi The Abyss. Nyrkit kohosivat ilmaan. Byolta onnistuivat niin matalat murinat kuin karjumisetkin. Koko yhtye pääsi nopeasti vauhtiin, mutta vokalisti räjäytti potin heittäytymällä yleisöön. Villiintynyt vokalisti työnnettiin kiltisti takaisin lavalle, ja yleisesti ottaen kaikkia soittajia kohdeltiin hellävaroin, mikä oli varsin tärkeää SCREW'n tapaisen bändin ollessa kyseessä. Miehillä kun ei tuntunut olevan mitään pelkoa mennä aivan yleisöön kiinni ja antaa ihmisten koskea milloin minnekin.

Kolmas kappale, JELLYFISH, jatkoi hauskanpidon sarjaa. Molemmat kitaristit nauttivat esiintymisestä. Kazuki liikkui paljon, soitti näyttävästi ja oli kuin yhtä kitaransa kanssa, kun taas Manabu heilui vähemmän, mutta katseli paljon yleisöä ja hoiti omat osansa suurella intensiivisyydellä. Vaikka basson vartta pidellyt Rui onkin bändin uusin jäsen, hän oli aivan yhtä oleellinen osa SCREW'ta kuin kaikki muutkin eikä pelännyt lähentyä fanien kanssa. Jin jäi varmasti monien harmiksi vähän liikaakin piiloon rumpujensa taakse, mutta vilkutteli kuitenkin hyväntuulisesti settinsä takaa, kun JELLYFISHin jälkeen bändi piti pienen vesipitoisen nesteytystauon. Yleisöstä kuului innostuneita kiljaisuja, kun Byo riisui hidastellen takkinsa. Pieni viilennys oli varmasti tarpeen, sillä seuraavaksi raskaalla sävyllä liikkeeseen lähtenyt Death's Door ei lainkaan hidastanut tahtia.

Pienen tauon jälkeen varsin seksuaalinen Gather Roses oli se kappale, jonka voisi väittää jokaisen SCREW'ta kuunnelleen tunnistavan. Lavalla viihdyttäneet japanilaismiehet todistivat, että he osasivat heikentää ihailijoidensa polvet - flirttailun määrä oli uskomaton. Yleisö liikkui bändin mukana kuin joukkohypnoosissa, ja Byo vilautteli olkapäätään ja kosketteli itseään minkä ehti.

VEGASin alussa vokalisti bongasi edellisen kappaleen lopussa lavalle singahtaneet vaaleat rintaliivit ja päätti selvästikin hyödyntää kyseistä vaatekappaletta esiintymisrekvisiittana. Energisen huudattamisen lomassa Byo ehti painaa rintaliivit silmilleen. Manabu ryntäsi keskikorokkeelle revittelemään soolonsa, minkä aikana Kazuki ja Byo ehtivät viihdyttää katselijoita kaulailemalla keskenään. Keskikorokkeella oli jopa ruuhkaa, kun kaikki Jiniä lukuunottamatta halusivat sillä oman tähtihetkensä.

Seitsemäntenä settilistalla monet fanit palkittiin paljon toivotulla BIRAN-albumin singlellä BRAINSTORM. Ilmavasti rokkaavassa kappaleessa Byon pehmeä ääni pääsi hyvin esiin, kun se monta kertaa keikan aikana tuntui hukkuvan soitinten volyymien alle.

Cursed Hurricane ja DEEP SIX eivät antaneet yleisölle hengähdystaukoja. Nyrkit pysyivät ilmassa silloinkin, kun yhtyeen jäsenet itse ottivat rauhallisemmin. Rui istahti rumpukorokkeelle rentoutumaan ja Byo kyykistyi aivan eturiviin kiinni tuijottamaan ihmisiä silmiin laulaessaan.

Esiintyjät soivat itselleen jälleen pienen tauon, jonka aikana itse kukin sai koota voimiaan. Niitä todella tarvittiin UNWORLDLINESS KINGDOMiin, kappaleeseen, joka on kuin tehty yleisön huudattamiseen. Kazukilla ja Manabulla oli silminnähden hauskaa taustalaulun kanssa, kun taas Byo keksi omat rekvisiittansa ja roikotti mikkiään ilmassa sen johto suussaan.

Seuraavan biisin, viime vuonna DEEP SIX -singlen mukana ilmestyneen TRANCEn alussa saatiin nauttia bändiläisten kauniista hymyistä. Yhteinen, täydellisesti ajoitettu moshaus kertoi omaa tarinaansa siitä, miten yhteenkuuluvalta SCREW todella vaikutti. Kaikki kielisoitinten hallitsijat pääsivät osoittelemaan taitojaan sooloilla.

BARBED WIREn elektroninen alku erottautui joukosta positiivisella tavalla. Fanit huusivat rytmikkäästi mukana, kun kuka tahansa bändistä antoi pienenkin merkin. Jopa muita vähän pidättyvämpi Manabu innostui viimeistään tässä vaiheessa ja antoi eturivin hivellä kasvojaan mielin määrin. Yleisön yhtäaikainen, valtava moshausaalto näytti vaikuttavalta parvelta katsottuna.

”Last song!” -huudahdus oli kaikille tuttu merkki kiskoa itsestään ne viimeisetkin rippeet bändin alkuaikojen laulun, S=R&B:n, tahdissa. Byo laulatti Kazukia omaan mikkiinsä ja nojaili tuohon varsin tuttavallisesti – muutenkin oli selvästi nähtävissä, etteivät miehet epäröineet esimerkiksi töniä toisiaan leikkisästi, kuten Kazuki teki Manabulle. Rui ja Manabu tarjoilivat fanserviceakin odottaneille kaksikin suukkoa, ja Byo raahasi mikkiään pitkin lavaa jälleen suustaan sitä roikottaen. Tunnelma oli mitä vauhdikkain ja rennoin, vaikka olisi luullut edes jonkinlaista uupumusta olleen havaittavissa niin fyysisen keikan loppupuolella. Yhtyeen jäsenet vuorottelivat soittamisessa, eikä jossakin vaiheessa kuulunut muuta kuin Jinin jämäkkä rummutus. Rui ja Kazuki hylkäsivät soittimensa ja kokeilivat vuorostaan moneenkin kertaan yleisöön daivaamista. Miltei kaikkia taisi huvittaa tapa, jolla Kazuki roikkui hänet yleisöstä onkineessa roudarissa.

Lopetettuaan viimein varsinaisen keikkasetin viimeisen kappaleen SCREW'n jäsenet poistuivat melko pikaisesti takahuoneen turviin. Yleisö aloitti välittömästi sinnikkään taputuksen ja encore-huudot. Tauko osoittautui vähän oletettua pidemmäksi, mutta Gloria ei hiljennyt sinä aikana hetkeksikään - ihmiset kiljuivat ja hakkasivat kulttuuriareenan rakenteita.

Bändin paluu ei ollut lainkaan niin hillitty kuin keikan alussa. Miehet lähestulkoon ryntäsivät lavalle tervehtimään yleisöä. Jin pääsi ensimmäistä kertaa innostamaan yleisöä, joka piti niin kovaa melua, että Rui työnsi sormet korviinsa. Byo tuli tapansa mukaan myöhemmin paikalle ja puhkesi puhumaan – vokalisti esitteli koko bändin, ennen kuin ilmoille räjähti encoren ensimmäinen kappale, VANQUISH, joka antoi erityisesti kitaristeille ja basistille revittelyn mahdollisuuksia. Tuntui siltä, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Sekä esiintyjät lavalla että fanit permannolla pursusivat intoa.

Illan oikeasti viimeinen veto oli DEAREST WISH vuodelta 2008. Vauhdista päätellen kukaan ei olisi halunnut konsertin todella loppuvan, mikä ei ollut ihme – koko vajaa kaksituntinen oli hauskanpitoa, jonka pelkästä katselemisestakin nautti. Viime hetkillä yhtyeen jäsenet hieman rauhoittuivat paikoilleen katselemaan uskollista yleisöään. Vaikutti siltä, että Kazukin sympaattinen hymy toisessa suupielessä tiivisti keikan tunnelman – illalta oli saatu sitä, mitä oli tultu hakemaankin, ja kenties enemmänkin.

Tuttuun tapaan musisoinnin loputtua lavalta lensivät niin rumpukapulat kuin plektratkin. Positiivisena yllätyksenä koko bändi viittoi lavalle kiertuestaffinsa jäsenet, jotka he joutuivat sinä iltana hyvästelemään. Basisti Ruin selkeä englanti vasta yllätys olikin – sitä olisi mielellään kuunnellut enemmänkin. Glorialla kaikui yksiääninen ”aww”, kun SCREW'n viisikko kiitti halaten tai kätellen staffia. Jokainen jäsen myös kiitti faneja omalla tavallaan kumarrellen tai vilkuttaen. Rui huikkasi viimeisenä mikkiin lupauksen siitä, että he varmasti tulisivat vielä takaisinkin Suomeen.

Kun valot keikan jälkeen syttyivät, oli salin lämpötila noussut useita asteita ja ilma oli sakeana hien hajusta. Lavan edestä hiljalleen purkautuva yleisö oli yhtä kaikkensa antanutta kuin bändikin: fanit hoipertelivat eteistilaa kohti punaposkisina, hikisinä, itkettyneinä ja hiukset moshaamisesta pystyssä. Hymykin oli monella herkässä ja desibelit edelleen korkealla - osittain ehkä lukossa olevien korvien vuoksi, mutta juuri koetulla mahtavalla show'lla oli varmasti suurempi osuus asiaan. Monien korkeat odotukset olivat täyttyneet, ja keikka veti ilmeisesti vertoja myös vuoden 2009 esiintymiselle kaikessa energisyydessään ja hauskuudessaan. Vain harvat tunsivat jotakin jääneen puuttumaan.

Keikalla soitettu setti oli taitavasti suunniteltu ja yhtenäinen. Olimme etukäteen hieman huolissamme siitä, näkyisikö kiertueväsymys pahasti kiertueen toiseksi viimeisellä keikalla, mutta ilmeisesti Suomi olikin hyvässä asemassa: kappaleet olivat hioutuneet yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi, mikä sai konsertin etenemään dynaamisesti. Energiset, aggressiiviset ja eroottiset kappaleet pitivät tunnelmaa jatkuvasti katossa ja yleisö sai riehua sydämensä kyllyydestä. Toisaalta peräkkäiset kappaleet olivat ajoittain liiankin samanlaisia ja riehunta olisi ehkä kaivannut rinnalleen hitaampia ja rauhallisempiakin kappaleita.

Keikka jätti vahvasti sellaisen vaikutelman, että SCREW on enemmän live- kuin levybändi. Loistava, intensiivinen esiintyminen oli niinkin keskeisessä asemassa, että itse musiikki tuntui jäävän konsertissa ehkä enemmän väline- kuin itseisarvoksi. Kappaleet olivat omiaan tunnelman nostatukseen, huudatuksiin ja yleisön riehuttamiseen, mutta ne eivät sinällään tarjonneet suurta musiikillista nautintoa. Miksaus oli turhan puuroinen ja esimerkiksi rummut tuntuivat peittävän laulun alleen, mikä oli suuri harmi ottaen huomioon, miten miellyttävä äänenväri ja monipuolinen tekniikka Byolla on.

Bändillä on osittain kiittäminen hyvästä keikasta suomalaista yleisöä, joka oli innolla mukana keikan alusta loppuun saakka. Harvoin pääsee kokemaan sellaista yhteisöllisyyden ja ilon vyöryä, mikä tuntui hetkittäin täyttävän Glorian nurkasta nurkkaan. Voinemme yhtään liioittelematta sanoa, että bändi otti yleisönsä ja yleisö bändinsä. Kuuntelijat lähtivät mukaan milloin mihinkin viuhdontaan, huudatukseen tai muuhun tempaukseen hyvin pienellä yllytyksellä, ja vaikka sopivaisuuden rajoja ehkä alusvaatteiden ja rohkeiden kosketusten muodossa venytettiinkin, fanit kohtelivat bändiä ennen muuta kunnioittavasti.

Kokonaisuudessaan keikkakokemus oli bändiä huonosti tuntevalle positiivinen yllätys. Bändi esiintyi täysillä pienellekin yleisölle, onnistui välittämään monenlaisia tunteita riemusta raivoon, osoitti päästävänsä fanit pelottomasti lähelleen ja arvostavansa suuresti myös taustavoiminaan häärivää staffia. Jälkimaku oli makea, sillä energinen esitys jätti jälkeensä hyvän, tyytyväisen olon, ja sitä moni varmasti tuli hakemaankin.



Settilista:

Intro: BIRAN

1. Sakura no Ame
2. The Abyss
3. JELLYFISH
~MC~
4. Death’s door
5. Gather Roses
6. VEGAS
~MC~
7. BRAINSTORM
8. Cursed Hurricane
9. DEEP SIX
~MC~
10. UNWORLDLINESS KINGDOM
11. TRANCE
12. BARBED WIRE
13. S=r&b

Encore:
1. VANQUISH
2. Dearest Wish



JaME Suomi kiittää kaikkia keikkapaikalla haastattelun antaneita ja muita jutun tekemisessä auttaneita.
aiheeseen liittyvät artistit
aiheeseen liittyvät konsertit ja tapahtumat
SCREW 16/06

SCREW
Helsinki - Finland
Gloria
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvät teemat

SCREW EUROPE TOUR 2012 -SASORI-

aiheeseen liittyvä galleria


mainokset
  • SYNC NETWORK JAPAN
  • euroWH
  • Chaotic Harmony