D: Faneilla on asiaa!

haastattelu - 03.02.2012 19:56

Mikä D:ssä viehättää? Mitä kappaletta fanit suosittelisivat kuunneltavaksi? Keneen he tahtoisivat mieluiten törmätä kadulla kulkiessaan? JaME Suomi keräsi joukon D-faneja vastailemaan kysymyksiin bändistä, sen jäsenistä, musiikista ja muusta.

Faneilla on asiaa! -projekti on JaME Suomen uusin tempaus sivuston ilmeen piristämiseksi. Tavoitteena on tarjota lukijoillemme tavallisten yhtyeiden haastattelujen, keikkaraporttien ja julkaisujen arvostelujen lisäksi myös jotain hieman omaperäisempää, ja mikä parempi tapa tehdä se kuin antaa puheenvuoro itse lukijoille. Tarjoamme mahdollisuuden sukeltaa kanssakuuntelijoiden ajatuksiin ja saada selville, mitä he todella ajattelevat mistäkin yhtyeestä. Mikä parasta, voit itse halutessasi ottaa osaa kysymyspaneeliin, jossa haastattelemme vuoron perään eri bändin kuuntelijoita. Annetaan siis suunvuoro faneille ja selvitetään, mitä heidän mielessään liikkuu, mikä on heidän tarinansa kunkin yhtyeen kuuntelijana, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja paljon muuta!


Moi! Kuka olet ja mikä on sinun tarinasi D:n kuuntelijana?

Tua: Hei! Olen Tua, 18-vuotias tyttö Vantaalta, netissä tunnetaan paremmin nimellä Ruder. Tutustuin D:hen 2008 kesällä, kun satuin seilailemaan YouTubessa. Törmäsin heidän Ouka saki some ni keri -biisin musiikkivideoon, ja jotenkin se, miten musiikkivideoon oli yhdistelty sekä vanhaa Japania että ihan nykyaikaakin, varsinkin musiikin osalta, kolahti ja kovaa. Siitä lähtien D on ollut kovassa kulutuksessa ja kuulunut lempibändeihini.

Ewwu: Moi, olen Elina. Löysin D:n erään entisen kaverini Last.fm-sivun kautta ja päätin sitten kokeilla, että iskeekö bändi myös muhun. Ekalla kerralla ei, mutta toisella kerralla kolahti ja kunnolla, ja siitä asti oon ollut 100-prosenttinen fani.

Aysha: Hola! Olen Aysha, kotoisin Tuusulasta ja olen 23-vuotias. Aivan ensimmäinen kosketukseni D:hen ei tapahtunut musiikin muodossa, vaan kaverini esitteli bändin FOOL’S MATE:n 2007 vuoden tammikuun numeron sivuilta. En kuitenkaan kiinnittänyt enempää huomiota, vaikka ulkonäkö miellyttikin silmääni. Samaisen vuoden syksyllä, koulujen alkaessa sama kaverini kysyi, haluaisinko kuunnella bändiä, jonka mieslaulaja laulaa todella korkealta. Kuuntelin D:n Yami yori kurai doukoku no acappella to bara yori akai jounetsu no arian, josta pidin kovasti. Minulla kuitenkin meni muutama viikko ennen kuin etsin Youtubesta bändin musiikkia tarkemmin, kuuntelin ja katsoin Ouka Saki Some ni Kerin musiikkivideon ja menetin samassa sydämeni D:lle.

hipsu: Moi, olen hipsu ja tulen Helsingistä. En ole varma, koska ensimmäisen kerran kuulin D:stä, mutta on siitä varmaan jo kohta ainakin neljä vuotta. Kuulin heistä ekoja kertoja ropetuksen kautta, mutta en ajatellut heitä sen enempää. Törmäsin vähän myöhemmin Sleeper-musiikkivideoon ja rakastuin heti. Sen jälkeen olen kuunnellut heitä aktiivisesti.

Livvy: Hei olen Livvy ja olen kuunnellut D:tä noin 4–5 vuotta. Tutustuin D:hen alun perin ystäväni kautta, kun hän suositteli minulle ficciä, jossa käytettiin D:n jäseniä. Halusin sitten vähän tietää, millaista musiikkia he tekevät, joten ystäväni linkkasi muutaman biisin. Siitä se sitten oikeastaan lähti.


Miksi juuri D? Mikä bändissä viehättää?

Tua: D:ssä eniten viehättää varmaan musiikin monipuolisuus ja Asagin laaja ääniala. Se on ihailtavaa, miten hän pystyy laulamaan sekä matalalta mutta myös todella korkealta ilman, että ääni särähtää korvaan. Myös se, että heidän tyylinsä ei aina noudata samaa kaavaa on hienoa. Heihin ei vain koskaan kyllästy, koska jotenkin he onnistuvat aina keksimään jotain uutta.

Ewwu: Bändissä viehättää heidän tapansa tehdä musiikkia, rohkeus olla niin erilaisia ja erityisesti Asagin uskomattoman upea ääni.

Aysha: Kokonaisuus ja tasapaino. Visual keissähän on pienenä riskinä se, että yhtye saattaa näyttää todella hyvältä musiikin kärsiessä siitä. Tätä on kuitenkin turha pelätä D:n kohdalla, koska samassa paketissa ovat upeat lookit sekä niitäkin hienompi musiikki. Joskus jäsenten vaatetus on yksinkertaista ja koostuu puvuntapaisista asusteista, mutta seuraavassa hetkessä saattaa olla länsimaalaista vaikutelmaa saanutta goottihenkistä aristokratiaa tai japanilaista, jopa kiinalaista, vaatetusta.
Musiikki on hyvin monipuolista ja vahvaa. Laulu ja musiikki kulkevat täydellisesti yhdessä tukien toisiaan – kumpikaan ei jyrää toista lopullisesti, vaikka joissakin kappaleissa laululle annetaan enemmän valokeilaa, toisessa taas musiikille. Soittajat ovat taitavia eikä yhtäkään kappaletta voi sanoa keskeneräiseksi, vaan jokainen on viety loppuun asti. Kitara-, basso- ja rumpukuviot ovat oikeasti taidokkaita ja Asagin harjaantunut, välillä oopperatyyliin menevä laulu tuntuvat ainakin minulle tulevan jostain toisesta maailmasta. Sanoituksetkin, jos niitä ymmärtää tai lukee käännöksiä, ovat kauniita.

hipsu: En ole aivan varma… Okei, bändi kokonaisuudessa on aivan mahtava. Musiikki, jota miehet tekevät, on erilaista. Asagin ääni luo biiseihin omaperäisyyttä, jota D:llä on todella paljon. Soittajat osaavat hommansa, ja musiikki on hyvää. Myös sanoituksissa on jotain, jota ei välttämättä muuten edes ajattelisi.

Livvy: D:ssä on jotain, mitä muilla ei ole, eli juuri Asagin ääni. Se ja erilaisuus muihin bändeihin verrattuna viehättää heidän musiikissaan.


D on ehtinyt julkaisemaan uransa aikana jo kuusi albumia sekä lukuisia singlejä. Mikä tai mitkä julkaisuista ovat suosikkejasi? Miksi?

Ewwu: Ehdoton suosikkini on vuonna 2011 julkaistu Vampire Saga. Levyn kappaleet ovat kerrassaan upeita, niissä jokaisessa Asagin ääni ääni pääsee upeasti esille ja ne vetävät kivasti mukaansa kuunnellessa.

Aysha: Pidän, ennalta arvattavasti ja kliseisesti sanottuna, kaikista albumeista, minialbumeista ja singleistä, mutta jos pitäisi valita yksi levy, joka olisi ylitse muiden, se olisi ilman epäilystä Neo culture ~Beyond the world~. Albumi oli ensimmäinen, jonka tilasin ulkomailta ja ensimmäinen D:ltä, joten itse levyllä on tunnearvoa. Samalla albumi on mielestäni yksi onnistuneimmista, koska se sisältää monta todella hyvää kappaletta, esimerkiksi Kuonin, jonka voisi sanoa olevan yksi lempikappaleistani, sekä Ouka Saki Some ni Kerin ja Follow’n, jota tehdessään Asagi ajatteli Suomea ja omisti sen keikalla Suomelle.

hipsu: Hmm, olen huono vastaamaan tällaisiin, mutta kaikilla albumeilla on joitakin hyviä biisiä, enkä osaa valita niistä parasta. Vampire Saga -albumilla on tosi monia hyviä kappaleita, mutta Birth-single on yksi suosikeista.

Livvy: D:llä on monta hyvää levyä ja singleä, mutta ehkä paras on Genetic World. Myös suurin osa omista lempparikappaleistani löytyy tältä levyltä. Pidän GW:n vaihtelusta. Biisit sopivat hyvin yhteen samalle levylle, mutta ne ovat kuitenkin monipuolisia..


D vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa viime toukokuussa. Oliko sinulla tilaisuus nähdä bändi livenä? Jos oli, millaisen vaikutelman bändi jätti?

Tua: Olihan minulla. D teki lähtemättömän vaikutuksen, ja heti keikan jälkeen sitä vain toivoi, että he tulisivat mahdollisimman pian uudestaan Suomeen. He kuulostavat levyllä tosi hyvältä ja musiikkivideot näyttävät hienolta, mutta livenä he ovat vielä sitäkin parempia. En voi kuin ihailla heitä kaikkia. Olin toki ennen keikkaa katsellut joitakin live-DVD:itä, mutta silti sitä ei voinut edes kuvitella, että he olisivat niin hyviä livenä kuin mitä he olivat.

Ewwu: Ei ikävä kyllä ollut, mikä harmittaa edelleen hyvin suuresti. Toivon, että D tulee pian uudestaan Suomeen, että pääsen heidän keikalleen.

Aysha: Se oli niitä hetkiä, kun en antanut minkään estää itseäni pääsemästä paikan päälle *naur* eli olin elämäni ensimmäisen kerran aamusta asti jonottamassa kaverini kanssa – samalla se oli myös elämäni ensimmäinen kerta eturivissä. Eturivin kokemus ei ollut niin mukava, mutta itse keikka oli uskomaton. Rakastin jokaista hetkeä ja nautin siitä, miten näin bändin jäsenten kasvoilla riemun hymyt, kun he esiintyivät ja huomioivat yleisöä. Minulle bändi jätti todella hyvän, lämpimän tunteen ja sai minut toivomaan pikaista paluuta takaisin Suomen kamaralle. En valitettavasti tässä kohdassa osaa pukea sitä tunnetta sanoiksi – täällä on siihen valitettavasti ihan liian vähän tilaa *naur*

hipsu: Oli tilaisuus, ja odotinkin keikkaa heti siitä lähtien, kun sain kuulla, että kyseinen bändi poikkeaa Suomeen Euroopan-kiertueellaan. Olin jo muutenkin odottanut kyseistä hetkeä, ja viimein se alkoi toteutua. Itse menin kaverin kanssa jo heti kuuden aikoihin jonottamaan ja sen lisäksi saatoimme lahjaprojektin loppuun kuvaamalla videon JrockSuomen avulla, jonka jälkeen albumi/kirja vietiin miehille. Millaisen vaikutelman bändi sitten jätti? Okei, aika kaoottisen. Oli aivan mahtavaa nähdä heidät vihdoin livenä, elävinä siinä suoraan silmien edessä. Keikka oli sanoin kuvailematon ja ikävä totta kai on heti suuri. Toivon mukaan miehet vielä palaavat tänne Suomeen, koska keikalle tulijoita olisi varmasti myös tälläkin kertaa.

Livvy: Suureksi ilokseni pääsin kyseiselle keikalle. Yksi elämäni parhaita keikkoja, ei voi kieltää. D:n lavakarisma on jotain todella upeaa. Uskon jopa, että D voi saada ihmiset pitämään entistä enemmän musiikistaan liveillään, koska he ovat lavalla kerrassaan loistavia. Minulle on tärkeää se, miten bändi ottaa fanit huomioon keikoilla, ja sen huomion pystyi näkemään ja tuntemaan D:n keikalla.


Fan fiction eli fanifiktio on laajalle levinnyt ilmiö monien eri fandomien keskuudessa. Oletko itse tutustunut D-fanifiktioon joko lukemalla tai kirjoittamalla sitä? Mikä on oma suhtautumisesi fanifiktioon: onko se loukkaus vai kunnianosoitus bändin jäseniä kohtaan?

Tua: Itse en pahemmin ole D:stä kirjoittanut, mutta lukenut olen sitäkin enemmän. Omasta mielestäni se on ehkä enemmänkin kunnianosoitus bändin jäseniä kohtaan, koska monethan juuri kirjoittavat lempibändistään, koska tietävät sen jäsenistä edes jotakin, jonka pohjalta on helpompi lähteä kirjoittamaan tarinaa.

Ewwu: Olen tutustunut D-fanfictioniin lukemalla sitä. Mielestäni on suuri kunnianosoitus bändin jäsenille, että fanit pystyvät kirjoittamaan heistä sellaista tekstiä, mikä on fanien maailmassa oikein, kuten parittamaan bändin jäseniä toisillensa.

Aysha: Kun aloin kuunnella D:tä, ei bändistä ollut fanfiktiota suomeksi – tai en ainakaan ollut nähnyt sitä, koska olisin varmasti muussa tapauksessa lukenut. Päädyin sitten itse kirjoittamaan D:stä fanfiktiota ja luen sitä välillä myös muiden kirjoittamana, vaikken mitenkään ahkerasti kiireideni takia. Se, onko fanfiktio loukkaus vai kunnianosoitus, on vaikeampi kysymys, koska jokainen määrittelee vastauksen eri tavalla omista lähtökohdistaan ja asiasta saisi kunnonkin keskustelun aikaiseksi. Minusta se on tapauskohtausta eli riippuu ihan kyseisen fanfiktio-tarinan sisällöstä ja kirjoitustavasta. Ehkä fanfiktio ei aiheuttaisi niin paljoa moraalikinastelua, jos ihmiset näkisivät sen fanien tekemänä ilmaisena mainontana bändin vuoksi.

hipsu: Olen yleisesti ottaen lukenut fanifiktiota, mutta D:n fanifiktiota olen tainnut lukea vain kerran, jos oikein muistan. En tiedä, onko se kumpaakaan sitten tarkemmin ajatellen? En pitäisi sitä välttämättä minään kunnianosoituksensa, koska kaikki eivät varmaan ilahtuisi, jos tietäisivät, muttei kai se oikein loukkauskaan ole, koska juuri he eivät sitä tiedä.

Livvy: Eli kuten tuossa aiemmin tuli jo ilmi, kyllä luen ficcejä. Itse jätän tosin kirjoittamisen toisille. En pidä fanifiktiota loukkauksena, mutta ei se nyt niinkään mikään kunnianosoitus ole. Se on minusta harvinaisen neutraali asia.


Merkitseekö D sinulle jotakin enemmän, vai ovatko he vain pelkkä yhtye, jota kuuntelet? Ovatko he opettaneet sinulle uusia elämänohjeita tai ovatko he muuten vaikuttaneet elämääsi jollain tapaa?

Tua: D ei ole koskaan ollut minulle pelkkä yhtye, vaan heillä ja heidän musiikillaan on ollut muutakin merkitystä minulle. D on ollut se bändi, jonka musiikista on saanut voimia jatkaa eteenpäin, vaikka se ajoittain tuntuukin vaikealta, mutta sieltä löytyy myös niitä kappaleita, jotka auttavat purkamaan tunteita. Heiltä löytyy musiikkia jokaiseen tunnetilaan, ja heidän musiikkinsa myös saa minut piristymään suhteellisen helposti.

Ewwu: D on minulle hyvin rakas ja tärkeä yhtye. Bändin musiikki on piristänyt montaa synkkää päivääni ja bändiläisten lava-asut ja siviilipukeutuminen ovat rohkaisseet minua hakemaan vaikutteita ja erilaisuutta myös omaan tyylini.

Aysha: Kuten varmasti monet muutkin D:tä ahkerasti kuuntelevat, D ei ole minulle vain yksi bändi muiden joukossa. D on ollut minulle rakas suunnilleen neljän ja puolen vuoden ajan, mitä olen bändiä kuunnellut. Musiikkinsa ansiosta he ovat minun suurin inspiraation lähteeni, ja heidän musiikkinsa on saanut tarinoita vilisemään pääni sisällä avaten uusia ovia kirjoittamisen, ajattelemisen ja jopa tuntemisen kannalta. Suoranaisia elämänohjeita en voi sanoa saaneeni – ehkä Hide-zou, toinen kitaristeista, on omalla esimerkillään kuitenkin muistuttanut, ettei aina pidä ottaa itseään liian vakavasti.

hipsu: Noo, D on yksi lempibändeistäni, joten kai he ovat jollain tapaa elämääni vaikuttaneet. Esimerkiksi sanoitukset, joista puhuin aiemmin, tuovat totta kai aina uusia ajatuksia yms. En siis taida pitää heitä pelkkänä yhtyeenä.

Livvy: D on hyvin tärkeä bändi itselleni. Se ei ole pelkkä yhtye. Minulla on paljon hyviä muistoja kiitos D:n, ja heidän musiikkinsa on saanut minut piristymaan huonoina aikoina.


D:n jäsenet ovat työskennelleet musiikin parissa jo ennen D:n perustamista. Oletko tutustunut jäsenten aiempaan musiikkiin tai heidän soolotuotantoonsa?

Tua: Kyllä, kaikkea mahdollista on tullut kuunneltua, koska tietenkin halusin tietää, että millaista musiikkia bändin jäsenet ovat tehneet ennen D:n perustamista. Halusin myös verrata hieman sitä, että kuinka paljon he kaikki ovat kehittyneet tässä vuosien varrella ja pakko myöntää, etten ihan kaikesta ole pitänyt niin paljoa, mutta jokaisella on se oma historiansa musiikin parissa ja kaikki aloittavat nollasta. Olen toki myös kuunnellut juuri Ruizan ja Asagin soolotuotantoa ja pidän kummankin musiikista.

Ewwu: En oikeastaan, paitsi Asagin sooloa kerran kuuntelin, mikä oli ihan jees kamaa.

Aysha: Olenhan minä kuunnellut suunnilleen kaikkien nykyisten jäsenten vanhoja bändejä sekä soolotuotantoa ainakin muutaman kappaleen verran, mutta en ole liiemmin innostunut niistä. Suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin tehneet Hide-zoun entinen bändi As’REAL ja Asagin sekä Ruizan soolotuotanto.

hipsu: Olen perehtynyt Asagin soolotuotantoon ja myös Syndromeen, jossa Ruiza ja Asagi ovat olleet.

Livvy: Kauheasti en ole kuunnellut miesten aikaisempien bändien musiikkia, mutta Hide-zoun entistä olen vähän. As'REALia olen kuunnellut hiukan vain mielenkiinnosta, koska silloin Hide-zou toimi bändin laulajana, ei kitaristina.


Jos kohtaisit jonkun bändin jäsenistä kadulla, mitä sanoisit hänelle? Kenet tahtoisit tavata mieluiten?

Tua: Mieluiten haluaisin toki tavata Hide-zoun, mutta olisihan se hienoa tavata ihan kuka vain bändistä. Voi olla, että menisin niin pahasti lukkoon, etten saisi sanaa suustani, mutta haluaisin kyllä kiittää heitä kaikkia siitä, että D on edelleenkin kasassa. Haluaisin toki myös kiittää siitä, että he jaksavat edelleenkin tehdä parhaansa bändin ja musiikin suhteen ja pyrkiä koko ajan korkeammalle kuitenkaan muuttumatta liikaa. Hide-zoun kohdalla en välttämättä myöskään voisi vastustaa kiusausta kysyä, miksei hän laula enää tai onko hän edes miettinyt, että laulaisi vielä joskus. Pidän hänen äänestään.

Ewwu: Ensin yrittäisin varmaan olla pyörtymättä, mutta varmaan kysyisin, mitä D:lle ja itse herralle kuuluu jne. Ehdottomasti Asagin haluaisin joskus tavata.

Aysha: Todennäköisesti, mikäli saisin sanaa suustani, kiittäisin heitä tekemästään musiikista ja yrittäisin kertoa, miten paljon heidän musiikkinsa on vaikuttanut minuun ja elämääni. Pyytäisin myös, että he säilyttäisivät ihanat hymynsä huulillaan, eivätkä vakavoituisi liikaa, kuten joillekin bändeille on käynyt. Mitä tulee bändin jäseneen, olisin iloinen kenen tahansa tapaamisesta, mutta Hirokin tai Tsunehiton luokse minun olisi varmaan helpointa mennä; Hirokissa on sellaista helposti lähestyttävää henkeä, ja Tsunehito on sen verran lähellä oman ikäisiäni, että sekin tuntuisi helpolta. Asagia, Ruizaa ja Hide-zouta kunnioitan sen verran paljon, että pitäisi kerätä pidempi hetki rohkeutta ennen kuin uskaltaisin mennä juttelemaan.

hipsu: Varmaan moikkaisin, mutten tiedä, osaisinko sanoa jotain muuta, koska menisin varmaan niin lukkoon. Selittäisin varmaan kaikkea sekavaa.

Livvy: Tietysti olisi hienoa tavata kadulla ihan kaikki, mutta eniten toivoisin tapaavani joko Hide-zoun tai Asagin. Haluaisin kiittää heitä hienosta musiikistaan ja energisyydestään ja keehottaisin myös jatkamaan samaan malliin.


Jos pystyisit matkustamaan ajassa taaksepäin, mihin vuoteen D:n historiassa matkustaisit? Miksi ja mitä tekisit siellä?

Tua: Matkustaisin vuoteen 2003, jolloin D perustettiin. Haluaisin päästä heidän ensimmäiselle keikalleen ja nähdä bändin alkuperäisellä kokoonpanolla, jossa olivat vielä mukana SIN ja Rena. Muutenkin olisi hienoa verrata sitä sitten siihen, kuinka paljon he ovat kehittyneet niistä ajoista tähän päivään mennessä ja kuinka paljon se on vaikuttanut, että SIN ja Rena lähtivät.

Ewwu: Vuoteen 2007, koska silloin bändiltä tuli musiikkivideo Ouka Saki Some ni Keri, ja haluaisin päästä osallistumaan siihen tai katsomaan videon tekoa kulisseihin.

Aysha: Aika monta vaihtoehtoa käy mielessä, mutta tällä hetkellä vuoteen 2010, kun D:llä oli seitsemänvuotisen uransa vuosipäivä. Haluaisin osallistua 7th ANNIVERSARY TOUR '7th Rose' -kiertueelle ja varsinkin viiteen konserttiin, jotka järjestettiin kiertueen jälkeen viitenä päivänä putkeen ja joissa jokaisella jäsenellä oli oma päivänsä toimia ”tuottajana”/konsertin suunnittelijana.

hipsu: Palaisin viime vuoden Euroopan-kiertueelle – tai vuoteen 2003, jolloin D perustettiin, nähdäkseni kuinka he saisivat kaiken toimimaan jne.


Vielä viimeiseksi, mitä kappaletta suosittelisit ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut D:n musiikkia?

Tua: Se riippuu ehkä hieman henkilöstä ja hänen musiikkimaustaan, mutta varmaan Yami yori kurai doukoku no acappella to bara yori akai jounetsu no aria voisi olla yksi, jota voisin suositella. Tuo on mielestäni yksi niistä kappaleista, josta huomaa helposti, kuinka laaja Asagin ääniala on.

Ewwu: Der König der Dunkelheit tai Ouka Saki Some ni Keri.

Aysha: Apua, vaikea kysymys, koska D:llä on monia kappaleita, joita suosittelisin. Ehkäpä se olisi Sleeper, koska se on rockhenkinen, vahva, menevä, kuvastaa hyvin D:tä ja on yksi Asagin omista suosikeista. Se reaktio, minkä kappale aiheutti keikalla, kertoo mielestäni sen, miten hyvä ja suosittu kappale on.

hipsu: Suosittelisin varmaan Birth- ja Sleeper-kappaleita, koska itse rakastuin heti kyseisiin kappaleisiin.

Livvy: Suosittelisin varmaankin Yami no Kuni no Alicea. Se on yksi lemppareistani ja antaa hyvän kuvan D:n musiikista.


JaME haluaa kiittää kaikkia paneeliin osallistuneita ajastaan ja mielipiteistään!

_____


Seuraavalla kerralla ääneen pääsevät MUCCun fanit, jotka voivat ilmoittautua mukaan lähettämällä sähköpostia osoitteeseen leonor(at)jame-suomi.com sisältäen seuraavat tiedot: nimesi tai nimimerkki, jolla tahdot esiintyä, bändi, jonka paneeliin tahdot osallistua ja kysymysehdotukset, jos niitä on – ja saa sitä toki muutakin höpötellä, jos siltä tuntuu! Ilmoittautumisen eräpäivä on 19.2.2012.

Halutessasi voit ilmoittautua mukaan, ehdottaa kysymyksiä tai antaa palautetta myös täyttämällä alla olevan lomakkeen.



Jos sinulla on ehdotuksia seuraavien kertojen bändivalinnoiksi, kerro rohkeasti ideasi meille joko kommenttina tähän artikkeliin tai laittamalla sähköpostia yllä mainittuun osoitteeseen. Muista myös, että jos tunnet jonkun vierasmaalaisen henkilön, jonka tiedät tahtovan osallistua projektiin, JaME-tiimi kääntää mielellään kysymykset hänelle englanniksi!

Pidäthän myös mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla kovan luokan fani ottaaksesi osaa paneeliin, vaan riittää, että pidät edes muutamasta yhtyeen kappaleesta!
aiheeseen liittyvät julkaisut
aiheeseen liittyvät artistit
kommentit
blog comments powered by Disqus
aiheeseen liittyvät teemat

Faneilla on asiaa!



mainokset
  • euroWH
  • Chaotic Harmony
  • SYNC NETWORK JAPAN