kirjoittaja: Hiroe - kääntäjä: Meepu

© PONY CANYON INC.

Toukokuun 29. päivänä 2011 sade ja tuuli yltyivät taifuunin lähestyessä Tokiota. Ulkona odottaneiden fanien kärsivällisyys palkittiin, kun heidät viimein päästettiin keikkapaikalle. LM.C:n viisivuotisjuhlakeikka oli aluksi tarkoitus pitää jo huhtikuun 2. päivänä, mutta se jouduttiin siirtämään toukokuulle maanjäristyksen ja tsunamin takia. Fanit odottivat show’n alkua sadetakkien alle piilotetuissa keikkavaatteissaan kärsimättömästi.

Kokonaan musta lava oli koristeltu kirkkailla vihreillä tähdillä, ja värivalot halkoivat ilmaa. Useat artistit ovat tehneet historiaa upeassa Hibiya Open-Air Concert Hallissa. LM.C kuului jo joukkoon, sillä bändi esiintyi ensimmäisen kerran juuri täällä. Yleisön innostunut kohina muuttui huudoksi ensimmäisten sävelten alkaessa soida. Ensimmäisenä näkyviin saapui naamioitunut DENKI-MAN. Muut saapuivat lavalle yksi kerrallaan ja ottivat paikkansa: NomNom koskettimissa, SASSY rummuissa, mACKAz bassossa, Aiji kitarassa ja maya laulussa. Vokalisti kertoi huutaville faneilleen haluavansa kuulla enemmän ja tehosti sanojaan hyppäämällä. Valot kohdistuivat mayaan hänen huutaessaan keskellä harmaata areenaa, jota tuskin erotti sadepilviä ja hämärtyvää taivasta vasten. Kaikki hakkasivat käsiään yhteen.

”Jatketaan aina taivaan toiselle puolelle!” Sanat aloittivat musiikin kuin käskystä. Sade ja yleisön taputus yltyivät äänten kaikuessa maasta. Sadetakkien huput eivät pysyneet paikoillaan fanien moshatessa, mutta hiusten kastuminen ei heitä haitannut.

Kappale vaihtui Bell the CATista Space Wannabieziin. Fanit heiluttivat käsiään sanojen mukana. Suurin osa heistä oli naisia, mutta paikalle oli saapunut muutamia miehiäkin. Ulkomailta tulleet fanit seurasivat innoissaan koreografiaa ja lauloivat yhdessä muiden kanssa. mayan hyppiessä fanit seurasivat häntä saaden maan tärisemään.

Yleisöön kohdistuvat valot näyttivät innostavan esiintyjiä entisestään. Aiji ja mACKAz huusivat yleisölle lavalla liikkuessaan. maya kannusti faneja kehottamalla heitä huutamaan LM.C:tä. Hänen kätensä liikkuivat hurjasti, välittämättä ollenkaan häneen osuvista vihreistä valoista tai sateesta. Yleisön huudot mayalle ja Aijille, kuten ”olen odottanut teitä” ja ”minulla oli teitä ikävä”, täyttivät areenan.

Vihdoin maya aloitti ensimmäisen spiikin. ”Tapaamme vihdoin! Oletteko valmiit pitämään hauskaa?! Ottakaa sadetakit pois! Me olemme LM.C. Me rokkaamme! Kaikki kunnossa?” Hänen sanoihinsa vastattiin iloisella huudolla. Se ei kuitenkaan riittänyt mayalle, joka huusi: “Missä on Juliani?” Vastaus oli kovaääninen. Yleisö oli jo täysillä mukana, vaikka show oli vasta alkanut. maya väitti, ettei kuullut heidän sanojaan, johon yleisö vastasi “yeah yeah yeah” ja “go go go”.

Sen kuultuaan maya sanoi: ”Aloitetaan show, joka saa teidät huutamaan tänäkin iltana!” Hän laski kätensä mACKAZin ja Aijin harteille ja kulki lavan vasemmalta laidalta oikealle heiluttaen käsiään sivuille, eteen ja taakse, ylös ja alas. Bändin tuotteilla kätensä, kaulansa ja sormensa koristelleet fanit kurottivat käsiään kohti lavaa, ja maya pyysi heitä näyttämään innostuksensa rohkeasti ja kovaäänisesti. Musiikin äänenvoimakkuus nousi, kuin se olisi yrittänyt peittää mayan äänen alleen.
DENKI-MAN kannusti yleisöä luoden sen keskelle tunteen yhteenkuuluvuudesta. OH MY JULIETin jälkeen valot loivat lavalle hienovaraisempia vivahteita. Galileon aikana punaiset, vihreät ja siniset valot kohdistuivat basistiin ja rumpaliin. ”Osaatteko hypätä? Hyppikää, hyppikää, hyppikää! Haluan kuulla teidät uudestaan!” Nopea, kirkas ja toiveikas DAYS alkoi. Fanit lauloivat mukana bassoon ja kitaran soittaessa yhdessä.

“Tästä tulee unohtumaton ilta. Meidän kanssamme siitä on pakko tulla. Onko joku jo väsynyt?” Fanit hymyilivät, ja muutama nosti rehellisesti kätensä. maya jatkoi kertomalla ulkoilmakeikan pitämisestä huonossa säässä.

”Te tiesitte jo tullessanne, mikä teitä odottaisi, vai mitä? Onpa teillä kaikenlaisia mielihaluja. Tai ehkä jotkut teistä olisivat halunneet palauttaa lippunsa. Kumpikaan ei ole väärin. Tehdään tästä illasta unohtumaton! Te olette pääroolissa. Tajuatte sen varmaan myöhemmin. Sataa kovempaa kuin koskaan, mutta se tarkoittaa vain, että meidän on rokattava vielä kovempaa!”

Seuraavan kappaleen, CRAZY A GO GOn aikana fanit moshasivat ilman huppuja, ja bändi liikehti soittaessaan rajusti. ”Oletteko valmiita päivän oppituntiin?! Jatketaan taifuunista huolimatta!” maya juoksi pitkin märkää lavaa, roiski vettä lammikosta ja polvistui yleisön eteen laulaen “tulkaa lähemmäs”. Keltainen valo välähti savun keskellä kuin salama bassorummun voimistuessa.

maya siirtyi päälavalta oikeanpuoleiselle pikkulavalle ja pysähtyi aivan kirkkaana loistavan LM.C-merkin eteen. Hän nousi liikuteltavalle lavalle, joka kuljetti hänet kiskoa pitkin lavalta yleisön läpi keskelle areenaa. ”Näen teidät kaikki!” mayan laulu innosti faneja entisestään, ja he vastasivat moshaamalla aaltoina, heiluttamalla käsiään hurjasti ja huutamalla. ”Ette pääse rentoutumaan edes takana! Me olemme LM.C!” Punaiset ja valkoiset valot satoivat yleisöön. Sateen kastelema maya jatkoi moshausta. “Voimme jatkaa vielä pidemmälle!”

Sade voimistui. maya lauloi mustassa asussa, jossa oli lameeta. Aurinko laski ja taivas muuttui harmaasta mustaksi. maya seisoi valokeilassa tumman taivaan alla ja osoitti Aijia. Aiji nosti kitaraansa ja soitti siitä kovia säveliä. Aiji ja maya menivät liikuteltavalle lavalle. Fanit eivät olleet koskaan nähneet heitä niin innoissaan.
Joku saattoi ihmetellä, voisiko LM.C saada aikaan onnistuneen keikan niin epäsuotuisissa sääoloissa, mutta sellaiset huolet osoittautuivat täysin turhiksi. Kaikki lauloivat mayan kanssa ja liikkuivat Aijin ja muiden soittajien tahdissa. Aijin hengitys oli valkoista, ja hänen soittava hahmonsa näytti lavalla unohtumattoman voimakkaalta.
Fanit katselivat kirkkain silmin kurottaen käsiään kohti lavaa ja taputtaen. Kaikki oli peittynyt valkoiseen savuun. ”Jatketaan kuumettamme!” Siniset ja punaiset valot loistivat jäsenten palatessa päälavalle. ”Hyvä. Te ette tajua, mitä tapahtuu? Ei tarvitsekaan. Tämä taifuuni rakastaa LM.C:tä, vai mitä?” Yleisö hymyili lämpimästi hänen sanoilleen. Sade hellitti hieman, muttei osoittanut merkkejä loppumisesta. Kukaan ei kuitenkaan valittanut.

EDO FUNKin esitys yllätti. Bändi kutsui kätensä ylös nostaneita faneja lavalle tanssimaan. Parikymmentä katsojaa kiipesi lavalle itkien onnesta, kun he pääsivät soittajien luo. He kättelivät ja halasivat toisiaan, vaikka olivat tuskin tavanneet. Myös katsomoon jääneet olivat innoissaan ja vilkuttivat lavalle päässeille faneille. Jotkut olivat jo riisuneet sadetakkinsa. mayalla oli päällään perinteinen japanilainen happi-takki, ja hän lauloi kannustaen yleisöä tanssimaan.

”Nyt pelleillään. SUPER DUPER GALAXY.” Maa vavahti. maya lauloi kovempaa, kuin hän olisi yrittänyt peittää sateen äänen alleen. Yleisö kurotti käsiään kohti lavaa ja taputti faneille, jotka tanssivat kahden kappaleen aikana. ”Laulakaa kaikki mukana. Ymmärrätte myöhemmin, ettei LM.C:ssä ole kyse vain meistä. Koska te olette ja me olemme”, Maya sanoi ja lisäsi, että esitys oli sateessa vieläkin kauniimpi. ”Laulakaa ihmisille, jotka eivät eri syistä päässeet tänään paikalle, maapallon toiselle puolellekin.”
Valot himmenivät hetkeksi ja areena täyttyi sinisestä. Yleisön hehkutikut kimalsivat pimeydessä. 88:n alkusoitto alkoi. “Laulakaa kaikki!” Vihreät tähdet heijastivat valoa. 88 tuntui toiveelta, mutta meteorion kuulosti rukoukselta. Rummut kaikuivat kovaa saaden tukea kitaralta ja bassolta.

Hidastempoinen Bokura no Mirai. alkoi. Valot paistoivat mayan selkään pelkistäen hänet siluetiksi. Yhdennäköisyys 88:n laulaneeseen vokalistiin katosi lähes kokonaan. Kappaleen vakavuus hiljensi yleisön, joka yritti kaivertaa sen muistoksi sydämeensä.

”Visual kei on opettanut teille kaiken tarvittavan, vai mitä? Laulan BOYS & GIRLSin niille, jotka eivät päässeet tänne!” Innostus valtasi taas yleisön. Sade jatkui, mutta kaikki alkoivat ymmärtää, mitä heidän tarvitsi tietää ja mitä LM.C halusi heille kertoa. Soiton alkaessa taivaalle päästettiin ilmapallo. maya muutti kappaleen lyriikoita laulaen vapaasti juhlien jatkuessa. Kaikki hymyilivät hänen huutaessaan ”boys, yeah!” ja ”senpai, yeah!” sydämensä pohjasta.

”It’s a Wonderful Wonder World.” maya nosti kätensä ja esitteli jäsenet. Yleisö hurrasi jokaiselle hymyillen. Laulu tuntui uudelta lupaukselta. “Kiitos, että olette aina tukenamme. Kiitos, että tulitte tänäänkin.” Kaikki jäsenet kokoontuivat lavan keskelle ja ampuivat hopeanauhat ilmaan. Kappaleen loputtua fanit hurrasivat jäsenille äänekkäästi.

”Viisi vuotta. Ne olivat upeita. Olemme kokeneet niin paljon. Ja ensi kesänä pidämme ZEPP-kiertueen. Meillä on uusia biisejä, joita ei ole vielä julkaistu. Nämä asiat johtavat meitä eteenpäin. Tukekaa meitä jatkossakin”, maya muisteli LM.C:n jäsenenä viettämiään viittä vuotta. Hän oli kyynelten partaalla, ja hänen äänensä petti. “Kaikenlaista on tapahtunut. En tiedä, kuinka puhua siitä, mutta jotkut sanoivat, että urani vokalistina olisi lyhyt, ja että toinen vokalisti sopisi tähän bändiin minua paremmin. Minä en halua pitkää uraa artistina, haluan vain, että teillä on hauskaa. Se merkitsee minulle eniten. Olen laulanut viisi vuotta, ja kaikki hymyilevät, joten nyt on aika. En ole kertonut tästä vielä edes vanhemmilleni.”

Yleisö hiljeni, sillä kukaan ei halunnut menettää sanaakaan. Pahaenteinen hiljaisuus ja jännitys kasvoivat, kunnes maya viimein huusi: ”Tämän kiertueen jälkeen soitamme Nippon Budoukanilla tammikuun 8. päivänä 2012.” Yleisö vapisi ja itki helpottuneena, ja taputusta ja iloisia ääniä alkoi kuulua.

”Luulin, että viisi vuotta muuttaisi minua. Aluksi teimme vain sitä, mikä tuntui hauskalta. Minulla ei ollut aavistustakaan, kenelle laulaisin. En uskonut kehenkään. Mutta nyt olen käynyt monissa maissa ja ystävystynyt monien ihmisten kanssa. Nyt seisoisin tällä lavalla, vaikka vain yksi ihminen tulisi. Uskon, että meitä odottaa onnellinen tulevaisuus.” Aplodeja, itkua, hymyjä ja kyyneleitä – areena oli täynnä toivoa.
”Uusi kappale julkaistaan heinäkuun 27. päivänä. Teimme sen teidän äänillänne. Hoshi no Arika.” Laulu on heinäkuussa alkavan anime-sarjan Nura: Rise of the Yokai Clan tunnuskappale. Fanit hymyilivät yhdessä laulavalle bändille. Kaikilla oli hauskaa. maya heilutti käsiään laulaessaan. Ilmoitus Nippon Budoukanin esiintymisestä heijastettiin lavalle, ja seuraavaksi soitettiin PUNKY ♥ HEART. Kaikki hyppivät jännittävän kappaleen tahdissa.

Sitten maya ilmoitti LM.C:n ensimmäisen kappaleen, ☆Rock the LM.C☆.. Kaikki tiesivät show’n loppuvan pian. ”Otetaan viimeinen laulu! Meillä ei ole encorea! Aloitetaan LM.C:n tulevaisuus tästä paikasta!” Fanit alkoivat moshata raivokkaasti päästääkseen irti kaikesta. ”Vien teidät tulevaisuuteen, joten teidän täytyy rokata enemmän ja enemmän! Meidän tulevaisuutemme on paras, tämä keikka on paras, Japani on paras ja te olette parhaita! Te kaikki olette loistaneet! Kiitos!” maya lopetti kappaleen hyppyyn. Aplodit alkoivat ja yleisö huusi hänen nimeään.

Aivan viimeiseksi bändi heitti yleisöön karkkia ja otti valokuvia. Esitys oli täynnä iloisia ajatuksia. Aiji osoitti kiitollisuutensa faneille kertoen, ettei LM.C olisi koskaan päässyt Budoukanille ilman heidän tukeaan. Muistellessaan viimeistä viittä vuotta hän kertoi haluavansa jatkaa LM.C:n jäsenenä. Aijin sanojen myötä mayakin osoitti kiitollisuuttaan, kertoi tunteistaan ja tulevaisuudesta.

Nippon Budoukanin konsertissa tammikuun 8. päivänä 2012 LM.C tuo varmasti lavalle vieläkin enemmän intoa ja yllätyksiä. ~Go To The 5th Anniversary FINAL~ ★Rock the PARTY★2012 -niminen konsertti on LM.C:n viisivuotisjuhlan viimeinen esiintyminen.

Settilista:

01. No,9 (ver.SGLB)
02. CHEMICAL KING-TWOON
03. Bell the CAT
04. Space Wannabiez
05. OH MY JULIET.
06. JOKER-my name is-
07. Galileo
08. DAYS
09. CRAZY A GO GO
10. BAD SPIDER
11. METALLY
12. Z-MAN
13. GHOST † HEART
14. EDO FUNK
15. SUPER DUPER GALAXY
16. 88
17. meteorion
18. Bokura no Mirai.
19. BOYS & GIRLS
20. It's a Wonderful Wonder World
21. LIAR LIAR
22. Hoshi no Arika.
23. PUNKY ❤ HEART
24. ☆Rock the LM.C☆
25. LET ME' CRAZY!!