kirjoittaja: Jimir

© LM.C, PONY CANYON

LM.C:n lokakuisen sinkun vahvuus on ehdottomasti levyn aloittavassa nimikappaleessa. Biisi räjähtää korviin vauhdikkaana elektronisena ja bändiin nähden huomattavan raskaana rokkina. Livenäkin LET ME’CRAZY!! tulee varmasti toimimaan tarttuvien huudatuksien ja svengaavien väliosien ansiosta.

Lupaavan aloituksen jälkeen tunnelma kuitenkin lässähtää ikävästi, tai voisi sanoa, että loppuu kokonaan. Seuraavasta No Fun No Future. -nimeä kantavassa biisistä tuntuu tyystin puuttuvan koukku - kyseessä on suoraviivainen, tasapaksu poppirallatus, joka vaikuttaa pelkältä täytebiisiltä. Single ei olisi menettänyt mitään, vaikka tämä olisi jätetty pois.

Kolmas kappale Yasha hime seurailee viimeisimmän täyspitkän albumin, WONDERFUL WONDERHOLICin tyyliä. Maalailevaa, keskinopeaa popkappaletta ryydittävät kursailemattomat kitarat, syntikkaväliosat ja hengästyttävät rummut. Tästäkin biisistä kuitenkin jää pois LM.C:n tavanomainen tarttuvuus. "Ihan kiva" ei ole tältä bändiltä vielä suoritus eikä mikään.

Kokonaisuutena LET ME CRAZY!! on pettymys. Kaksi viimeistä biisiä eivät viehätä useammankaan kuuntelukerrankaan jälkeen - ehkä sovituksiin ei ole paneuduttu tarpeeksi. Nimikkokipale sisältää bändin yleiseen tapaan hymytakuun ja saattaa nousta varsinkin keikkojen hitiksi, mutta loput levystä ei ole bändin totuttua tasoa.