kirjoittaja: Elina

© MAVERICK

MUCC on julkaissut kokopitkiä studioalbumeita varsin tiheään tahtiin jo usean vuoden ajan. Karma on yhtyeen yhdestoista levy, ja onnistuu silti tuomaan aivan uutta tyyliä MUCC:n jo varsin kattavaan katalogiin. Levy sisältää 14 kappaletta, joista kolme on kuultu aikaisemmin singlejulkaisuina. Lisäksi rajoitetulla painoksella on mukana DVD, jolla on lähes tunnin verran materiaalia muun muassa tämän albumin työstämisestä.

Karman aloittaa instrumentaalinen intro Chemical Parade, joka valottaa kuuntelijalle heti alkajaisiksi minkälaisen suunnan MUCC on ottanut tuoreella albumillaan. Intro on vahvasti elektroninen, ja sen kantavana voimana on tanssittava biitti. Chemical Parade muuttuu saumattomasti kakkosbiisiksi, aiemmin sinkkunakin ilmestyneeseen Falling Downiin. Albumilla on hieman erilainen versio kappaleesta, Organic Edition. Singlen versioon verrattuna tämä on selvästi moniulotteisempi ja jollain tavalla "täydempi". Biisi yhdistelee intron alkuun panemaa tanssittavaa, elektronista fiilistä perinteisempään MUCC-tyyliseen rockiin.

Zeroshiki kiihdyttää tunnelmaa raskaammalla ja selkeämmin rokahtavalla tunnelmallaan. Taustalla kyllä kuuluu edelleen selkeästi elektronisuus, ja biisi onkin todella mielenkiintoinen ja monipuolinen kokonaisuus - kenties yksi tämän levyn kohokohdista. Chemical Parade Blueday hidastaa tahtia hieman, tuoden mukaan todella mielenkiintoisia musiikillisia elementtejä - välillä Tatsuron ääni kuuluu ainoastaan syntetisaattorin päällä, mutta välillä vaihdetaan kunnon rokkaamiseen kitarasooloineen.

A. on levyn ensimmäinen balladi ja eroaa dramaattisesti aiemmista elektronisista numeroista olemalla hyvin perinteinen ja yksinkertainen kappale. Yksinkertaisuus ei ainakaan tässä tapauksessa ole huono asia, sillä kenties juuri sen takia kappale korostuu todella hyvin muiden tämän albumin monipuolisten kappaleiden joukosta. Tatsuron laulu kuulostaa muokkaamattomana todella aidolta ja koskettavalta. A. palauttaa hienosti mieleen MUCC:n aiempaa tuotantoa rehellisellä, "normaalilla" tyylillään.

I am computer nimensä mukaisesti kuulostaa todella "koneelliselta" siinä mielessä, että taustalla kuuluu paljon erilaisia tietokonemaisia piippauksia ja 8-bit-tyylistä musiikkia. Seuraavaksi on instrumentaalisen Goun vuoro. Biisi tavallaan jakaa levyn kahteen osaan, mutta ei itsessään tarjoa mitään erityisen kiinnostavaa.

Kahdeksas biisi Daraku erottuu edukseen albumin elektronisesta tunnelmasta. Tällä kertaa suuressa osassa on piano ja biisi tuo tunnelmallaan mieleen jonkun hämyisen jazz-klubin. Tatsuron ääni kuulostaa aivan mahtavalta tämänlaisessa musiikissa, vaikka tunnelmallisuutta tiputtaa hivenen se, että biisi on kokonaan englanninkielinen, ja Tatsuron englannin ääntäminen on mitä on... Jos sen ei anna häiritä, Daraku on yksi Karma-albumin valopilkuista.

Circus puolestaan tuo mieleen 70-lukulaisvaikutteisen discon ja funkin. Biisi on varsin rohkea ja yllätyksellinen kokeilu MUCC:lta, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä varsin onnistunut sellainen. Kappale jakanee kuuntelijoiden mielipiteet rankasti, mutta jos ei muuta, niin ainakin pisteet kotiin uskalluksesta ja asenteesta!

Polaris on surumielinen ja hidastempoinen kappale, jossa on jälleen jätetty elektronisuus pois ja keskitytty yksinkertaisemmin tunnelman luontiin. Alussa musiikki on hyvin pienieleistä, mutta kappaleen kasvaessa mukaan tulee enemmän voimaa, viimeistään jousisoitinten ansiosta. Seuraavaksi siirrytään taas aivan erilaiseen tyyliin. Lion tuo albumille kaivattua rokkausta, ja on oikeastaan Karman ainoa täysiverinen rokkibiisi, jonka tahtiin voisi helposti kuvitella moshaavansa keikalla. Tämänkaltaista rosoista rokkimeininkiä olisi puolestani saanut olla levyllä enemmänkin, sillä MUCC on ainakin omasta mielestäni parhaimmillaan juuri raskaassa rokkaamisessa.

Albumin seuraava balladi on Feather, joka kulkee akustisen kitaran, pianon ja Tatsuron laulun varassa. Alussa melkeinpä höyhenenkevyt kappale kasvaa vähitellen loppua kohden, ja kohokohtana biisin loppuosassa on Miyan voimakas kitarasoolo. Levyn lopettaa kaksi jo aiemmin singleiltä tuttua kappaletta, Yakusoku ja Freesia. Molemmista on albumilla hieman erilaiset versiot kuin sinkuilla aikoinaan, mutta suuria muutoksia näissä ei kuitenkaan ole. Yakusoku tuntuu hieman turhan helposti unohdettavalta ja mitäänsanomattomalta kappaleelta, mutta Freesiassa on enemmän potkua ja tunnetta, ja se sopii albumin viimeiseksi kappaleeksi todella hyvin.

Rajoitetun painoksen mukana tuleva DVD sisältää kolme videopätkää, joista ensimmäisessä näytetään materiaalia Karma-albumin nauhoituksista pääasiassa kesältä 2010. WHERE'S MUCC? 2010.06.09 -pätkä on kuvattu 9. kesäkuuta, eli bändin nimikkopäivänä. Seuraavaksi vielä seurataan musiikkivideon kuvaustapahtumaa. DVD sisältää kiitettävästi materiaalia, joka varmasti kiinnostaa faneja ja tarjoaa ainutlaatuista näkökulmaa bändin arkeen. Sitä suurin osa materiaalista näyttääkin - bändin normaalia työskentelyä musiikkinsa parissa. Toki mukaan mahtuu jonkun verran myös hauskoja juttuja ja pelleilyä, jota on viihdyttävä katsella.


Kokonaisuutena Karma jättää hieman ristiriitaiset fiilikset - on tietysti positiivista, että MUCC:lla riittää taitoa ja ideoita kokeilla eri albumeillaan aina erilaisia tyylejä. Tällä kertaa vahvana kuulunut elektronisuus ei kuitenkaan tunnu MUCC:n omimmalta ja parhaalta tyyliltä. Siksi tuntuukin, että Karma on pieni askel alemmas bändin vahvaan historiaan nähden. Henkilökohtaisesti ainakin olisin kaivannut enemmän raskautta ja suoranaista rokkia, jota tällä kertaa ei kovin vahvasti ollut tarjolla. Toisaalta taas on toki hienoa ja arvostettavaa, ettei MUCC ole jämähtänyt paikoilleen, ja löytyyhän tältäkin levyltä hienoja ja mieleenpainuvia taidonnäytteitä.