kirjoittaja: Elina

© CLJ Records

Kran uusin sinkkujulkaisu sisältää kaksi kappaletta, joista nimikkokappale on cover suositusta ja kauniista balladista. Alkuperäinen kappale kulkee nimellä I like Chopin ja on italialaisen Gazebon esittämä. Asami Kobayashi teki kappaleesta japaninkielisen version Amaoto wa Chopin no Shirabe vuonna 1984, ja siitä tuli heti suuri hitti. Vuonna 2004 Atsushi Sakurai puolestaan coveroi Kobayashin versiota, ja nyt, lokakuussa 2008 Kra julkaisi kappaleesta oman versionsa.

Siinä missä Kobayashin kappaleesta kuuluu heti 80-luku ja hennot syntetisaattorin melodiat ja Sakurain versiossa tunnelma on mystinen ja unenomaisen melodinen, Kra luottaa omassa versioinnissaan enimmäkseen perinteisen pianon voimaan. Musiikissa ei sinänsä olekaan mitään vikaa, sillä Kran versio tuntuu näistä kolmesta kaikkein ajattomimmalta ja "normaalimmalta", ja musiikillisesti kappaletta voisikin kuvailla kaikkein perinteisemmäksi mutta toisaalta myös ehkä liiankin geneeriseksi pianoballadiksi. Heikoin lenkki on kuitenkin Keiyuun vokaalit, jotka tuntuvat liian heikoilta ja mitäänsanomattomilta tämänkaltaiseen voimakkaan vokalistin vaativaan kappaleeseen.

Kaiken kaikkiaan Amaoto wa Chopin no Shirabe on varmaankin yksi Kran parhaimmista balladeista, mutta sen ollessa cover, tulee sitä väistämättä verrattua aikaisempiin versioihin, ja siinä kilpailussa Kra jää auttamatta hännille. Asami Kobayashin herkän naiselliseen ääneen tai Atsushi Sakurain voimakkaaseen ja kauniin maskuliiniseen ääneen verrattuna Keiyuun suoritus jää korkeintaan kohtalaiseksi, eikä näin ollen tee muuten uskomattoman kauniille kappaleelle sen ansaitsemaa kunniaa.

Singlen kakkosraitana on Kimi no koe, joka tuntuu erityisen pirteältä varsinkin edeltävän balladin jälkeen. Pop-rock-veto on kohtuullisen mukaansatempaava, muttei loppujen lopuksi kovinkaan erikoinen. Keiyuun ajoittaisen falsetit eivät oikein toimi, ja tässäkin kappaleessa juuri lauluosuudet ovat se heikoin kohta. Puolivälin jälkeinen kitarasoolo tuo mukavasti potkua biisiin, joka ei kuitenkaan jätä kuuntelun jälkeen mieleen mitään erityistä.

Pelon ja innostuksen sekaisin mielin odottelin Kran versiota, ja kun viimein sen kuulin, fiilikset olivat vaisut. Kappale ei ole järkyttävän huono, vaan enemmänkin mitäänsanomattoman tylsä verrattuna vanhempiin, suorastaan loistaviin versioihin. B-side ei pelasta sinkkua sen ollessa lähinnä tympäännyttävän geneeristä pop-rockia, ja niinpä lopputuloksena voidaan sanoa, että Kra taisi haukata hieman liian ison palan kakkua tätä singleä tehdessään.